Vierailimme 22.4.-26.4. hampurilaisessa koulussa nimeltä Julius-Leber-Schule. Matkalla mukana oli yhdeksän oppilasta luokilta 7-9 ja kaksi opettajaa. Julius Leber Schule on Stadtteilsschule kaupunginosassa nimeltä Schnelsen.

Koulupäivät

Oppilaat olivat samoilla tunneilla isäntäperheiden nuorten kanssa. Me aikuiset seurasimme 11. luokan englantia, 7. luokan käsitöitä ja 9. luokan äidinkielen tunteja. Englannin tunnin aiheena oli sosiaalinen media ja sen hyödyt. Kirjoittajan täytyi asettua tekstissä joko käsittelemään sen hyötyjä tai haittapuolia. Meille uutta oli sovellus, jonka avulla tabletille pystyy kirjoittamaan käsin. Oppilailla oli itse hankkimansa laitteet, joten tekstiä syntyi sekä ruutupaperille että laitteille.


Käsityön tunnilla pohdimme sitä, että oppilaiden lukuisat eri äidinkielet vaikuttavat oppimiseen varmasti myös käytännön aineissa. Siitä huolimatta kynätelineitä valmistui kuin liukuhihnalta. Äidinkielen tunnilla pääsimme kuuntelemaan kirjaesitelmiä. Oppilaat olivat lukeneet Leon Leysonin kirjan Der Junge auf der Holzkiste ja tehneet kirjan pohjalta power point-esityksiä. Olisimme mielellään kuunnelleet niitä kolmekin tuntia. Perjantaina pääsimme seuraamaan kemian tunnin jää- ja tuliaiheista esitystä. Seurasimme hämmästyneinä, kun opettaja yritti sytyttää oppilaan setelin tuleen ja naulasi takkinsa seinälle jäädytetyllä banaanilla.

Kahtena päivänä söimme saksalaista kouluruokaa koulun Mensassa. Jos hapankaali ei ollut meidän oppilaillemme tuttua, niin tämän ruokailun jälkeen se on. Toisena päivänä ruoka olikin tutumpaa, kalapuikkoja ja perunamuusia.

Retket

Tiistai-iltapäivän vietimme koulun läheisellä nuorisotalolla. Jokainen oppilas painoi itselleen koulun logolla t-paitaan. Oppilaat saivat lisäksi pelata biljardia ja koripalloa tai skeitata. Illalla me aikuiset pääsimme hienoon barokkikonserttiin Elbphilharmonie-konserttitalossa.



Keskiviikkona pääsimme tutustumaan Miniaturwunderlandiin. Kuten paikan nettisivuilla kerrotaan, sitä on vaikea kuvailla. Joka tapauksessa paikkaan on luotu koko maailma pienoiskoossa. Ihmiset eri puolilla maailmaa elävät tavallista elämää, junat liikkuvat ja lentokoneet lentävät. Pienet yksityiskohdat on mietitty tarkkaan.

Torstaina aloitimme päivän taidemuseossa. Sen jälkeen oppilaat pääsivät aarrejahtiin Hampurin keskustassa. He saivat mukaansa kaiken tarvittavat pienessä repussa ja ryhmän tarkoituksena oli ratkaista merimiehen arvoitus. 

Kouluarkea

Opettajia kutsuttiin sukunimellä, ja huomasimme, että huoltajillakaan ei ollut tietoa opettajien etunimistä. Ilahduimme kohteliaista ja huomaavaisista oppilaista, jotka tervehtivät ja tarjoutuivat ottamaan valokuvia. On varmasti universaalia, kuinka show varastetaan tulemalla oppitunnille myöhässä...Koulussa oli oma kiipeilyseinä, jota meidänkin oppilaat pääsivät heti kokeilemaan. Koulun omaan mehiläistarhaan emme ymmärrettävästi tutustuneet. 

Saksalainen koulujärjestelmä

Tapasimme koulun oppilaanohjaajan ja sosiaalityöntekijän ja saimme kysellä heiltä saksalaisesta koulusta. Jokaisella osavaltiolla on oma järjestelmänsä ja me kuulimme hampurilaisesta koulunkäynnistä. Neljännen luokan jälkeen oppilaat menevät joko Gymnasium- tai Stadtteilschule-kouluun. Gymnasium-koulussa oppilaat kirjoittavat ylioppilaaksi 12. vuosiluokan päätteeksi. Stadteilschule-koulussa viimeinen luokka on 13., jolloin osa kirjoittaa ylioppilaaksi. Osa on valinnut ammatilliset opinnot. Dualles System tarkoittaa, että oppilaat ovat joitakin päiviä viikossa työpaikoilla ja loput koulussa. Tämä koulumuoto on paljon yleisempi kuin meille tyypillinen ammattikoulu. Jos saisi valita molempien maiden koulujärjestelmän parhaat puolet, niin koulupolku alkaisi meidän tasa-arvoisella peruskoulullamme ja ammatillisessa koulutuksessa olisi enemmän käytännön työtä yrityksissä Hampurin malliin.

Danke und Aufwiedersehen!

 Viikko oli oppilaille mieleenpainuva. Moni sai oppilasvaihdon myötä varmasti elinikäisiä ystäviä. Moni myös totesi, että omaan kouluun oli kiva palata oppilasvaihdon jälkeen. Osaakohan omassa koulussa arvostaa eri tavalla sitäkin, että ruokalan rouva ei annostele hapankaalia ja makkaraa suoraan lautaselle?