Olemme jatkuvasti tekemisissä toisten ihmisten kanssa joko suoraan tai epäsuorasti. Sen lisäksi, että osaamme huolehtia itsestämme ja omista tarpeistamme, meidän on pystyttävä huomioimaan myös muut. Tasapainoisessa ihmissuhteessa meillä on tilaa omille ajatuksille ja tunteille, mutta pidämme myös huolta toisen hyvinvoinnista. Seuraa ongelmia, jos omien tarpeiden ajaminen tai toisen huomioiminen muuttuu liialliseksi.

Jos ihminen alkaa pitää itseään selvästi toisia tärkeämpänä ja keskittyy omien etujensa ajamiseen, hän toimii egoistisesti. Egoistinen ihminen saattaa pyrkiä saavuttamaan omat päämääränsä jopa toisten kustannuksella, heistä välittämättä. Hänen kanssaan voi olla hankalaa neuvotella, koska egoistinen ihminen on mielestään aina oikeassa.

Arkipuheessa narsistiksi mielletään erityisen egoistinen ihminen, joka lisäksi kehuu itseään ja saavutuksiaan, vaatii toisilta jatkuvaa ihailua ja on ylimielinen sekä huomionhakuinen. Psykologiassa ja psykiatriassa narsismilla tarkoitetaan hyvin pitkäkestoista, syvää ja kestävää persoonallisuuden häiriötä. Narsistinen henkilö on erittäin itsekeskeinen, ei kykene normaaliin empatiaan ja moraaliseen harkintaan, pyrkii jatkuvasti kontrolloimaan muita ja uskoo olevansa lähtökohtaisesti parempi kuin muut. Narsistisen käyttäytymisen syntymiseen vaikuttavat paljon lapsuudessa koettu rakkaudettomuus sekä vanhempien asettamien rajojen puuttuminen.

Ihmiset ovat kosketuksissa toisiinsa – välillä kirjaimellisestikin.

Toisista huolehtimisen ääripäät altruismi ja läheisriippuvuus ovat uhkana omalle jaksamiselle. Altruistinen ihminen huomioi toisia, eikä huolehdi omien tarpeidensa täyttämisestä. Altruistinen ihminen on usein lämminsydäminen ja toisista välittävä. Hän ei kuitenkaan pidä omia tarpeitaan tärkeänä. Läheisriippuvainen ihminen taas pelkää yli kaiken hylätyksi tulemista. Kyseessä on riippuvuus, jota poteva ihminen pyrkii ennakoimaan ja toteuttamaan kaikki toisten tarpeet. Läheisriippuvainen ihminen on takertuva, ylisuojeleva ja kokee elävänsä vain toisten ihmisten kautta. Läheisriippuvuus kehittyy helpommin, mikäli henkilön ihmissuhteet ovat turvattomia. Esimerkiksi päihderiippuvaisten vanhempien kanssa kasvanut lapsi kasvaa epäluottamuksen ja turvattomuuden ilmapiirissä, ja saattaa siksi viedä toisista huolehtimisen liiallisuuksiin.