Ympäristöfilosofia
- pohditaan luonnon arvoa, ihmisen ja luonnon suhdetta sekä ympäristöongelmien luonnetta ja syitä
- pohtii eettisiä kysymyksiä koskien muiden lajien, ekosysteemien ja tulevien sukupolvien oikeuksia, kyseenalaistaen usein ihmiskeskeisen maailmankuvan
- kysymyksiä esim:
* Onko luonnolla itseisarvo vai vain välinearvo?
* Onko ihmisellä moraalisia velvollisuuksia luontoa kohtaan?
- Ympäristöetiikka on ympäristöfilosofian osa-alue, jossa keskitytään luontoa koskeviin moraalisiin ongelmiin.
- Monet ympäristöetiikan ydinkysymykset liittyvät siihen, millä asioilla on itseisarvo ja millä vain välinearvo.
- itseisarvo: asia, joka on itsessään arvokas oman itsensä vuoksi (esim. onnellisuus, terveys)
- välinearvo: asia, joka on arvokas vain siksi, että se auttaa saavuttamaan jonkin muun päämäärän eli ns. väline itseisarvon saavuttamiseksi 
- Ympäristöetiikan esimerkkikysymyksiä: 
* Mitä pidetään arvokkaana?
* Miten meidän pitäisi toimia suhteessa luontoon?
* Onko saastuttaminen väärin koko luonnon, eläinten vai pelkästään ihmisten vuoksi?

Antroposentrismi eli ihmiskeskeisyys
- näkemyksen mukaan vain ihmisillä on itseisarvo
- ympäristöstä huolehtiminen on tärkeää vain kun siitä on hyötyä ihmisille
- ihminen on kaikkein tärkein olento, ja luontoa, eläimiä ja ympäristöä tarkastellaan ennen kaikkea ihmisen tarpeiden, hyötyjen ja arvojen kautta
- luonnolla on välinearvo, koska se palvelee ihmistä
- saastuttaminen, eläinten kiduttaminen yms. ei väärin ellei se tuota haittaa ihmisille
--> esim. näkemykset siitä, että saastuttaminen heikentää ihmisten elinolosuhteita ja eläinten kiduttaminen aiheuttaa ahdistusta ihmisille ovat antroposentristisiä eli niinsanottu luonnonsuojelukin voi olla ja usein on ihmiskeskeistä
- ongelmat havainnollistuvat viimeinen ihminen - ajatuskokeessa

Sentientimismi
- näkemyksen mukaan tuntevat tai tietoiset olennot ovat itsessään arvokkaita
- monet puolustajat kasvissyöjiä
- ratkaisevaa ei laji (ihminen, eläin..) vaan se pystyykö olento tuntemaan
- jos olento voi kärsiä, se merkitsee moraalisesti
- lajin älykkyydellä, hyödyllisyydellä tai luonnollisuudella ei merkitystä
- näkemykseen ei kuulu kasvit, vesistöt, vuoret yms

Biosentrismi eli elämäkeskeisyys 
- kaikella elämällä on itseisarvo
- kaikilla elävillä (ihmiset, eläimet, kasvit, bakteerit) on itseisarvo
- ihminen on yksi laji muiden joukossa eikä luontaisesti muita parempi
- ihmisen ja luonnon välinen riippuvuus
- eliön hyvä: kaikki elävät olennot pyrkivät hyvään omalla tavallaan 
- eliöillä on luontainen arvokkuus
- ihmisellä ei moraalista oikeutta kohdella muuta elämää pelkkänä välineenä
- ymmärtää atteensa ristiriidan, jonka vuoksi usein korostetaan minimaalista vahinkoa ja kunnioitusta elämää kohtaan 
--> todellisuudessa on hyväksyttävää tappaa kasveja ravinnoksi, mutta turha tuhoaminen, saastuttaminen yms on väärin

Ekosentrismi eli ekosysteemikeskeisyys
- elävä ja eloton luonto ovat molemmat itsessään arvokkaita
- vaaditaan elävien asioiden lisäksi elottomien asioiden huomioimista (ekosysteemit, vesistöt, maaperät, luonnonprosessit yms)
- keskiössä siis ekosysteemin eheys, tasapaino ja jatkuvuus
- Tukee mm. luonnonsuojelualueita, lajien ja elinympäristöjen suojelua, ilmastonmuutoksen torjuntaa yms.
--> joissain tilanteissa esim. metsästys nähdään oikeutettuna, jos se suojelee esim. monimuotoisuutta
- Näkee ihmisen osana luontoa, ei sen yläpuolella. 

Luonnonsuojelu on jaoteltu kahteen luokkaan: 
Pinnallinen ekologia:
- Antroposentrista luonnonsuojelua, joka suhtautuu luontoon raaka-ainevarastona, ja painottaa teknologiaa ja markkinoita luonnonsuojelun välineinä. 
- ihmisellä oikeus suhtautua luontoon välineenä
- ympäristöongelmia pyritään ratkaisemaan ilman, että ihmiskeskeisiä arvoja kyseenalaistetaan
- esimerkkejä kannatettavasta toiminnasta:
* pyritään jalostamaan esim. saastumista kestäviä lajeja
* suojellaan metsiä, jotta resurssit eivät lopu
* vähennetään saasteita, jotta ihmiset pysyvät terveinä
* luonnolle aiheutetut vahingot voidaan korvata rahallisesti
- luonto nähdään tärkeänä, mutta välineellinen arvo korostuu
Syväekologia:
- luonto on itsessään arvokas, ja kaikilla eliöillä on tasa-arvoinen oikeus elämään
- luonnonvarat ja elinympäristö kuuluvat samalla tavoin kaikille eläville olennoille
- biosentrismi ja ekosentrismi syväekologian muotoja
- ei selvärajainen oppi vaan enemmänkin asenne suhtautua luontoon ja ihmisen paikkaan siinä
- samaistuminen ympäröivään luontoon --> luonnonsuojelu ei uhrautumista vaan lähimmäisenrakkautta
- kyse luonnon rakastamisesta
- ihmiset kuitenkin voivat käyttää muita eliöitä perustarpeidensa tyydyttämiseen
--> ensivaikutelma on, että vastustaisi kaikkea lihansyöntiä, metsästämistä yms, mutta todellisuudessa juuri esim. edellä mainitut voivat olla ok, kunhan ne on toteutettu ekologisesti kestävällä pohjalla