Oppimisen tueksi: Mitä "monimuotoisuudella" tarkoitetaan?
1. Monimuotoisuus on erilaisuuden kirjoa
- lajien monimuotoisuutta
- lajin sisäistä monimuotoisuutta
- ekosysteemien monimuotoisuutta.
Pohdi yksin tai parin kanssa: Mitä yllä esitetyt käsitteet voisivat tarkoittaa (otsikon vihjeen mukaisesti)?
Vastaukset löydät alta.
2. Lajien monimuotoisuus
Lajien monimuotoisuus tarkoittaa sitä, että on olemassa keskenään erilaisia eliölajeja. Eliölajit ovat geneettisesti erilaisia ja tätä lajien välistä erilaisuutta kutsutaan lajien väliseksi geneettiseksi vaihteluksi.
Tämä voi tarkoittaa esimerkiksi sitä, että puutarhassa kasvaa omenapuiden lisäksi myös luumu-, kirsikka- tai päärynäpuita. Mitä enemmän puutarhassa on erilaisia kasvilajeja, sitä suurempi on tuon puutarhan lajimonimuotoisuus. Myös sillä on merkitystä monimuotoisuuden kannalta, kuinka paljon eliölajit muistuttavat toisiaan vai onko niiden välillä merkittäviä eroja. Myös se, kuinka paljon kutakin lajia kasvaa alueella, vaikuttaa kyseisen alueen monimuotoisuuteen. Puutarha, jossa on runsaslukuisena useita lajeja, on monimuotoisempi, kuin puutarha, jossa sama määrä lajeja kasvaa yksittäin.
3. Lajin sisäinen monimuotoisuus
Lajin sisäinen monimuotoisuus tarkoittaa määritelmänä sitä, että yhden lajin yksilöt ovat keskenään erilaisia. Tätä kutsutaan myös (lajin sisäiseksi) geneettiseksi vaihteluksi.
Kasvigeenivarojen suojelussa lajin sisäinen monimuotoisuus on tärkeää. Olet varmaankin nähnyt kaupan hedelmätiskillä keskenään erivärisiä tai erimuotoisia omenoita. Niiden kaikkien laji on sama, omena, mutta ne ovat eri lajikkeita. Eri omenalajikkeet edustavat yhden lajin, omenan, sisäistä monimuotoisuutta.
Joskus vaihtelu kasvin ulkonäössä (ilmiasussa) voi aiheutua ympäristötekijöistä. Esimerkiksi hyvällä kasvupaikalla kasvava kasvi kasvaa isoksi, kun taas huonolla kasvupaikalla täsmälleen sama kasvi jäisi kasvultaan pieneksi ja kitukasvuiseksi. Suvuttomasti lisääntyvien kasvien jälkeläisien perimä on samanlainen kuin emoyksilöllä. Nämä geneettisesti samanlaiset kasvit voivat siis kasvaa joskus hyvinkin eri näköisiksi keskenään. Tätä ei kuitenkaan voida pitää esimerkkinä lajin sisäisestä muuntelusta, koska ympäristön aiheuttama vaihtelu kasvin ulkoisissa piirteissä ei periydy sen jälkeläisille. Esimerkiksi, jos kitukasvuinen kasvi lisääntyy suvuttomasti, ja sen klooni istutetaan vuorostaan hyvälle kasvupaikalle, tästä kasvista kasvaa suuri ja hyvinvoiva.
Geneettinen lajin sisäinen vaihtelu on sitä, että lajin yksilöiden perimä eli geenit ovat keskenään erilaisia. Esimerkiksi 'Huvitus'-nimisellä omenalajikkeella on erilaiset geenit kuin 'Punakaneli'-nimisellä omenalajikkeella, ja siksi ne ovat keskenään erilaisia. Mitä enemmän jostakin viljelykasvilajista on erilaisia lajikkeita, tai perimältään toisistaan poikkeavia muotoja, sitä suurempi on sen lajin sisäinen monimuotoisuus.
Lajike on nimitys, jota käytetään ainoastaan viljellyistä kasveista. Esimerkiksi omenan lajikkeet ovat ominaisuuksiltaan erilaisia ihmisen suorittaman valikoinnin tai jalostuksen tuloksena.
4. Ekosysteemien monimuotoisuus
Ekosysteemien monimuotoisuudella tarkoitetaan sitä, että on olemassa erilaisia elinympäristöjä eliöyhteisöineen. Mitä enemmän keskenään erilaisia ekosysteemejä on, sitä suurempi on ekosysteemien monimuotoisuus. Myös sillä on merkitystä monimuotoisuuden kannalta, että kuinka suuria ekosysteemien väliset erot ovat.
Lisätietoa: Lajikenimen perusteet
Viljelykasvilajikkeiden jalostus ja kasvattaminen ovat kaupallista toimintaa, jota säätelevät monet eri säädökset. Näillä pyritään turvaamaan jalostajan ja osallisten tahojen oikeudet, kuten tekijänoikeuspalkkioihin verrattavissa olevat rojaltit. Tutkimuksen avulla varmistetaan myös, että lajikenimen saava viljelylinjakasvipopulaatio on ominaisuuksiltaan riittävän yhtenäinen, jotta se voi saada luvan omaan lajikenimeensä.
Alla muutama esimerkki lajikkeiden määrittelyyn liittyvistä termeistä ja käytännöistä:
-
Jalostetun peltokasvilajikkeen täytyy olla Suomessa Eviran suorittamissa tarkastuksissa riittävän yhtenäinen, riittävän erottuva muista ja pysyvä. Lajikkeen rekisteröinti Eviran ylläpitämään viralliseen lajikeluetteloon vaatii virallisen kuvauksen tekemistä (DUS-testi).
-
Maatiaiskasvilajikkeen nimeäminen on useimmiten kevyempi prosessi, koska viljelyalat ovat pieniä ja kasveilla ei ole niin suurta kaupallista merkitystä. Maatiaiskasveille riittää virallisesti tunnustettu kuvaus, joka ei vaadi kallista DUS-testiä. Maatiais- ja paikallislajikkeiden kohdalla myös kulttuuriset näkökulmat, kuten perinnehistoria, voi vaikuttaa lajikkeen nimeämisprosessiin. Geneettisen tutkimuksen avulla voidaan varmentaa, onko kyse selvästi muista erottuvasta kasvikannasta, ja tätä tietoa voidaan tarvita tieteellisessä tutkimuksessa esimerkiksi jatkojalostuksen tarpeita varten. Tämä ei kuitenkaan ole välttämätöntä lajikenimen käyttöön saamisen kannalta.
-
Omenapuiden kohdalla puhutaan kauppalajikkeista, paikallislajikkeista ja vanhoista kauppalajikkeista. Kauppalajikkeet ovat nimensä mukaisesti kaupalliseen ammattiviljelyyn suositeltuja tieteellisesti jalostettuja lajikkeita. Ne voivat olla joko Suomessa tai ulkomailla jalostettuja. Omenapuun paikallislajike on Suomessa siemenestä syntynyt ja pitkään usein tietyllä paikkakunnalla viljelty lajike. Hyväksi havaittu paikallislajike voi olla suosittu kotipuutarhojen puu laajemmallakin alueella, kuten Yläneellä syntynyt ja sieltä kaupalliseen viljelyyn otettu 'Huvitus'-omenalajike. Näiden lisäksi kaupallisesta tuotannosta poistuneita vanhoja ulkomailla jalostettuja kauppalajikkeita viljellään kotipuutarhoissa.
Lajike-sana voi siis tarkoittaa hieman eri asioita asiayhteydestä riippuen.