Päivämme alkoi mindfulness-harjoituksella. Rauhoituimme ja keskityimme hengitykseen ja siihen hetkeen. Taustalla oli rauhoittavaa musiikkia. Se auttoi rentoutumaan kuumassa kurssihuoneessa. Puhuimme myös kommunikaation merkityksestä. Vain 20 % on kouluttajan mukaan verbaalista kommunikointia ja loput 80 % eleitä. Tähän liittyen teimme harjoituksen, jossa ensin emme kuunnelleet kaverin tärkeää asiaa lainkaan ja katselimme vain muualle. Seuraavalla kerralla tuijotimme intensiivisesti kertojan silmiin. Suurin osa koki jälkimmäisen mukavammaksi niin kuuntelijan kuin kertojankin kohdalla. Joukosta löytyi myös henkilö, joka koki silmiin katsomisen äärimmäisen vaikeaksi, ja piti enemmän ensimmäisestä harjoituksesta. Satuimme olemaan parit keskenämme, joten toinen tajusi heti, mistä tässä on kyse. Opettelimme myös tulkitsemaan toisen tunnetilaa eleistä. 

Tänään keskustelua herätti kovasti se, kun kouluttajamme mielestä ihminen on sisäsyntyisesti vain positiivinen, ja negatiiviset ajatukset ja tunteet tulevat ulkoapäin. Me olimme myös tätä mieltä, mutta jotkut ryhmästä olivat aivan eri mieltä. Tämä jääköön jokaisen itse pohdittavaksi.

Seuraavaksi mietimme ryhmissä hyvää johtajuutta. Pääsääntöisesti me pohjoismaalaiset ajattelimme hyvin samoin. Myös turha byrokratia nousi esiin. "Hyvä johtaja ei käske, vaan näyttää itse esimerkkiä", tämä ajatus löytyi joka ryhmästä.