Hyve-etiikka on etiikan suuntaus, joka keskittyy hyvien luonteenpiirteiden eli hyveiden kehittämiseen ja harjoittamiseen (kuten rohkeus, oikeudenmukaisuus, viisaus) sen sijaan, että keskityttäisiin vain yksittäisiin tekoihin tai seurauksiin.
Hyve-etiikka pyrkii hyvään, onnelliseen elämään (eudaimonia), joka löytyy usein kultaiselta keskitieltä ääripäiden väliltä, korostaen kasvatusta ja käytännöllistä järkeä.
Aristoteles on hyve-etiikan keskeisin hahmo, joka näki hyveiden oppimisen kokemuksen ja jäljittelyn kautta. 

 * Velvollisuusetiikka: Keskittyy sääntöihin ja velvollisuuksiin, riippumatta seurauksista. Hyve-etiikka katsoo myös motivaatiota ja
persoonallisuutta.
 *Seurausetiikka (Utilitarismi): Keskittyy tekojen hyviin seurauksiin. Hyve-etiikka painottaa enemmän agentin luonnetta ja toiminnan  perimmäistä tarkoitusta.
------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------
Velvollisuusetiikka eli deontologinen etiikka on eettinen suuntaus, jonka mukaan teon moraalisuus perustuu velvollisuuksiin, sääntöihin ja periaatteisiin. 

Keskeisiä piirteitä:
- oikea teko noudattaa moraalisia sääntöjä ja velvollisuuksia
- olennaista toiminnan moraalisuuden arvioimisen suhteen eivät ole tekojen seuraukset vaan tekojen perusteet
- teon seuraukset ratkaisevia eli teko voi olla väärä, vaikka seuraukset olisivat hyvät ja vastaavasti teko voi olla oikein, vaikka seuraukset olisivat huonot
- ihmisillä on moraalisia velvollisuuksia (esim. valehtelu ei hyväksyttyä)

Tunnetuin puolustaja on Immanuel Kant
- Hänen mukaansa moraalinen teko perustuu velvollisuudentuntoon.
- Järkeä voidaan käyttää teoreettisesti ja käytännöllisesti. Teoreettinen järki keskittyy tietoon ja käytännöllinen järki tavoitteelliseen toimintaan.
- Hypoteettiset imperatiivit ovat ehdollisia käskyjä, jotka kertovat mitä pitä tehdä, jotta saavuttaa tietyn päämäärän.
- Kategoriset imperatiivit ovat ehdottomia käskyjä, jotka muodostavat moraalilain. Yksi kategorisen imperatiivin muoto on: Toimi vain sellaisen periaatteen mukaisesti, jonka voit tahtoa tulevan yleiseksi laiksi. 
- On olemassa vain yksi itsessään arvokas asia: hyvä tahto. 

Käytännöllisen järjen postulaatit ovat Kantin perusoletuksia, jotka eivät ole todistettavissa teoreettisella järjellä, mutta on oletettava moraalin mielekkyyden vuoksi. 
Käytännöllisen järjen postulaatit:
1) Tahto on vapaa (--> moraalinen vastuu edellyttää vapautta ja ihmiset voivat toimia velvollisuuksien mukaan vain jos heillä on vapaa tahto)
2) Sielu on kuolematon (--> täydellistä moraalista hyvyyttä ei saavuteta yhdessä elämässä, joten oletettavaa on, että sielu jatkaa elämää)
3) Jumala on olemassa (--> moraalin päämääränä on korkein hyvä ja, koska hyveet eivät automaattisesti johda onnellisuuteen, on oletettavaa, että Jumala takaa onnellisuuden)
------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------
Seurausetiikka
- seurausetiikan muita nimityksiä ovat konsekventialismi ja teleologinen etiikka
- normatiivisen etiikan teoria, jossa teon arvo määräytyy teon seuraksien mukaan: jos teosta seuraa ainoastaan hyvää tai enemmän hyvää kuin pahaa, se on yleensä seurausetiikan mukaan oikein, olipa teko mikä tahansa
- ei yleensä nähdä eroa aktin eli tietoisen teon ja omission eli tarkoituksellisen tekemättä jättämisen välille

Klassinen utilitarismi - seurausetiikan yleisin muoto
- utilitarismi = moraalissa kyse onnellisuuden maksimoinnista eli teko on moraalisesti oikein, jos siitä hyötyy mahdollisimman moni.
- Utilitarismin merkittävimmät edustajat Jeremy Bentham ja John Stuart Mill tiivistivät ajatuksensa ns. utiliteettiperiaatteeseen eli teoilla on pyrittävä maksimoimaan niiden ihmisten onnellisuutta, joihin teot vaikuttavat ja minimoimaan heidän kärsimystä.
- Benthamin utilitarismia kutsutaan klassiseksi utilitarismiksi

Hedonistinen kalikyyli
= Benthamin mukaa kaikki nautinnot ovat laadullisesti samanlaisia, joten hän muodosti tavan, jolla voidaan mahdollisesti laskea yhteen jokaisen teon haitat ja hyödyt, ja näin päättää kannattaako toimeen ryhtyä.
- Laskuissa pitää huomioida seuraavat asiat:
1. intensiteetti --> Kuinka voimakas nautinto on?
2. kesto --> Kuinka kauan nautinto kestää?
3. Varmuus --> Kuinka todennäköisesti saa nautintoa?
4. Etäisyys --> Kuinka pian nautintoa saa?
5. Hedelmällisyys --> Kuinka todennäköisesti tekoa seuraa lisää samanlaisia tunteita?
6. Puhtaus --> Kuinka todennäköisesti tekoa ei seuraa vastakkaiset tunteet?
7. Laajuus --> Kuinka moneen teko vaikuttaa?

