OKLV221
Eettinen osaaminen
Yksilön omat näkemykset muodostavat myös oman eettisen arvostelukyvyn. Mitä arvoja henkilö pitää tärkeimpänä? Mikä valinta on eettisesti paras? Nähdäänkö esimerkiksi utilitarismi toimivana lähestymistapana erilaisten tilanteiden ratkaisemisessa? Vaikka opetussuunnitelma määrittelee opetukselle tietyt arvot (esimerkiksi oikeudenmukaisuus ja tasa-arvo), vaikuttaa opettajien omat näkemykset valintoihin ja väistämättä myös opetukseen. Pidän itse esimerkiksi kestävää kehitystä erittäin suuressa arvossa ja haluan tämän näkyvän myös opetuksessa. Haluan myös korostaa globaalia kansalaisuutta. Muut opettajat saattavat tehdä ja tekevätkin erilaisia ratkaisuja. Muiden ratkaisuja on helppo arvostella, sillä näen asiat oman linssini läpi. En tosin koe, että minulla on oikeus puuttua muiden opetukseen niin kauan kun opetus noudattaa yhteistä opetussuunnitelmaa. Koska opettajana vaikutusvalta on suuri ja omat arvot väistämättä näkyvät opetuksessa, koen, että minulla on vastuu muodostaa itselleni mahdollisimman avara maailmankuva sekä kestävät eettiset periaatteet.
Vuorovaikutusosaaminen ja moninaisuuteen liittyvä osaaminen
OKLV221-kurssi muistutti minua tulevan ammattini vuorovaikutuksellisuudesta. Jaettu asiantuntijuus on mielestäni hieno ja armollinen konsepti, jossa korostuu, miten tärkeää vuorovaikutusosaaminen on asiantuntijoiden välillä. Olen aikaisemmin vuorovaikutusosaamista pohtiessani keskittynyt lähinnä opettajan ja oppilaiden tai opettajan ja huoltajien väliseen vuorovaikutukseen, joten päätin pohtia nyt asiantuntijoiden välistä vuorovaikutusta.
Olen opintojeni aikana tehnyt paljon ryhmätöitä muiden opettajaopiskelijoiden kanssa ja kaikki kokemukseni ovat olleet vähintäänkin melko positiivisia. En ole esimerkiksi kohdannut tilanteita, joissa olisimme ryhmäläisten kanssa rajusti eri mieltä. Omien kokemuksien perusteella kuvittelenkin, että vuorovaikutus ja yhteistyö muiden opettajien kanssa tulee olemaan tulevaisuudessakin tasaista ja näin ollen helppoa. Työmaailmassa käsitellään tosin vakavampia asioita ja monet kollegat kuuluvat erilaisiin ”ryhmiin” kuin minä (ryhmätöitä tehdessä muut ryhmäläiset ovat melkein aina olleet suurin piirtein oman ikäisiäni naisia). Koen, että muiden asiantuntijoiden kanssa työskennellessä pärjää pitkälle selkeällä, rauhallisella ja sovittelevalla vuorovaikutustavalla. Mielipiteemme saattavat olla erilaisia ja olemme ehkä tottuneet hoitamaan asiat eri tavalla. Tämä ei kuitenkaan välttämättä tarkoita, että vain toisen näkemykset olisivat oikeita. Jotta jaettu asiantuntijuus voisi käytännössä toteutua toimivalla tavalla, tulee osapuolilla olla vuorovaikutustaidot hallussa. Onneksi opetusalan ihmiset ovat usein tämän asian suhteen varsin osaavia 😊
Yhteisöllinen ja yhteiskunnallinen osaaminen
Olen tehnyt tämän kurssin ohella OKLS1309 Kouluyhteisö ja yhteiskunta -kurssia, jonka myötä olen pohtinut paljon yhteiskunnallisen osaamisen tärkeyttä opettajan ammatissa. Kyseisen kurssin aikana nousseet asiat tukevat hyvin omia ajatuksiani; mielestäni yhteiskunnallinen osaaminen on erittäin vahvasti yhteydessä opettajan asiantuntijuuteen ja sen merkitystä pitäisi korostaa opettajan ammatista puhuttaessa. Saatan olla ajatuksieni kanssa (ainakin joidenkin mielestä) melko ääripäässä, sillä koen, että opettajilla on lähes velvollisuus seurata yhteiskunnallista keskustelua ja olla tietoinen ympäröivästä maailmasta. Yhteiskunnalliseen ja yhteisölliseen osaamiseen kuuluu toki myös paljon muutakin, mutta koska tämä aihe on mietityttänyt minua lähiaikoina, päätin keskittyä nytkin pohdinnoissani tähän.
