marraskuussa 2022

"Miksi koulu on? Kysymys on hurjan iso. Meille jokaiselle koulu on varmasti hyvin erilaisia asioita. Joillekin se on turvasatama, joillekin ahdistuksen paikka. Joillekin mahdollisuus oppia uutta ja mahdollisuus ihmetellä. Me kaikki olemme varmasti saaneet koulusta hieman erilaisia asioita. Toivottavasti jotain sellaista, minkä muistamme hyvänä, elämää rikastuttavana. Tuli mieleen, että yhtälailla voisi heittää vastapalloon kysymyksen Miksi koulua ei olisi? Mitä koulun tilalle?

Tarvitsemme koulua jo ihan sen tarjoaman yhteisöllisyyden kokemuksen kautta. Toki, niin kuin todettua, kaikille se ei sitä välttämättä tarjoa. Mutta vaikka koulussa ollessaan oppilas ottaisi tarkkailijan roolin, jo muiden ihmisten keskuudessa ja seurassa oleminen on merkittävää."

Missä mennään nyt?

"Aidon osallisuuden harjoittelu ja toteuttaminen koulussa johtaa parhaimmillaan siihen, että jokainen oppilas tuntee kuuluvansa johonkin
porukkaan, kokee että hänet hyväksytään sellaisena kuin on, ja kokee päivittäin, että hän on hyvä joissain asioissa" (Löfström ym., 2018).

Pohdin marraskuussa 2022 koulun merkitystä lapsen ja nuoren elämässä; miksi koulu on? Minulle koulu on tarkoittanut mahdollisuutta olla osana yhteisöä. Olimme luokkamme kanssa huumorisakkia; keskuudessamme syntyi usein hilpeyttä ja naurua. Huumori, leikkisyys ja hauskuus on vienyt minua elämässä eteenpäin. Vaikeiden, hyvin kipeidenkin asioiden äärellä minun on ollut tärkeää löytää sisäinen lapseni, joka uskoo elämän mahdollisuuksiin ja olemassa olevaan toivoon. En usko yltiöpositiivisuuteen tai siihen, että kaiken voi kääntää aina "voiton puolelle". Asiat on otettava sellaisinaan vastaan, niiden kanssa on työskenneltävä, mutta on osattava myös siirtyä eteenpäin. Toisinaan voi olla vaarana, että jää kiinni hankalaan tunteeseen. Hankalasta tunteesta irti päästäminenkin voi tuntua joskus pelottavalta. 

Uskon sisäisen lapsen metodologiaan, jota aion viljellä ja ruokkia itsessäni. Sisäisen lapsen valloilleen päästäminen ei tarkoita vastuuntunnottomuutta, vaan alituista halua tutkia itseään sekä maailmaa ympärillä. Niin kauan, kun pystyn säilyttämään sisäisen lapsen itsessäni, olen vastaanottavainen elämän tähtipölylle, joka sisältää käsittämättömän ainutlaatuisia hyvän elämän alkuaineita, mutta myös raskaampia alkuaineita. Jokainen alkuaine on merkittävä hyvän elämän ja kokonaisuuden kannalta.

Lähteet:

Löfström, J., Malama, M., Mattila, P., Sinisalo, L-M., Elo, S. & Kivinen, K. (2018). Tärkeintä on koettu osallisuus. Se syntyy, kun oma tarina rakentaa koulun yhteistä kertomusta. Teoksessa Rautiainen, M. Rautiainen (toim.), Kohti parempaa demokratiaa. Euroopan neuvoston demokratiakulttuurin kompetenssit kasvatuksessa ja opetuksessa. Jyväskylän yliopisto. Opettajankoulutuslaitos. Saatavilla: https://jyx.jyu.fi/bitstream/handle/123456789/60058/978-951-39-7594-4.pdf?sequence=1&isAllowed=y