Se, milloin ihmisen ajatellaan olevan elävä olento, vaikuttaa suoraan siihen miten suhtaudutaan esimerkiksi keinohedelmöitykseen, geenimuunteluun ja abortteihin. Kaikki ovat lääketieteessä tällä hetkellä käytössä olevia menetelmiä, joihin kuitenkin löytyy hyvin erilaisia näkökulmia.

Keinohedelmöityksessä naisen kohdun ulkopuolella hedelmöitetään munasoluja omien tai toisten luovuttamien sukusolujen avulla. Vanhemmat voivat toivoa tietynlaisia luovuttajia, jolloin lapsen perimiin ominaisuuksiin voidaan vaikuttaa. Perimään voidaan periaatteessa vaikuttaa myös geenimuuntelulla. Tällöin voidaan estää perinnöllisiä sairauksia, mutta toisaalta myös muunnella muitakin perinnöllisiä ominaisuuksia, jopa ulkonäköä.

Abortti eli raskauden keskeyttäminen on Suomen lain mukaan viime kädessä naisen päätettävissä, mikäli kriteerit täyttyvät. Abortin saa Suomessa ennen 12. raskausviikkoa tehdä mikäli

• raskauden jatkaminen tai synnyttäminen on naiselle tai lapselle vakava terveysriski
• äiti on alle 17 tai yli 40 vuotta
• äidillä on jo neljä lasta
• naisen elämäntilanteen takia hän ei kykene pitämään lasta
• lapsella on vakava sairaus tai vamma
• jos raskaus on alkanut raiskauksen tai insestin takia.

Jos joku yllä olevista kriteereistä täyttyy, hoitohenkilökunnalla ei ole oikeutta kieltäytyä abortin tekemisestä. Vuosittain Suomessa tehdään noin 9 000 aborttia, joista valtaosa naisen elämäntilanteeseen liittyvien syiden takia. Eniten raskaudenkeskeytyksiä tehdään 20–24-vuotiaille naisille.

Yhtenä vaihtoehtona abortille voidaan pitää lapsen antamista adoptoitavaksi. Vuonna 2020 Suomessa adoptoitiin yhteensä 293 lasta, joista 82 adoptoitiin ulkomailta. Hedelmöityshoitoja aloitettiin samana vuonnayhteensä 12 800. Useissa perheissä lapsettomuus onkin kipeä aihe. Aborttia pohdittaessa on keskeisenä kysymyksenä, kenellä on oikeus syntyä.