Opettajan asiantuntijuus heijastuu kokonaisuudessaan vahvasti oppilaisiin ja näin on myös yhteiskunnallisen osaamisen suhteen. Jotta oppilaiden kanssa voi keskustella monipuolisesti ja faktuaalisesti yhteiskuntaa koskevista aiheista, tulee opettajan olla aidosti perillä niistä. Jotta oppilaita voi ohjata seuraamaan yhteiskunnallista keskustelua, tulee opettajan johtaa esimerkillään. Tunnen opettajaopiskelijoita, jotka ovat olleet täysin ulapalla melko perusasioistakin. Olen muun muassa käynyt kyseisten henkilöiden kanssa keskusteluja siitä, mikä on Kalevala ja miksi se on melko tärkeä asia sekä siitä, käydäänkö Lähi-idässä oikeasti sotaa. Pidän erittäin huolestuttavana sitä, että jotkut tulevat opettajat eivät lue/kuuntele/katso uutisia ja jäävät näin ollen täysin tapahtumien varjoon. Myös niin sanottu kuplautuminen pelottaa. Oma yhteiskunnallinen osaamiseni on monen muun tavoin puutteellinen ja pyrinkin tietoisesti kehittymään tällä osa-alueella. Kaikkea ei voi opettajana vain nopeasti googlettaa luokan edessä ja muun muassa siksi yhteiskunnallisen osaamisen tärkeyttä tulisi mielestäni korostaa entisestään opettajan asiantuntijuudesta puhuttaessa sekä opettajia kouluttaessa.
Esteettinen osaaminen
Olen aikaisemmin Propessani todennut, että esteettinen osaamiseni ei ole kehittynyt opintojeni aikani paljonkaan, sillä koen, että lähtökohtani tähän osaamiseen ovat olleet melko hyvät. Olen jo kauan ajatellut, että powerpointtien ulkomuodolla on väliä ja luokan tunnelmaan voi vaikuttaa muun muassa valaistuksella ja sisustusvalinnoilla. Tavoitteena on, että oppilaiden työskentelytila ei olisi kylmän laitosmainen. Opettajan asiantuntijuutta pohtiessa mietin kuitenkin, miten paljon kaikkea opettajan työhön kuuluu ja onko realistista, että opettajille jäisi aikaa luokan esteettisyyteen panostamiseen.
Muistelen toista opetusharjoitteluani kauhulla. Vietin harjoittelun intensiivisimmät kaksi viikkoa näkemättä kertaakaan kavereitani ja syömällä pelkästään valmisruokia, sillä kaikki aikani meni harjoitteluun. Vietin yhteensä useita tunteja hienojen powerpointtien hiomiseen ja tehtävämonisteiden koristeluun. Vaikka oli mukava saada kehuja hienoista esityksistä ohjaajalta ja nähdä, miten oppilaat nauttivat panostamisestani, otti oma jaksamiseni kovan iskun tästä kaikesta työstä. Pidän esteettisyyttä vieläkin tärkeänä, mutta osaan nykyään asettaa muun muassa tämän osa-alueen tärkeysjärjestyksessä monen muun asian alapuolelle. Koen, että tällainen priorisointi on erittäin tärkeä osa opettajan asiantuntijuutta ja olenkin kehittynyt priorisoijana toisen opetusharjoitteluni jälkeen.
Pedagoginen ja tieteellinen osaaminen
Päätin yhdistää pedagogisen ja tieteellisen osaamisen opettajan asiantuntijuutta pohtiessani, sillä vaikka kaikki seitsemän osaamisaluetta kehittyvät opintojen aikana, on opinnoilla ollut ainakin omalta osaltani selkein vaikutus pedagogisen ja tieteellisen osaamisen kehittymiseen. Palatessani ensimmäisenä opiskeluvuotena kirjoittamiini Prope-teksteihin, näen, miten valtavasti olen kehittynyt sekä pedagogisessa että tieteellisessä (silloin intellektuaalisessa) osaamisessa. Olen esimerkiksi kirjoittanut vuonna 2018 pedagogiseen osaamisalueeseen ”olen siinä vaiheessa, että alan pikkuhiljaa pääsemään sisälle siihen mitä pedagogisuuteen ylipäätänsä kuuluu”. Aika pitkälle olen siis päässyt viimeisen neljän vuoden sisällä.