Liberaaliutilitarismi
- John Stuart Millin kehittämä utilitaristinen suuntaus, jonka mukaan nautintojen välillä on laadullisia eroja (ns. korkeammat ja matalammat nautinnot).
- Korkeimpiin nautintoihin kuuluvat mm. henkiset nautinnot ja matalampiin mm. aistinautinnot. 

Myöhemmin Benthamin ja Millin jälkeen utilitarismi on jaettu kahteen luokkaan --> tekoutilitarismi ja sääntöutilitarismi
- tekoutilitarismi = jokaisen teon on noudatettava utiliteettiperiaateetta eli jokaisen teon moraalisuutta on arvioitava erikseen ja yksittäinen teko on hyvä, jos se edistää onnellisuutta mahdollisimman paljon.
- sääntöutilitarismi = tekojen on noudatettava sellaista yleistä sääntöä, joka edistää nautintoa ja hyötyä.

Tekoutilitarismin ongelmia
- mahdollistaa selvästi moraalittomat teot (teko on ns. oikea jos se vain hyödyttää mahdollisimman montaa)
- laskennan vaikeus (vaatii arvioimaan jokaisen teon seuraukset ja niiden vaikutukset)
- lyhytnäköisyys (arviointi perustuu hetkellisiin seurauksiin)
- vaikeus vertailla eri arvoja 
- vaikeus ennustaa seurauksia 
- sivuuttaa tunteet, motiivit ja oikeudenmukaisuuden

Sääntöutilitarismin ongelmia
- ongelmat samantyylisiä kuin velvollisuusetiikalla
- joustavuuden puute 
- sääntöjen määrittelyn vaikeus (mitkä säännöt tuottavat suurimman hyödyn?)
- sääntöjen liiallinen yksinkertaistaminen
- ristiriitaiset säännöt 
- täysi noudattaminen haastavaa todellisessa elämässä
------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------
Oikeusetiikka
- Ihmisillä on luonnollisia oikeuksia, jotka ovat ehdottomia ja luovuttamattomia.
- Ihmisoikeudet ovat esimerkki luonnonoikeusajattelusta.
- Jokaista oikeutta vastaa jokin velvollisuus --> esim. omistusoikeus vs velvollisuus olla varastamatta.
- Oikeuksien ajatellaan yleensä olevan joko Jumalan antamia tai perustuvan ihmisen luontoon.
- Filosofien mukaan ihmisillä on joitakin luovuttamattomia ehdottomia oikeuksia, kuten oikeus elämään ja ruumiilliseen koskemattomuuteen. 
- luonnollinen laki = John Locke ehdotti, että luovuttamattomat oikeudet ovat peräisin Jumalalta. Luonnollinen laki on Jumalan asettama ja se vallitsi jo järjestäytynyttä yhteiskuntaa edeltäneessä luonnontilassa. Locken mukaa ihmisillä on oikeus ja velvollisuus kapinoida luonnollista lakia tai siitä johdettuja luonnollisia oikeuksia rikkovaa hallitsijaa vastaan. 
- luonnollisia oikeuksia esim. oikeus elämään, vapauteen ja omaisuuteen

Oikeusetiikan ongelmia
- lain ja moraalin ristiriita (keskittyy vain lakiin)
- joustamattomuus
- epäselvyys ja tulkinnanvaraisuus
- liiallinen riippuvuus auktoriteeteistä
- vähemmistöt saattavat jäädä huomiotta seurattaessa vain yhteisön tahtoa
- moraalin ulkopuolisuus (ei automaattisesti ratkaise eettisiä dilemmoja)

Sopimusetiikka
- Moraaliset säännöt ja velvollisuudet syntyvät ihmisen välisestä sopimuksesta.
- Moraali ei ole vain tunne tai auktoriteetti vaan yhteisesti sovittua järjestystä, joka helpottaa elämää yhdessä muiden kanssa.
- Ihmiset hyväksyvät tietyt säännöt, koska ne ovat hyödyllisiä yhteiselämälle ja oikeudenmukaisia. 
- Klassiset yhteiskuntasopimusteoriat: yhteiskunta perustuu ihmisten väliseen epäsuorasti tehtyyn sopimukseen, jonka vuoksi ihmiset eivät ole luonnontilassa. 
- kontraktualismi: etiikan päämääränä on päästä sopimukseen yleisistä moraaliperiaatteista, joita kukaan ei voisi perustellusti hylätä tai kieltää omasta lähtökohdastaan,

Sopimusetiikan ongelmia
- olettaa, että kaikki ihmiset ovat rationaalisia ja sopimuksiin kykeneväisiä
- ajatus luonnontilasta on hypoteettinen
- voi olla ongelmallinen, jos joku ei ole mukana sopimuksessa (esim. eläimet)
- voi rajoittaa yksilön oikeuksia
- vaikeasti käytännössä toteutettava