Minä vuorovaikuttaja (OKLV211)

Minä tekstien tuottajana

1. Millaisia tekstejä tuotat?
Tuotan asiallisia ja (yleensä) tarkkaan harkittuja tekstejä tärkeille auktoritääteille (koulu, työpaikka jne.). Olen lapsena tarinoinut paljon ja pidän vieläkin värikkäästä kirjoittamisesta; yritän tehdä tälläisistä "virallisistakin" teksteistä vähemmän tylsän harmaita.

2. Mihin eri tarkoituksiin tuotat tekstejä?
Tuotan tekstejä paljon koulutehtävien ja muistiinpanojen muodossa. Viestin ystävieni ja perheeni kanssa paljon whatsapp-viesteillä, soittelen ihmisille harvoin. Sähköpostien kirjoittaminen kuuluu myös arkipäivääni. Kirjoitan kauppalistan yleensä kännykän muistioon tai pieneen paperinpalaan. Matkoille lähtiessä kirjoitan muistilistan tavaroista, jotka otan mukaan.

3. Miten arvioisit itseäsi tekstien tuottajana?
Joskus minun on todella vaikea aloittaa tekstin kirjoittaminen, mikään sanamuoto ei tunnu sopivalta. Toisinaan ajatukseni virtaa ja lauseet muodostuvat kuin itsestään. "Virallisempia" tekstejä kirjoittaessa olen hyvin kriittinen itselleni, jokaisen sanan täytyy tuntua oikealta ja luen tekstini monta kertaa kirjoitusvirheitä etsien. Rennommat tekstini ovat täynnä kirjoitusvirheitä ja outoja sanavalintoja. 
Uskon olevani kohtalaisen hyvä tuottamaan tekstejä; saan halutessani ihan hyvää tekstiä aikaan (äidinkielen ylioppilaskirjoituksista vahva M), mutta eipä minusta menestyvää kirjailijaa ikinä voisi tulla.

4. Miten olet oppinut tekstien tuottamista? Mikä on auttanut ja motivoinut tekstien tuottamisessa? Mikä on tuottanut sinulle vaikeuksia ja mikä on vähentänyt motivaatiotasi tekstien tuottamisessa?
Äitini on äidinkielenopettaja ja olen noin kahdeksan vuotiaasta lähtien kirjoitellut paljon tarinoita, jotta äitini voisi "tarkastaa" ne. Tekstejä olen lapsena oppinut tuottamaan kirjoittamalla päiväkirjamerkintöjä, tarinoita ja "aineita" yrittäen matkia äitini opiskelijoita. Koulun rooli on tietenkin ollut todella suuri: esimerkiksi kolmena lukiovuotena kehityin tarinoijasta asiallisten tekstien tuottajaksi. Onnistumiset motivoivat minua paljon, hyvä palaute kirjoittamastani tekstistä innostaa minua kirjoittamaan lisää. Myös mielenkiintoinen aihe saa minut innostumaan kirjoittamisesta. Vaikeuksia minulle on aiheuttanut suhteellisen kapeahko sanavarastoni (olen lukenut todella vähän kirjoja nuoruusiässäni, johtunee kenties osittain siitä...). Kun en keksi mielekästä sisältöä tekstiini, turhaudun helposti. Tälläiset hetket, jolloin vain tuijotan pää tyhjänä paperia tai näyttöä, laskevat motivaatiotani todella paljon.

5. Mitä ajattelet tieteellisistä teksteistä, niiden tuottamisesta ja tulkitsemisesta yliopistossa? Olet toiminut tieteellisten tekstien kanssa esim. valmistautuessasi pääsykokeisiin ja pääsykoetilanteessa. Tämän kysymyksen vastaukset tulevat OKLV211-luennon pohjaksi.
Ajattelin ennen vakava-materiaalia saatuani, että tieteellisiä tekstejä olisi todella vaikea ymmärtää puhumattakaan kirjoittamisesta. Vakavaa lukiessani tajusin tekstien olevan jopa inhimillisiä (viimeistä artikkelia lukuunottamatta). Tieteelliset tekstit eivät tunnu enää kauhistuttavilta, mutta en myöskään odota innolla, että pääsisin itse rustaamaan näitä tekstejä.

