"Kasvattajan tehtävä on vastuullinen. Minun vastuullani on oman hyvinvointini lisäksi myös lasten hyvinvointi. Olen vastuussa muiden kasvattajien sekä huoltajien kanssa siitä, että jokaisella lapsella ja oppijalla on hyvä olla. Minun velvollisuus on edistää ja tukea lasten oppimista niillä resursseilla ja keinoilla, mitä minulla on käytettävissä ja hyödynnettävissä. Kasvattajana minun tulee suunnitella sekä toteuttaa toimintaa ja opetusta, jonka lähtökohdat ovat sekä lasten yksilöllisissä oppimisen suunnitelmissa sekä valtakunnallisissa perusteissa ja määräyksissä. Kasvattajana vien viestiä eteenpäin lapsuuden merkittävyydestä ja ainutlaatuisuudesta. Tehtävä on iso ja joskus siitä ahdistuu. Usein sitä pyrkii haukkaamaan liian ison palasen kerrallaan - haluaa ottaa koko ison tehtävän haltuun yhdeltä istumalta."

Missä mennään nyt?

"Voimakkaampi yhteenkuuluvuus ennakoi keskimääräistä myönteisempää työskentelyilmapiiriä luokassa" (Jouni Välijärvi, 2015).

Miten voisimme vaikuttaa yhteenkuuluvuuden tunteen syntymiseen ja sen ylläpitämiseen? Mitä tulee hyvinvointiin, se on kantava voima opettajan työssä. Se on kantava voima myös oppilaan elämässä ja opiskelutyössä. Marraskuussa 2022 kirjoitin PROpeen hyvinvoinnista melko laajasti. Painotin opettajan hyvinvoinnin merkitystä tasapainoisen opetuksen ja kasvatuksen mahdollistumisessa. Nyt, kun olen lähestymässä työelämää, alkaa minulla kääntyä ajatukset yhä enemmän oppilaiden elämis- ja kokemismaailmaan. Kysymys kuuluu: miten saisimme turvattua jokaisen oppilaan hyvinvoinnin? Tehtävä on haastava, mutta ei mahdoton. Tiedostan rajoitteet enkä itseasiassa usko niitä kaikkia vielä edes tietäväni. Käytäntö tulee varmasti opettamaan.

Eniten olen huolissani kansallisen tason polarisoitumisesta. Tutustuin polarisaatiota tutkivan Ali Salloum ajatuksiin, joka kertoo Suomen jakautuvan yhä voimakkaammin. Polarisoituminen voi aiheuttaa kuplautumista, joka puolestaan voi kapeuttaa mielipiteitä ja näkemyksiä. Salloumin mukaan omien mielipiteiden ja näkemysten haastaminen säännöllisesti on tervetullutta, sillä voimakas kuplautuminen lisää kuiluja ja näin ollen vuorovaikutusta eri kuplien välillä.

Haluan pohdintani tukena käyttää kuplavertausta. Miten käy, jos jokainen jää leijailemaan omaan kuplaansa? Se tuottaa valtavaa yksinäisyyttä ja ahdistusta. Kun astuu ulos kuplasta, vapautuu ympärille paljon enemmän tilaa. Omasta kuplasta pois astuminen voi jännittää, jopa pelottaa. Maailma ympärillä saattaa tuntua jännittävältä. Maailmassa ympärillä on paljon haltuun otettavaa. Mutta mitä, jos sitä voisi "ottaa haltuun" yhdessä muiden kanssa? Kupla on kaunis, mutta hento. Yhdistämällä voimat saa aikaan kestävämmän ketjun, joka yhteenkuuluvuuden lisäännyttyä saa yhä vahvistusta.

Lähteet:

Gertsch, M. (24.1.2024). Me vastaan te - Suomi jakaantuu yhä voimakkaammin, sanoo polarisaatiota tutkiva Ali Salloum. Yle. https://yle.fi/aihe/a/20-10006117

Välijärvi, J. (2015). Oppilaiden hyvinvointi. https://jyx.jyu.fi/bitstream/handle/123456789/55996/1/978-951-39-7046-8.pdf