Irlanti, Dublin 9/24
Sunnuntai
Ensimmäinen itsenäinen ulkomaanmatkani alkoi aamuvarhaisella. Ennätyslämpimän syyskuun aamu saatteli minut lempeästi matkaan. Dublinissa aamu alkoi alusta, sillä kello on täällä kaksi tuntia vähemmän kuin Suomessa.
Kulutin päiväni kävelemällä päämäärättömästi syksyisen kaupungin katuja. Suunnistus ei ole vahvuuteni, joten useasti olin eksyksissä (ei auttanut paperikartta eikö googlemaps...), mutta koska aikaa oli ja jalat kantoivat, en antanut sen haitata.
Löysin lopulta reitin koululle, jotta maanantai-aamuna ei tarvitse eksyä ainakaan montaa kertaa. Toki kerrottakoon, että koulu on ihan tässä hotellin kulmalla 🤭
Ilma ei ollut kovin kuvauksellinen, tai toisaalta se oli perin normaali tänne päin maailmankolkkaa tähän aikaan vuodesta. Tässä nyt kuitenkin muutama otos: Patsas jonkun etupihalla, Liffey-joki, AVIVA-stadion ja punainen ovi. Täällähän tunnetusti ovet ovat erivärisiä, kirkkaita keltaisia, punaisia, sinisiä... syynä tälle on kerrottu mm. se, että Georgian-tyyliset asunnot ovat arkkitehtonisesti hyvin samankaltaisia ja värikkäät ovet auttavat asukkaita erottamaan kotinsa helposti toisistaan 😁
Maanantai
Irlannissa säästä todetaan, että "It could rain anytime". Mutta tänäänkään ei satanut. Sain nauttia aurinkoisesta Dublinista ja tutustua uusiin ihmisiin 🧡
Englannin kurssilla meitä on yhteensä seitsemän. Kaksi Italiasta, yksi Espanjasta ja kolme Unkarista. Opettajamme on irlantilainen.
Kuulimme esitykset kaikkien kotimaista ja pohdimme myös ajatuksiamme ja kokemuksiamme eri kielistä. Opettajamme osaa sanoa kiitos yli kolmellakymmenellä kielellä ja tietenkin mekin opettelimme muutamia sanoja jokaisen osallistujan omalla kielellä. Unkari oli hankalin, mutta hauskan kuuloinen. Kössönöm...miten se sitten ikinä kirjoitetaankaan. Koulupäivän lopuksi saimme mahan täydeltä maistiaisia kaikkien kurssilaisten kotimaista. Meidän ryhmämme maiden lisäksi edustettuna oli Kreikka ja Saksa. Tässä Irlannin juusto-leipä-skonssi-sipsi-pöytä 😋
Iltapäivällä lähdimme opastetulle kävelykierrokselle. Irlantilainen Ruth kertoi mielenkiintoisia tarinoita Irlannin ja Dublinin historista ja käsiteltyä tuli niin perunaruton aiheuttama suuri nälänhätä, Oskar Wild, tiktokkaava pääministeri kuin kauniit puistotkin. Tässäpä teillekin tunnelmapaloja kierrokseltamme. Mainittakoon vielä tarina leikkivistä lapsista: Kun aktiviiteetteja oli tarjolla vähän, keksittiin oiva tapa keinua narun avulla valopylväässä 😁
Tiistai
Eileen Carney Hulme "Belonging"
small spaces of silence
in between borrowed breaths
arms tighten
at the whisper of a name
all the words of the heart
the unanswered questions
are at this moment
blue rolling waves
Palasin juuri elämäni hienoimmalta kuuden kilometrin "vaellukselta". Tiesin, että Irlannin rannikko on kaunista, mutta silti todellisuus yllätti. Olin mykistynyt! Howth Cliff tarjoili meille aurinkoisen ja ikimuistoisen iltapäivän.
