Ihmisoikeuksien mukaan jokaisella ihmisellä on oikeus elämään. Kuolemanrangaistus on kuitenkin yhä laillinen lähes puolessa maailman maista. G8-maista ainoastaan Japani ja Yhdysvallat sallii kuolemanrangaistuksen. Yleensä kuolemanrangaistus voidaan langettaa ainoastaan kaikkein raskaimmista, ihmishenkeen kohdistuvista rikoksista. Maailmassa tapahtui esimerkiksi vuonna 2020 yhteensä 483 teloitusta. Lisäksi vankeja teloittaneista maista osa ei ilmoittanut teloitettujen määriä. EU-maat ja kristilliset kirkot vastustavat kuolemanrangaistusta, koska se rikkoo ihmisarvoa vastaan.

Kuolemanrangaistusta puolustetaan vetoamalla muun muassa

• kansalaisten suojeluun
• raskaimpien rikosten sovittamiseen tekijän hengellä ja
• rikosten vähenemiseen kuolemanrangaistuksen ollessa uhkana.

Kuolemanrangaistusta vastustetaan koska

• se loukkaa jokaisen oikeutta elämään
• kuolemaan saatetaan tuomita syytön, sillä tunnustuksia saatetaan saada jopa kiduttamalla
• kuolemanrangaistus ei ole vähentänyt rikollisuutta niissäkään maissa, joissa se on käytössä ja
• tekijän ja uhrin sosiaalinen asema ja varakkuus vaikuttavat tuomion langettamiseen.

Teloituksiin johtavia syitä ovat yleensä henkirikokset, mutta valtion mukaan kuolemanrangaistukseen saattavat johtaa myös raiskaus, huumausainerikokset, hallinnon julkinen vastustaminen, pankkiryöstö, prostituutio ja uskonnollinen toisinajattelu. Teloitettavien oikeudenkäynnit saattavat olla epäoikeudenmukaisia, eikä syytetty välttämättä saa pätevää asianajajaa. Teloitus saatetaan suorittaa myrkkyruiskeella, hirttämällä tai kivittämällä.

On tärkeää pohtia kenellä on oikeus päättää toisen elämästä. Voiko valtio käyttää kuolemanrangaistusta turvatakseen muiden kansalaisten hengen?