OKLV221-kurssi muistutti minua tulevan ammattini vuorovaikutuksellisuudesta. Jaettu asiantuntijuus on mielestäni hieno ja armollinen konsepti, jossa korostuu, miten tärkeää vuorovaikutusosaaminen on asiantuntijoiden välillä. Olen aikaisemmin vuorovaikutusosaamista pohtiessani keskittynyt lähinnä opettajan ja oppilaiden tai opettajan ja huoltajien väliseen vuorovaikutukseen, joten päätin pohtia nyt asiantuntijoiden välistä vuorovaikutusta.

Olen opintojeni aikana tehnyt paljon ryhmätöitä muiden opettajaopiskelijoiden kanssa ja kaikki kokemukseni ovat olleet vähintäänkin melko positiivisia. En ole esimerkiksi kohdannut tilanteita, joissa olisimme ryhmäläisten kanssa rajusti eri mieltä. Omien kokemuksien perusteella kuvittelenkin, että vuorovaikutus ja yhteistyö muiden opettajien kanssa tulee olemaan tulevaisuudessakin tasaista ja näin ollen helppoa. Työmaailmassa käsitellään tosin vakavampia asioita ja monet kollegat kuuluvat erilaisiin ”ryhmiin” kuin minä (ryhmätöitä tehdessä muut ryhmäläiset ovat melkein aina olleet suurin piirtein oman ikäisiäni naisia). Koen, että muiden asiantuntijoiden kanssa työskennellessä pärjää pitkälle selkeällä, rauhallisella ja sovittelevalla vuorovaikutustavalla. Mielipiteemme saattavat olla erilaisia ja olemme ehkä tottuneet hoitamaan asiat eri tavalla. Tämä ei kuitenkaan välttämättä tarkoita, että vain toisen näkemykset olisivat oikeita. Jotta jaettu asiantuntijuus voisi käytännössä toteutua toimivalla tavalla, tulee osapuolilla olla vuorovaikutustaidot hallussa. Onneksi opetusalan ihmiset ovat usein tämän asian suhteen varsin osaavia 😊