Tuuli oli hurja (esim. lautta läheiseen pieneen saareen nimeltään Ireland`s Eye ei kovan tuulen vuoksi kulkenut), allot iskivät pauhaten kallioseinämiin ja lokit kirkuivat. Oli pakko pysähtyä vähän väliä ihastelemaan näkymiä ja ottamaan valokuvia. Ja samalla piti varoa, ettei vain horjahtaisi alas jyrkänteeltä.
Ennen lähtöämme Howthiin vietimme mukavan koulupäivän opiskellen. Harjoittelimme adjektiiveja kuvailemalla erilaisia tavaroita, keksimme myyntipuheita mitä kummallisemmille tavaroille, kyselimme toistemme kokemuksia harjoitellen samalla aikamuotoja ja kuulimme myös mielenkiintoisia asioita irlantilaisista ja heidän tavoistaan. Osaan nyt sanoa esimerkiksi "ole hyvä" irlantilaisittain eli "no worries" ja tervehtiä kuiten paikalliset eli "howarya" (how are you, lausutaan nopeasti putkeen, merkitys sama kuin meillä "moi").
Keskiviikko
Päivän teema: " Make it fun so it`s easy to learn". Ja tämän me kaikki koulupäivän päätteeksi allekirjoitamme 😁
Harjoittelimme tarinakuutioiden avulla aikamuotoja. Jokainen vuorollaan hetti kuutiolla kuvan, jonka pohjalta keksi lauseen yhteiseen tarinaan. Usean kierroksen jälkeen tarina oli valmis. Meidän tarinamme oli kauhua "Mystery of ice cream" ja toinen ryhmä kertoi rakkaustarinan "A stranger in the park". Valmiit tarinat tietenkin kerrottiin draamaa ja tarinaan sopivaa musiikkia apuna käyttäen. Ulvoimme naurusta 😂
Harjoittelimme myös ääntämistä sekä yksittäisillä sanoilla että lukemalla ääneen loruja. Yritäpä sanoa seuraava nopeasti ja huolella ääntäen.
Päivän lopuksi luimme irlantilaisia runoja ja niiden inspiroimina loimme omat runomme leikkaa-liimaa-tekniikalla. Ja koska emme kukaan ole enää teini-ikäisiä, vaan meillä on jo kertynyt elämänkokemusta, josta ammentaa, tuli runoista hyvin syvällisiä ja koskettaviakin. What a nice day again 🥰
(kuva: Peter Katona)
Torstai
Päivän teema: sukellus Irlannin historiaan.
Aamu alkoi tutustumalla merkityksellisiin irlantilaisiin henkilöihin. Sen jälkeen lähdimme vierailulle interaktiiviseen, Irlannin muuttoliikkeen historiasta kertovaan EPIC-museoon. Opin paljon siitä, miten irlantilaiset ovat muuttaneet ympäri maailmaa eri aikoina, ja miten he ovat vaikuttaneet moniin kulttuureihin ja maihin, joihin he ovat asettuneet. "We all come from somewhere" todettiin valokyltissä osuvasti.
Iltapäivällä lähdimme porukalle retkelle läheiseen kalastajakylään Malahideen. Kylän vetonaula on historiallinen Malahiden linna ja sinne mekin suuntasimme. Linna on peräisin 1100-luvulta, jolloin sotasankari lordi Talbot sai sen palkinnoksi kuningas Henrik II:lta. Oppaan johdolla pääsimme tekemään kierroksen linnan huoneissa ja kuulimme tarinoita linnan värikkäästä historiasta. Linnassa myös kummittelee. Yläkerroksissa majailee "the Lady in white" ja alakerran ruokasalissa kävijöitä säikyttelee linnan entinen hovinarri Puck. Hänellä ei ollut onnea rakkaudessa, ja hän jatkaa särkyneen sydämen hoitamista tornissaan, jossa ennen asui.
Linnan yhteydessä on myös iso puutarha, jossa voi nähdä 5000 kasvia ympäri maailman. Perhostalossa ihastelimme ympärillämme lentäneitä perhosia, jotka olivat niin nopeita liikkeissään, että valokuvaaminen oli varsin haastavaa.
