“Ihmisen perusluonne ja tarpeet ovat samat halki vuosisatojen. Ihminen kaipaa rakkautta, huomioonottamista, myötätuntoa, mutta myös rajoja elämäänsä. Meidän pahimmat viholliset ovat omat huonot taipumuksemme, jotka valtaan päästyään tuhoavat elämämme niin täällä ajassa kuin ikuisuudessakin.“

Äiti Kristoduli Joensuussa 25.9.2012.

Kuten katolisessa kirkossa, myös ortodoksisessa kirkossa ihminen nähdään Jumalan kuvana, lähtökohtaisesti hyvänä. Luotuaan maailman Jumala antoi ihmiselle selkeän käskyn viljellä ja varjella sitä. Tästä johtuen ortodoksinen näkemys korostaa ihmisen asemaa ympäristön suojelemisessa. Esimerkiksi eläimiä tulee kohdella hyvin.

Ortodoksisen opetuksen mukaan ihminen on luotu hyväksi ja elämä on pyhää. Ortodoksikristityn tuleekin pyrkiä rakastamaan Jumalaa ja lähimmäisiään sekä toimimaan aktiivisesti toisten ihmisten hyväksi.

Ihanteena on yksinkertainen, säästeliäs kohtuudessa elävä ihminen ja oman elämän jatkuva pyhittäminen. Ortodoksikristitty pyrkii toimimaan Jumalan kunniaksi työssään, opiskeluissaan, perhe-elämässään ja vapaa-ajallaan. Jumalan siunausta pyydetään koko elämään. Ristinmerkin tekeminen ennen töihin lähtöä tai ruokailua tarkoittaa sitä, että rukous kuuluu myös aivan arkisiin toimiin.