Oikeuksia vai velvollisuuksia?

Toisinaan uutisia lukiessa törmää sanaan "ihmisoikeus". Oletko koskaan kuullut niistä? Useimmiten ihmisoikeuksista puhutaan juuri silloin kun niitä on rikottu. Mistä siis on kyse?

Ihmisoikeudet ovat oikeuksia, jotka koskevat poikkeuksetta jokaista ihmistä. Näitä ovat mm. oikeus elämään, syrjinnän kielto, mielipiteen- ja ilmaisunvapaus, oikeus työhön ja opetukseen, oikeus solmia avioliitto ja perustaa perhe sekä oikeus turvapaikkaan. YK-liitto (Yhdistyneiden kansakuntien liitto) määrittelee ihmisoikeuksia seuraavasti:

Ihmisoikeudet ovat:

  • yleismaailmallisia eli universaaleja. Ne kuuluvat saman sisältöisinä kaikille maailman ihmisille ja ovat voimassa kaikkialla.
  • luovuttamattomia. Niitä ei voida poistaa keneltäkään, ei edes henkilön omalla päätöksellä.
  • toisiinsa liittyviä ja toisistaan riippuvia. Yhden oikeuden edistämisellä on suotuisia vaikutuksia muiden oikeuksien toteutumiseen. Vastaavasti yhden oikeuden loukkaus vaikuttaa usein kielteisesti muiden oikeuksien toteutumiseen.
  • perustavanlaatuisia. Vain kaikkein tärkeimmät oikeudet on nimetty ihmisoikeuksiksi.

Ihmisoikeudet tarkoittavat samalla velvollisuuksia sekä jokaiselle meistä että valtiovallalle. Tämä meiltä nykyihmisiltä toisinaan unohtuu. Esimerkiksi syrjinnän kieltäminen velvoittaa meidät toimimaan kaikkia kohtaan tasa-arvoisesti ja oikeudenmukaisesti ikään, sukupuoleen, taustaan ja sosiaaliseen tilanteeseen katsomatta. Mikäli emme toimi näin, valtiovallalla on velvollisuus tutkia rikkomukset ja rangaista niistä.

Valtiolla on velvollisuus edistää oikeuksien toteutumista. Joskus esimerkiksi valtion köyhyyden takia kansalaisten oikeus opetukseen saattaa olla vaakalaudalla. Suomessa on myös velvollisuus auttaa pahassa hädässä olevaa. Vaikean eettisen ongelman muodastavat kaupunkien keskustoissa olevat kerjäläiset, koska usein heidän toimintaansa saattaa liittyä ihmiskauppaa, eikä annetuista rahoista mahdollisesti päädy kuin pieni osa heille itselleen.

Jokaisella ihmisellä tulisikin olla ihmisarvo, joka on tasa-arvoinen ja tasavertainen kaikkien kanssa, riippumatta ihmisen taustasta tai asuinpaikasta. Tämän ajatuksen toteutumiseen ihmisoikeudet ja niihin liittyvät velvollisuudet viime kädessä pyrkivät. Silloin jokaisella olisi oikeus onnelliseen ja turvalliseen elämään.

Ihmisoikeuksia pystytään turvaamaan perustuslakien, alueellisten ja kansainvälisten sopimuksien, kansalaisjärjestöjen sekä kansainvälisten ihmisoikeustuomioistuimien avulla. Suomen ihmisoikeustilannetta pidetään kansainvälisesti katsoen hyvänä.

Korona-aika aiheutti kuitenkin ison haasteen myös oman maamme ihmisoikeustilanteelle, koska terveysturvallisista syistä jopa perustaviin ihmisoikeuksiin jouduttiin kajoamaan. Korona jylläsi aluksi pahiten pääkaupunkiseudulla, ja siksi ihmisten liikkumisenvapautta piti rajoittaa. Alueelle ei saanut mennä eikä sieltä saanut poistua kuin erityisen painavista syistä, kuten mennäkseen läheistä perheenjäsentä tapaamaan.