Ennen paluutamme Dubliniin kävelimme vielä kylän läpi rannalle, jossa laskuvesi oli selkeästi havaittavissa.
Ja mikä voisikaan olla parempi lopetus irlantilaiselle päivälle, kuin perinteinen fish&chips annos 😋
Perjantai & lauantai
Perjantai ja 13. päivä sujui mallikkaasti ilman kommelluksia. Samaa ei voi sanoa reissuni viimeisestä päivästä, lauantaista 😂 Mutta ensin siis perjantain pariin.
Kuten kuvastakin voi jo päätellä, saimme kaikki kurssitodistukset. Englannin opiskelumme oli sujunut erinomaisesti. Päivän aikana kisailimme Irlanti-aiheisessa Kahootissa (tulin toiseksi!!!) ja kokeilimme myös kansallislaji Hurlingia (ei mainittavaa menestystä...). Kaikkien englannin taito kehittyi viikon aikana hurjasti ja opimme myös liudan uusia sanoja, mm. fishmonger oli minulle tuntematon aiemmin.
Tämän aasinsillan kautta pääsemmekin kuuluisaan iraltilaiseen fishmongeriin, eli kalakauppiaaseen. Hän on tietenkin Molly Malone, jonka tarinasta on tehty kaunis laulukin. Kuuntelimme siitä muutaman eri version ja opettelimme sanoja. Sinéad O`Connorin melankolinen versio oli melestäni paras. Mollyn patsas löytyy Dublinin keskustasta.
Perjantai ilapäivän ja illan vietin vaeltelemalla Dublinin katuja pysähtyen aina välillä kuuntelemaan upeaa irkkumusiikka, jota kantaui lähes jokaisesta bubista kadulle asti.
Kävin aistimassa myös kuuluisan yliopiston Trinity Gollegen atmosfääriä. Kunigatar Elisabet I perusti opinahjon vuonna 1592. Todellista historian havinaa oli siis aistittavissa 🤓
Sitten päästäänkin kauan odotettuun retkipäivään. Tarkoituksemme oli nähdä lammasfarmi, Hollywoodin kukkulat sekä patikoida kauniilla Glendaloughun alueella. Mutta...perjantai 13 päivä kummittelikin vasta lauantaina 14. päivänä!
Jos retkellä voi jokin mennä pieleen, niin tässä menikin lähes kaikki! Opas unohti hakea meidät sovittuna aikana sovitusta paikasta ja pitkien selvittelyjen jälkeen bussi palasi hakemaan meitä. Lähdimme matkaan tunnin myöhässä. Meidän 12 hengen ryhmän lisäksi bussissa oli 50 muuta retkeilijää, joista suurin osa oli italialaisia lukiolaisia. Tunnelma oli jo varsin vauhdikas siinä vaiheessa kun me pääsimme bussiin 🤭
Vihainen lammasfarmari otti meidät vastaan yli tunnin myöhässä ja ripitti opastamme ihan huolella. Lammaskoirien näytös oli kuitenkin upea ja lepyttyään hiukan, kertoi farmari todella monipuolisesti työstään, tilastaan ja lammaskoirien kouluttamisesta. Halusin tukea tilallista ja ostin pienestä puodista ihanan pienen pehmolelun, lammaskoiran tietenkin!
Bussimme jatkoi sitten nitkutellen mäkistä ja todella kapeaa tietä kohti Hollywoodia. Hollywood on pieni kylä Wickloun läänissä. Nimen etymologiasta on parikin tarinaa. Yksi niistä on, että alkuperäinen nimi on kenties ollut Holy Wood, joka viittaa Saint Keviniin. Hän oli irlantilainen pyhimys, jonka kerrotaan perustaneen Glendaloughin kylän. Hän eli metsässä kallioon hakatussa luolassa.
