5. Kasvit

Luvun sisällys

5.1 Kasvin rakenne
5.2 Kasvien lisääntyminen
5.3 Vihreyttä veden äärellä

5.4 Vyöhykkeisyys
5.5 Rantakasvit
5.6 Ilmaversoiset
5.7 Kelluslehtiset
5.8 Uposkasvi

5.9 Termejä

5.1 Kasvin rakenne

Kasvien pääosat ovat juuri, varsi ja lehdet. Kasvi kiinnittyy maahan juurella. Kasvi ottaa vettä ja ravinteita juurellaan.

Juuren sisältä alkaa johtosolukko, joka jatkuu aina lehtiin saakka. Johtosolukon sisällä kulkee vettä ja siihen liuenneita ravinteita juurista lehtiin. Toisaalta siellä kulkee myös lehtien tuottamia sokereita alas juurille.

Kasvi kurottaa varren avulla kohti valoa. 

Lehdissä tapahtuu yhteyttäminen. Yhteyttämisessä kasvi valmistaa vedestä ja ilman hiilidioksidista auringon valon avulla sokeria ja happea.

Sokerin avulla kasvi kasvaa ja lisääntyy. Osan tuottamastaan hapesta kasvi käyttää itse, ja ylimääräinen happi vapautuu muiden eliöiden käyttöön.


Piirros: Kasvin osat.


Siemenestä kehittyy pieni taimi, josta vähitellen kasvaa kasvi, jossa on juuret, varsi, lehdet ja kukat.

5.2 Kasvien lisääntyminen

Kukkakasvien kukissa valmistuu pölytyksen seurauksena siemeniä.

Kukissa on emi ja heteet. Heteissä syntyy siitepölyä. Siemenet syntyvät emeissä.

Värikäs kukka houkuttelee hyönteisiä, kuten mehiläisiä ja perhosia. Kukasta nämä hyönteiset saavat makeaa mettä. Hyönteisen mukaan tarttuu kukasta siitepölyä. 


Kukan rakenne.

Siitepölyn kulkeutumista tuulen tai hyönteisten välityksellä kutsutaan pölytykseksi. Siitepöly yhdistyy toisen kukan emissä olevaan munasoluun, jolloin tapahtuu hedelmöitys ja syntyy siemen.



Kukasta on tarttunut mehiläiseen siitepölyä. Kun mehiläinen lentää toiseen kukkaan, irtoaa siitepölyä, joka hedelmöittää toisen kukan munasoluja.

Kukkakasveja kutsutaan myös siemenkasveiksi. Siemenillä lisääntyminen on suvullista lisääntymistä, koska siinä sukusolu hedelmöittää toisen sukusolun.

Siemenen sisällä on pieni kasvin alku. Siemenessä on runsaasti vararavintoa, jonka avulla kasvi kasvattaa ensimmäiset yhteyttävät lehdet.

Kasvit voivat lisääntyä myös ilman kukkia. Esimerkiksi mansikka voi tuottaa rönsyjä, joista kasvaa uusi yksilö. Tällaista lisääntymistä kutsutaan suvuttomaksi lisääntymiseksi.

Monet kasvit voivat aloittaa kasvunsa myös pienistä kasvin osista. Esimerkiksi voikukan juuren palasesta kasvaa uusi yksilö. Voit itsekin tuottaa uusia kasveja. Kun työnnät viivoittimen mittaisen pajun oksan multaan, siitä voi kasvaa uusi paju!


Ahomansikka kasvattaa rönsyjä ja valtaa näin uusia alueita. Kyse on suvuttomasta lisääntymisestä.

Itiökasveissa ei ole kukkia, vaan ne lisääntyvät itiöiden avulla suvuttomasti. Ne tuottavat itiöpesäkkeissä valtavan määrän itiöitä, ja jokaisesta itiöstä voi sopivissa olosuhteissa kasvaa uusi kasvi.

Itiökasveja ovat saniaiset, kortteet ja lieot.


Järvikorte on itiökasvi.

Kasvien lisääntyminen
Osa tai tapahtumaMerkitys
Kukan hede Tuottaa siitepölyä.
Kukan emi Tuottaa munasolun.
Pölytys Siitepöly kulkeutuu tuulen tai hyönteisten mukana emiin.
Hedelmöitys Siitepölyhiukkasen tuma yhtyy emin munasolun tumaan. → Siemen alkaa kehittyä.
Suvullinen lisääntyminen Lisääntyminen sukusolujen (siitepölyn ja munasolun) avulla.
Suvuton lisääntyminen Lisääntyminen ilman sukusoluja, esim. rönsyn tai itiöiden avulla.

5.3 Vihreyttä veden äärellä

Vesi on yksi elämän perusedellytyksistä. Tämän vuoksi veden läheisyydessä on usein vihreämpää kuin muualla. Veden äärellä kasvaa runsaasti erilaisia kasveja.

Osa näistä kasveista kasvaa rannalla vesirajan tuntumassa. Toiset kasvavat vedessä. Vesikasvien lehdet voivat olla pinnan yläpuolella, veden pinnalla tai pinnan alla. Kasvit muodostavat erilaisia vyöhykkeitä rannalta veteen.

