Il terzo giorno
Päivän käännöslause:
I finlandesi sono le persone più felici del mondo.
En voi mitenkään ymmärtää ylläolevan lauseen totuusarvoa, kun katselen ihmisiä täällä ja vertaan heitä vaikkapa omiin asiakkaisiini koululla. Sanonta valhe - emävalhe - tilasto voisi ehkä selittää tulkintaa.
Kokemuksiini perustuen voisi todeta, että ihmiset vaikuttavat sitä onnellisemmilta, mitä vähemmän maallista hyvää heillä on. Tosin varmaan tässäkin asiassa on joku raja, en ole koskaan vieraillut slummeissa.
Noh. Tänään oli vuorossa kävelypäivä, jonka aikana oppaamme kertoi Calabrian historiasta, taloudesta, ympäristöstä ja aika monesta muustakin asiasta.
Välimeri on tällä kohtaan vielä todella puhdas. Kalastus on ollut tärkeä elinkeino viime vuosikymmeniin saakka, mutta nykyään kalastajia on täälläkin todella vähän, kiitos ryöstökalastusta harrastavien suurten kalastusalusten ja EU:n säätelyn.
Turismin kehittymistä alueella puolestaan estää Mafia, jonka lonkerot ulottuvat yhteiskunnan kaikille tasoille.
Uskonnollinen tietoisku: calabrialaisten uskonnollinen suosikki on Neitsyt Maria. Koska rukoilevia ihmisiä ja elämänalueita on paljon, jokaisella ammattiryhmällä on oma Neitsyt Mariansa, jolle voi osoittaa rukouksensa. Tämä helpottaa asioiden käsittelyä vastaanottajan päässä ja parantaa toiveiden perille menon mahdollisuuksia. Kätevää! 👍🏻
Iltapäivän helteessä kiipesimme muutaman kilometrin mereltä sisämaahan päin, vanhaan Soveratoon. Sieltä avautui hienot näkymät oliivilehtoihin.
Keskustelin kävellessä saksalaisten kurssilaisten kanssa eri maiden koulusysteemeistä.
Saksalaiset hehkuttivat suomalaista koulusysteemiä, jossa kouluissa ei ole lainkaan luokkahuoneita eivätkä opettajat enää opeta oppilaita, vaan ohjaavat lapsia itsenäiseen tiedonhakuun. He kertoivat haluavansa Saksaan mahdollisimman pian samanlaisen systeemin.
Kehotin heitä miettimään tarkasti, mitä toivovat - toiveethan saattavat joskus toteutua - ja ajattelin, että tämä siitä seuraa, kun kaikenlaiset huru-ukot ja -akat päästetään maailmalle esittelemään visioitaan ääneen.
Iltapäivän ohjelma päättyi meditatiiviseen mindfulness-sessioon Soveraton kasvitieteellisessä puutarhassa. Löysin sieltä villisian jäljet 🐷
I finlandesi sono le persone più felici del mondo.
En voi mitenkään ymmärtää ylläolevan lauseen totuusarvoa, kun katselen ihmisiä täällä ja vertaan heitä vaikkapa omiin asiakkaisiini koululla. Sanonta valhe - emävalhe - tilasto voisi ehkä selittää tulkintaa.
Kokemuksiini perustuen voisi todeta, että ihmiset vaikuttavat sitä onnellisemmilta, mitä vähemmän maallista hyvää heillä on. Tosin varmaan tässäkin asiassa on joku raja, en ole koskaan vieraillut slummeissa.
Noh. Tänään oli vuorossa kävelypäivä, jonka aikana oppaamme kertoi Calabrian historiasta, taloudesta, ympäristöstä ja aika monesta muustakin asiasta.
Välimeri on tällä kohtaan vielä todella puhdas. Kalastus on ollut tärkeä elinkeino viime vuosikymmeniin saakka, mutta nykyään kalastajia on täälläkin todella vähän, kiitos ryöstökalastusta harrastavien suurten kalastusalusten ja EU:n säätelyn.
Turismin kehittymistä alueella puolestaan estää Mafia, jonka lonkerot ulottuvat yhteiskunnan kaikille tasoille.
Uskonnollinen tietoisku: calabrialaisten uskonnollinen suosikki on Neitsyt Maria. Koska rukoilevia ihmisiä ja elämänalueita on paljon, jokaisella ammattiryhmällä on oma Neitsyt Mariansa, jolle voi osoittaa rukouksensa. Tämä helpottaa asioiden käsittelyä vastaanottajan päässä ja parantaa toiveiden perille menon mahdollisuuksia. Kätevää! 👍🏻
Iltapäivän helteessä kiipesimme muutaman kilometrin mereltä sisämaahan päin, vanhaan Soveratoon. Sieltä avautui hienot näkymät oliivilehtoihin.
Keskustelin kävellessä saksalaisten kurssilaisten kanssa eri maiden koulusysteemeistä.
Saksalaiset hehkuttivat suomalaista koulusysteemiä, jossa kouluissa ei ole lainkaan luokkahuoneita eivätkä opettajat enää opeta oppilaita, vaan ohjaavat lapsia itsenäiseen tiedonhakuun. He kertoivat haluavansa Saksaan mahdollisimman pian samanlaisen systeemin.
Kehotin heitä miettimään tarkasti, mitä toivovat - toiveethan saattavat joskus toteutua - ja ajattelin, että tämä siitä seuraa, kun kaikenlaiset huru-ukot ja -akat päästetään maailmalle esittelemään visioitaan ääneen.
Iltapäivän ohjelma päättyi meditatiiviseen mindfulness-sessioon Soveraton kasvitieteellisessä puutarhassa. Löysin sieltä villisian jäljet 🐷
Kommentit
Kirjaudu sisään lisätäksesi tähän kommentin