Minulle opettajaksi kehittymisen ydinosaamisalueiden parissa työskentely on ollut merkittävää - läpi luokanopettajaopintojen ajan. Ydinosaamisalueista kirjoittaminen on pysäyttänyt pohtimaan sellaisiakin asioita, joille ei käytännön työskentelyn tiimellyksessä välttämättä ole ollut tarpeeksi aikaa ja tilaa. Käytännön toiminnassa ajatuksia tulee pyöriteltyä paljon, mutta konkretiaa ajatukset saavat ympärilleen silloin, kun ne pääsee sanoittamaan kirjalliseen muotoon. Kirjoittaminen on hämmentävän palkitsevaa, sillä minulle kirjoittamisprosesseissa nousee pintaan tiedostamattomiakin asioita ja ajatuksia. Kirjoittamisprosessit miellän siis myös terapiatyöskentelyn tapaisiksi.

Monialaisten opintojen näkökulmasta ydinosaamisalueiden kanssa työskentely on ollut merkittävää. Kirjoittamistehtäviä ydinosaamisalueisiin liittyen olisi voinut olla enemmänkin juuri käytännön työskentelyn kumppanina. Koen, että eniten olen saanut musiikin opintojaksosta, jonka ohessa meitä kannustettiin kirjoittamaan oppimispäiväkirjaa. Päiväkirjaan tuli panostettua ja sitä myös mielelläni rakensin. Opittua ja tehtyä tuli prosessoitua syvällisellä tasolla. Monessa kohtaa opintoja on tullut todettua, että käytäntö tarvitsee rinnalleen myös tehtyä konkretisoivaa. Omien ajatusten reflektoiminen on ollut itselle keino linkittää omia ajatuksia syvällisempään tehdyn prosessoimiseen sekä tehdyn ja koetun perustelemiseen.

Monialaiset opinnot ovat opettaneet minulle ennen kaikkea opetuksen ja oppimisen inhimillisyydestä - oppiminen ei ole yhteen kontekstiin tai oppiaineeseen sidottua, vaan parhaimmillaan useiden oppiaineiden ja tiedonalojen yhdistymisestä muodostuneita ahaa-elämyksiä. Ydinosaamisalueiden ja monialaisten opintojen linkittäminen toisiinsa on vienyt pohtimaan myös opettajan moninaisia rooleja. Opettajan ei tarvitse jäädä "johtajan" rooliin, vaan opettaja saa ja opettajan täytyy kyetä asettumaan ihmettelemään yhdessä oppilaittensa kanssa. Parhaimmillaan luokkayhteisön oppimisprosesseissa päästään yhdessä luodun asiantuntijuuden äärelle.
Monialaiset opinnot ovat ohjanneet ymmärtämään oppimisprosessien laajuutta ja juuri inhimillisyyttä. Kestävämpi koulu vuonna 2024 -projektissani halusin kiteyttää ajatuksia yhdessä tekemisestä ja ihmettelemisestä.

Vahvuudet monialaisissa opinnoissa

Monialaisissa opinnoissa vahvuuksinani koin ja koen taito- ja taideaineet - etenkin musiikin ja liikunnan. Ne ovat omaa vahvuusaluetta ja mukavuusaluetta elämässä muutenkin. Niihin uppoudun mielelläni ja koen ne myös luontevimmiksi oppiaineiksi opettaa. En sano, etteivätkö ne haastaisi minua opettajana; yliopiston aikaisista musiikin ja liikunnan opinnoista sain valtavasti pääomaa sekä mikä parasta - sain tutustua itseeni musiikin ja liikunan taitajana ja kehittää tietojani ja taitojani sekä oppilaan että opettajan roolissa. 

Kehittämisen kohteet monialaisissa opinnoissa

Ehdottamasti minulla on kehitettävää vielä oppiaineikohtaisessa sisältöjen hallitsemisessa. Luotan siihen, että sisältöihin perehtyminen työelämässä vie minua kohti toivottua, alati kehittyvää asiantuntijuutta. Koen ,että voisin myös vielä uteliaammin ja rohkeammin tarttua mahdollisuuksiin yhdistää opetuksen suunnittelussa sekä itse opetuksessa eri oppiaineita. Ehkä rohkeutta suunnitella jopa on, mutta usein teilaan omia suunnitelmia ennen varsinaista opetustilannetta ajatellen, että ne ovat "liikaa" tai "menevät överiksi".
Haen vielä paikkaani opettajana, vaikka osaan reflektoida ja tiedostan jo monia puolia itsessäni. Silti, lähden nöyränä opettajuuden tielle, jolta toivon uusia oppeja ja paljon uusia kohtaamisia. Toivoin, että saan oppia muilta ja ihimisiltä ja muiden ihmisten kanssa.