Koko alkumatkan olimme ihmetelleet, kun bussi vähän väliä sammui ja kuljettajan ajaminen näytti todella epävarmalta. Irlanitlaista menninkäistä, Leprechaunia muistuttava oppaamme (nimeltään "Eimen") oli myös jotenkin aivan kuutamolla ja jutteli milloin mitäkin sakealla irkkuakstentillaan bussin mikrofoniin. Koska istuin bussin etuosassa, saatoin kuulla Eimenin ja kuljettajan keskustelut. Kävi ilmi, että opas oli tässä pestissään ensimmäistä kertaa, eikä tosiaan tiennyt, että meidänkin ryhmä oli tulossa retkelle ja että bussikuskikin oli ensimmäistä kertaa tämän firman bussin kuljettajana. Lisäksi bussissa oli jo aamulla ilmennyt useita vikoja, jotka oli kuljettaja tiedossa, mutta syystä tai kolmannesta tällä bussilla oli liikkeelle lähdetty.
No mutta siis. Nitkuttelimme hitaasti vehreää kukkulaa ylöspäin, kun bussimme saammui keskelle risteävää tietä. Ja tämä pysähdys sitten kestikin. Yhteensä lähes neljä tuntia! Bussi oli totaalisen rikki. Uusi korvaava bussi olisi kuulemma tulossa, mutta tunnin matkaan menikin sitten nelinkertainen määrä aikaa. En tiedä miksi.
Opas vei möykkäävät teinit opettajineen kilometrin päässä olevaan pieneen bubiin, kun oli ensin saanut kulkuluvan esihenkilöltään. Ihmettelin hieman tätä tiukkaa protokollaa. Mutta kun noin tunnin bussissa istumisen jälkeen ajattelin lähteväni bubiin vessakäynnille, jouduin toteamaan, että kulkeminen erittäin kapealla, kaksisuuntaisella tiellä, jossa ei ole minkäänlaista ekstratilaa jalankulkioille, osoittautui liian vaaralliseksi kulkea. Kun mutkan takaa tuli vastaan rekka ja toisesta suunnasta autoja, minä yritin liiskata itseni aivan tien laidassa kasvavaan piikkiaitaan, totesin parhaaksi kääntyä takaisin ja kipittää bussiin turvaan.
Onneksi bussissa oli myös joukko jenkkejä, eläköityneitä ja maailmaa nähneitä puheliaita ihmisiä. Seuraavat tunnit vietimme rupatellen ja nauraen milloin millekin asialle. Sain samalla aimo annoksen enkun puheharjoitusta.
Vihdoin pitkän odottelun jälkeen uusi bussi saapui ja pääsimme jatkamaan matkaa. Kaikilla bussissa odottaneilla oli kauhea nälkä (olin tietenkin unohtanut evääni hotellille) ja vessahätä. Perillä Glendaloughissa aikaa oli vain vessakäyntiin, pieneen snäkkiin ja lyhyeen kävelyyn läheiselle järvelle. Italialaisnuoret olivat nauttineet ehkä hieman liikaa vettäväkevämpää (kuulemma olutta ja taskupullokin oli kiertänyt) ja he päättivät käydä myös uimassa 🙈
Koska saavuimme tännekin myöhässä, meni paikan palvelut kiinni aivan nenämme edestä. Aikamoisen tappelun (opas vastaan paikan johtaja) saimme käydä vessassa yms. Reppana oppaamme sai kyllä kuulla kunniansa ja lopuksi sanat " Never come back, we don`t want to see you ever again".
Sain onneksi muutamia kauniita kuvia ja näin hieman ympäristöäkin, kun oikein vikkelästi tossuttelin menemään.
Myöhään illalla pääsimme onneksi turvallisesti takaisin Dubliniin. Jälleen yhtä kokemusta rikkaampana.
Kiitos ihana Irlanti 🥰
ps. Käveltyjä kilometrejä 93. Ja viimeisinä päivinä löysin koulullekin suorinta reittiä, eksymättä 🤭