Päätin keskittyä tässä aihealueessa erityisesti oman hyvinvointini tukemiseen. Olen aikaisemmin Propea kirjoittaessa todennut olevani hyvä sietämään stressiä ja suhtautumaan muun muassa kouluhommiin hyvinkin rennolla tavalla (kts. Kasvukansio 2020). Olen todennut tämän piirteen suojelevan hyvinvointiani melko hyvin enkä ole ajatellut kummemmin muita asioita, joihin voisin tukeutua hyvinvointini kohdalla. OKLV221-kurssin myötä keskityin asiantuntijuuden jaettavuuteen enemmän kuin koskaan aiemmin. Tajusin, että sen lisäksi, että saan osaamiseeni tukea kollegoilta ja muilta asiantuntijoilta, jaetulla asiantuntijuudella on myös tärkeä rooli hyvinvoinnin ylläpitämisessä. Vaikka olenkin hyvä selviytymään stressaavista tilanteista, tulee raja varmasti jossain vaiheessa vastaan opettajan työtä tehdessä. Uskon, että varsinkin ensimmäisinä työskentelyvuosina asiantuntijuuden jaettavuus ja muiden tuki tulee olemaan mittaamattoman arvokasta.

Olen aina pitänyt omaa hyvinvointiani prioriteettina työelämässä. Kanssaopiskelijoideni vetämällä demolla tämä konkretisoitui; minun oli helppo valita oma jaksaminen tärkeimmäksi tekijäksi erilaisia opettajan osaamisalueita tarkastellessa. Vaikka tämä valinta saattaa kuulostaa ensikuulemalta jopa hieman itsekkäältä, olen itse sitä mieltä, että opettaja ei voi olla hyvä opettaja, jos oma jaksaminen on järkkynyt liikaa. Opettajan hyvinvointi aiheena koskettaa siis ehdottomasti myös oppilaita. Toivottavasti muistan pitää hyvinvointini näin suuressa arvossa myös tulevaisuudessa (hektisessä) työelämässäni.