6. Mitkä ovat kehittymistavoitteesi tekstien tuottajana?
Haluaisin, että kirjoittamiseni olisi sujuvampaa eli periaatteessa oppisin saamaan ajatukseni selkeiksi lauseiksi paperille/näytölle. Tavoitteenani voisi myös olla sanavarastoni laajentaminen. Tällä hetkellä motivaatiota kirjoittamista kohtaan ei tunnu löytyvän, olisikin tärkeää, että saisin motivaatiotani nostettua.

Alkukäsitys 1

Roolini vuorovaikuttajana vaihtelee todella paljon tilanteen ja ympärilläni olevien henkilöiden mukaan. Kun ihmiset ympärilläni ovat tuttuja ja turvallisia (perhe, ystävät), tykkään puhua paljon ja haluan olla esillä. Tällöin puhun usein ennen kuin ajattelen. Vetäydyn hieman sivummalle, kun oloni ei vuorovaikutustilanteessa ole ”turvallinen”, sillä luonteeseeni kuuluu tietyn asteinen varovaisuus. Ajattelen tällöin sanottavani hyvin tarkkaan ja siksi joskus jopa ”liika-ajattelun” takia menetän mahdollisuuden kommentoida asioita. Synnynnäisen temperamenttini lisäksi uskon ala-asteen huonojen vuorovaikutustilanteiden vaikuttaneen varovaisuuden syntyyn. Yläasteiässä tunnetut kovat paineet ulkonäön ja ylipäätänsä olemisen suhteen lisäsivät myös osaltaan varovaisuutta. Olen päässyt hieman eroon tästä tiettyihin tilanteisiin liittyvästä ujoudesta muuttamalla asennettani rennompaan suuntaan ja ottamalla esimerkiksi veljestäni mallia (ekstrovertti, ketä ei ole ikinä kiinnostanut muiden arvostelevat mielipiteet).

Puhun välillä todella rivosti kirosanoja käyttäen, mutta minulla ei ole mitään ongelmia toimia ja puhua asiallisesti tilanteen näin vaatiessa (viralliset juhlat, vanhempien ihmisten kanssa kommunikointi jne.). Puhun englantia niin sujuvasti, että kykenen vaihtelemaan kommunikointityyliä myös englantia puhuessani. Puhun paljon käsilläni ja käytän muutenkin paljon eleitä/ilmeitä vuorovaikutustilanteissa. Tämä näkyy myös mobiililaitteilla viestittelyssä, sillä käytän paljon emojeja. Äitini käyttää myös eleitä ja ilmeitä paljon puhuessaan, joten tapani on todennäköisesti häneltä opittua/perittyä. Olen mielestäni myös hyvä havainnoimaan muiden eleitä ja ilmeitä.

Reflektoin todella paljon ja saatankin miettiä iltaisin jopa vuosia vanhoja vuorovaikutustilanteita. Olen luonteeltani pohtiva ja melko herkkä; tietyillä vuorovaikutustilanteilla voi olla todella suuri vaikutus elämässäni, vaikka tilanne olisikin melko merkityksetön (mm. tyhmät kommentit ja jatkuvat riidat isäni kanssa). Herkkyyteni on osittain heikkous, sillä saatan loukkaantua helposti ja tulkita tilanteet välillä väärin.

Uskon ja toivon olevani nykyään hyvä kuuntelemaan ja ottamaan muut huomioon. Olen kehittynyt tämän asian suhteen, sillä vasta yläasteen alussa kunnolla tajusin kuinka tärkeää tämä on onnistuneen vuorovaikutustilanteen ja hyvän ystävyyssuhteen ylläpitämiseen.