Tieteellinen osaaminen
marraskuussa 2022
"Ajattelen tieteellisen ajattelun olevan ennen kaikkea ajatusten ja toiminnan, yleisemmin avattuna erilaisten asioiden ja ilmiöiden perustelemista, tarkastelun kohteena olevien asioiden näkyväksi tuomista. Tieteellinen ajattelu lähtee liikkeelle ajatuksesta, ihmetyksen aiheesta, jota lähdetään tarkastelemaan tarkemmin. Pohditaan, miksi jokin asia on tietyllä tavalla, mikä tiettyyn tilanteeseen on johtanut. Syy-seuraussuhteita siis tutkiskellen. Tieteellinen ajattelu on ennen kaikkea kriittisyyttä ja kyseenalaistamista, mielestäni voidaan puhua myös ihmettelystä."
Missä mennään nyt?
Tieteellinen osaaminen koostuu monialaisesta osaamisesta. Pohja tieteelliselle osaamiselle luodaan avoimen ja uteliaan mielen kautta. Uuden oppiminen vaatii kykyä heittäytyä ihmettelemään, sillä ihmettelyssä piilee mahdollisuus uuden tarkastelemiseen.
Koen olevani avoin ja tutkiva sielu. Luulen, että siksi olen tässä ja nyt, tänä päivänä, luokanopettajaopintoja viimeistelemässä. Olen seikkailunhaluinen ja uudesta innostuva. Luokanopettajan työssä työ on parhaimmillaan oppilaiden ja kollegoiden kanssa ihmettelyä. Oppiminen on matka, jolle luokkayhteisössä lähdetään yhdessä oppilaiden kanssa.
Tieteellinen osaaminen voi tuntua kaukaiselta ja terminä akateemiselta. Luokanopettajan työssä tieteellinen osaaminen mielestäni muodostuu myös teoreettisesta, tietopohjaisesta sisältöosaamisesta, jota pääsee kerryttämään tulevien työvuosien aikana. Suurin pelkoni opettajan työssä liittyy juuri osaamattomuuteen oppiainekohtaisissa sisällöissä. Opettajan asiantuntijuus on myös kykyä tietää, vaikka en pidä sitä olennaisimpana opettajuuden taitona.
Kansainvälisesti tarkasteltuna opettajankoulutustutkimusta on kuvastanut (Phelan, 2011) institutionaalinen, intellektuaalinen eristäytyneisyys, joka on näyttäytynyt vähäisenä kiinnostuksena liikkua eri tieteenalojen välillä ja ammentaa teoriaa oman tieteenalan ulkopuolelta. Suomalainen luokanopettajakoulutus ei ole merkittävästi poikennut aiemmin kuvatusta, sillä suomalaisen opettajankoulutuksen akateemisuutta koskeva tutkimus on keskittynyt pedagogiseen arviointiin ja kehittämiseen pitäen tutkimusperusteisuutta itsesäänselvänä (Sitomaniemi-San, 2017). Institutionaalinen eristäytyneisyys helposti ohjaa kapeakatseisuuteen. Mielestäni opettajuuden ydin piilee juuri kyvyssä ihmetellä ja laajentaa omia tapoja toimia ja ajatella. Tiede vaatii nöyryyttä ja kykyä asettua erehtyväiseksi eikä millään tieteenalalla ole "varaa" nostaa itseään muiden tieteenalojen yläpuolelle. Kuten Sitomaniemi-San (2017) toteaa, keskusteluja opettajuudesta voidaan syventää, kun opettajankoulutustukimus sekä opetussuunnitelmatutkimus kyetään näkemään tieteidenvälisen orientaation valossa. Opettajan työ vaatii kykyä asettua erehtyväksi ajattelijaksi ja toimijaksi, sillä ainoastaan sitä kautta mahdollistuu pääsy inhimilliseen, kohtaavaan toimijuuteen. Kohtaava toimijuus taas puolestaan avaa mahdollisuuden yhdessä ihmettelylle ja uuden oppimiselle.
Lähteet:
Sitomaniemi-San, J. (2017). Tutkivan opettajan rakentuminen akateemisessa opettajankoulutuksessa: kohti monimutkaisia keskusteluja. Teoksessa T. Autio, L. Hakala & T. Kujala (toim.), Opetussuunnitelmatutkimus: keskustelunavauksia suomalaiseen kouluun ja opettajankoulutukseen.Tampere University Press, 137 - 159.
Sitomaniemi-San (2017) viitaten: Phelan, A. M. 2011. Towards a complicated conversation. Teacher education and the
curriculum turn. Pedagogy, Culture & Society 19 (2), 207–220.