OKLV221-kurssilla käytiin läpi eri ryhmien tekemiä mallinnuksia asiantuntijuudesta. Kävin myös läpi entisten opiskelijoiden mallinnuksia. Kaikissa mallinnuksissa tuotiin esille opettajan koulutus, teoriaosaaminen ja/tai pedagogiset taidot jollain tavalla. Monissa mallinuksissa nämä nähtiin niin sanottuna pohjana opettajan asiantuntijuudelle. Pidän itse tästä näkemyksestä. Olen aina pitänyt koulutusta todella korkeassa arvossa ja opetuskokemuksieni kautta pidän sitä entistäkin tärkeämpänä. Voin sanoa olevani parempi opettaja kuin opintojen alussa jo pelkästään sen takia, että pedagoginen ja tieteellinen osaamiseni ovat kehittyneet opintojeni aikana merkittävästi. Muun muassa näiden huomioiden takia minua inhottaa, miten saan toisinaan kuulla kommentteja siitä, miten turhaa opettajien kouluttaminen on. Esimerkiksi lääkäriksi opiskeleva veljeni kommentoi kahden viikon yläkoulusijaisuuden jälkeen, miten tätä hommaa pystyy tekemään kuka tahansa ja yliopistossa voisi ajan käyttää järkevämminkin. Mallinnuksien koulutus-maininnat saivatkin minut pohtimaan, miten tätä osa-aluetta olisi voinut korostaa vielä selkeämmin muun muassa ryhmämme omassa mallinuksessa. Pedagoginen ja tieteellinen osaamiseni eivät suoraan sanottuna kehittyneet tämän kurssin myötä, mutta sain muistutuksen siitä, miksi olen yliopistossa ja miten tärkeää opiskeluni on.
Hyvinvointia vahvistava osaaminen
Päätin keskittyä tässä aihealueessa erityisesti oman hyvinvointini tukemiseen. Olen aikaisemmin Propea kirjoittaessa todennut olevani hyvä sietämään stressiä ja suhtautumaan muun muassa kouluhommiin hyvinkin rennolla tavalla (kts. Kasvukansio 2020). Olen todennut tämän piirteen suojelevan hyvinvointiani melko hyvin enkä ole ajatellut kummemmin muita asioita, joihin voisin tukeutua hyvinvointini kohdalla. OKLV221-kurssin myötä keskityin asiantuntijuuden jaettavuuteen enemmän kuin koskaan aiemmin. Tajusin, että sen lisäksi, että saan osaamiseeni tukea kollegoilta ja muilta asiantuntijoilta, jaetulla asiantuntijuudella on myös tärkeä rooli hyvinvoinnin ylläpitämisessä. Vaikka olenkin hyvä selviytymään stressaavista tilanteista, tulee raja varmasti jossain vaiheessa vastaan opettajan työtä tehdessä. Uskon, että varsinkin ensimmäisinä työskentelyvuosina asiantuntijuuden jaettavuus ja muiden tuki tulee olemaan mittaamattoman arvokasta.
Olen aina pitänyt omaa hyvinvointiani prioriteettina työelämässä. Kanssaopiskelijoideni vetämällä demolla tämä konkretisoitui; minun oli helppo valita oma jaksaminen tärkeimmäksi tekijäksi erilaisia opettajan osaamisalueita tarkastellessa. Vaikka tämä valinta saattaa kuulostaa ensikuulemalta jopa hieman itsekkäältä, olen itse sitä mieltä, että opettaja ei voi olla hyvä opettaja, jos oma jaksaminen on järkkynyt liikaa. Opettajan hyvinvointi aiheena koskettaa siis ehdottomasti myös oppilaita. Toivottavasti muistan pitää hyvinvointini näin suuressa arvossa myös tulevaisuudessa (hektisessä) työelämässäni.