"Ajattelen tieteellisen ajattelun olevan ennen kaikkea ajatusten ja toiminnan, yleisemmin avattuna erilaisten asioiden ja ilmiöiden perustelemista, tarkastelun kohteena olevien asioiden näkyväksi tuomista. Tieteellinen ajattelu lähtee liikkeelle ajatuksesta, ihmetyksen aiheesta, jota lähdetään tarkastelemaan tarkemmin. Pohditaan, miksi jokin asia on tietyllä tavalla, mikä tiettyyn tilanteeseen on johtanut. Syy-seuraussuhteita siis tutkiskellen. Tieteellinen ajattelu on ennen kaikkea kriittisyyttä ja kyseenalaistamista, mielestäni voidaan puhua myös ihmettelystä."
Missä mennään nyt?
Tieteellinen osaaminen koostuu monialaisesta osaamisesta. Pohja tieteelliselle osaamiselle luodaan avoimen ja uteliaan mielen kautta. Uuden oppiminen vaatii kykyä heittäytyä ihmettelemään, sillä ihmettelyssä piilee mahdollisuus uuden tarkastelemiseen.
Koen olevani avoin ja tutkiva sielu. Luulen, että siksi olen tässä ja nyt, tänä päivänä, luokanopettajaopintoja viimeistelemässä. Olen seikkailunhaluinen ja uudesta innostuva. Luokanopettajan työssä työ on parhaimmillaan oppilaiden ja kollegoiden kanssa ihmettelyä. Oppiminen on matka, jolle luokkayhteisössä lähdetään yhdessä oppilaiden kanssa.
Tieteellinen osaaminen voi tuntua kaukaiselta ja terminä akateemiselta. Luokanopettajan työssä tieteellinen osaaminen mielestäni muodostuu myös teoreettisesta, tietopohjaisesta sisältöosaamisesta, jota pääsee kerryttämään tulevien työvuosien aikana. Suurin pelkoni opettajan työssä liittyy juuri osaamattomuuteen oppiainekohtaisissa sisällöissä. Opettajan asiantuntijuus on myös kykyä tietää, vaikka en pidä sitä olennaisimpana opettajuuden taitona.
Kansainvälisesti tarkasteltuna opettajankoulutustutkimusta on kuvastanut (Phelan, 2011) institutionaalinen, intellektuaalinen eristäytyneisyys, joka on näyttäytynyt vähäisenä kiinnostuksena liikkua eri tieteenalojen välillä ja ammentaa teoriaa oman tieteenalan ulkopuolelta. Suomalainen luokanopettajakoulutus ei ole merkittävästi poikennut aiemmin kuvatusta, sillä suomalaisen opettajankoulutuksen akateemisuutta koskeva tutkimus on keskittynyt pedagogiseen arviointiin ja kehittämiseen pitäen tutkimusperusteisuutta itsesäänselvänä (Sitomaniemi-San, 2017). Institutionaalinen eristäytyneisyys helposti ohjaa kapeakatseisuuteen. Mielestäni opettajuuden ydin piilee juuri kyvyssä ihmetellä ja laajentaa omia tapoja toimia ja ajatella. Tiede vaatii nöyryyttä ja kykyä asettua erehtyväiseksi eikä millään tieteenalalla ole "varaa" nostaa itseään muiden tieteenalojen yläpuolelle. Kuten Sitomaniemi-San (2017) toteaa, keskusteluja opettajuudesta voidaan syventää, kun opettajankoulutustukimus sekä opetussuunnitelmatutkimus kyetään näkemään tieteidenvälisen orientaation valossa. Opettajan työ vaatii kykyä asettua erehtyväksi ajattelijaksi ja toimijaksi, sillä ainoastaan sitä kautta mahdollistuu pääsy inhimilliseen, kohtaavaan toimijuuteen. Kohtaava toimijuus taas puolestaan avaa mahdollisuuden yhdessä ihmettelylle ja uuden oppimiselle.
Lähteet:
Sitomaniemi-San, J. (2017). Tutkivan opettajan rakentuminen akateemisessa opettajankoulutuksessa: kohti monimutkaisia keskusteluja. Teoksessa T. Autio, L. Hakala & T. Kujala (toim.), Opetussuunnitelmatutkimus: keskustelunavauksia suomalaiseen kouluun ja opettajankoulutukseen.Tampere University Press, 137 - 159.
Sitomaniemi-San (2017) viitaten: Phelan, A. M. 2011. Towards a complicated conversation. Teacher education and the
curriculum turn. Pedagogy, Culture & Society 19 (2), 207–220.
Kommentit
Kirjaudu sisään lisätäksesi tähän kommentin