Kasvit tuottavat energiaa yhteyttämällä. Yhteyttäminen vaatii auringonvaloa. Siksi kasvit pyrkivät kasvattamaan ja levittämään lehtiään mahdollisimman laajalle alueelle kaappaamaan auringonvaloa. Mitä syvemmälle vedessä mennään, sitä huonommin valo sinne kulkeutuu. Siksi syvemmälle mentäessä kasvien määrä vähenee ja syvillä alueilla vesikasveja ei ole lainkaan.


Valon ja veden lisäksi kasvit tarvitsevat lämpöä. Suomen oloissa talvella ja keväällä kasvien kasvua rajoittaa jääpeitteen lisäksi myös kylmyys. Viileässä vedessä yhteyttämistä ei tapahdu, ja siksi kasvit eivät kasva.

Kasvit tarvitsevat kasvuun myös ravinteita, kuten typpeä. Virtaavassa vedessä ravinteita on usein vähän, ja siksikin kasvillisuus on vähäisempää kuin seisovassa vedessä.

Pieniin lampiin, joissa vedenvaihtuvuus on vähäistä, kertyy helposti ravinteita. Niissä kasvien kasvu on voimakasta, ja kasvit voivat peittää koko lammen pinnan.

Kasvien tarpeet

Kirjaudu sisään lähettääksesi tämän lomakkeen

Mikä seuraavista kuvaa yhteyttämistä?




Mitä seuraavista kaikki kasvit tarvitsevat auringonvalon ja lämmön lisäksi kasvaakseen?


Kirjaudu sisään lähettääksesi tämän lomakkeen

5.4 Vyöhykkeisyys

Rannoilla on kasvien vyöhykkeitä veden syvyyden mukaan. Osa kasveista viihtyy maalla, jossa vettä on kuitenkin runsaasti tarjolla koko ajan. Toiset kasvit kasvavat taas niin syvällä veden pohjalla kuin valoa riittää.

Eri vesikasveilla viihtyvä eläimistö tuo lisää monimuotoisuutta vyöhykkeisiin. Eläimet hakevat kasvillisuuden seasta ravintoa ja suojaa. Vapaassa, kasvittomassa vedessä eläimiä on vähemmän.

Vyöhykkeisyys on havaittavissa niin järvissä, joissa kuin merienkin rannoilla. Matalilla rannoilla kasvivyöhykkeet voivat olla leveitä, kun taas jyrkkärinteisillä rannoilla vyöhykkeet voivat olla hyvin kapeitakin tai joku vyöhyke voi puuttua kokonaan. Eri vyöhykkeitä ei erota tarkka selväpiirteinen raja, vaan vyöhykkeet vaihettuvat pikkuhiljaa seuraavaksi. Rannan muodot ja pohjan laatu määrittelevät myös sen, millaisia kasveja vyöhykkeellä esiintyy.

Seuraavassa esitellään järvien ja matalien merenrantojen kasvien vyöhykkeisyyttä. Ainakin osan vyöhykkeistä löytää myös joen rannalta.


5.5 Rantakasvit

Rantakasvit ovat maakasveja, jotka viihtyvät kosteissa olosuhteissa.

Ne eivät ole herkkiä tilapäiselle veden tulvimiselle maalle. Osa kasveista, kuten rantakukka tai rentukka, kasvavat matalassa vedessäkin.

Rantakasvien vyöhyke voi rannanmuotojen mukaan yltää kauaskin rannasta.

Matalilla rannoilla rantakasvien vyöhyke voi olla kymmenien metrien levyinen. Jyrkillä rannoilla rantakasvivyöhyke taas voi typistyä metriin tai jäädä miltei pois.

Kuvan rantakukka on yleinen rantakasvi.

Tutustu rantakasveihin.



5.6 Ilmaversoiset

Rantakasvillisuuden vyöhyke vaihtuu syvemmälle mentäessä ilmaversoisten vyöhykkeeseen.

Ilmaversoisten vyöhykkeellä kasvavat kasvit, joiden juurakko ja verson alimmat osat ovat vesirajan alapuolella, mutta osa versosta on veden pinnan yläpuolella. Ilmaversoiset sietävät ajoittaista kuivilla oloa.

Jos vesi on sameaa, ilmaveroisia kasveja kasvaa yleensä hyvin paljon, sillä veden päällä olevilla lehdillään ne saavat aina tarpeeksi valoa.

Matalat lammet tai lahdet voivat kasvaa umpeen ilmaversoisten kasvien runsaan esiintymisen takia. Liian syvässä vedessä ilmaversoiset eivät enää viihdy. Tällöin aallot vaikeuttaisivat erittäin pitkien varsien pystyssä pysymistä.

Järviruoko ja osmankäämi (kuvassa) ovat yleisimpiä ilmaversoisia kasveja.

Tutustu ilmaversoisiin kasveihin.



5.7 Kelluslehtiset

Kun mennään syvemmälle veteen, alkaa kelluslehtisten kasvien vyöhyke.

Kelluslehtisen kasvin lähes kaikki lehdet kelluvat veden pinnalla. Kelluvilla lehdillä kasvi saa valoa ja happea.

Lehdillä on taipuisa ja pitkä varsi. Suojaiset, matalat rannat ovat parhaita kasvupaikkoja kelluslehtisille kasveille.

Kelluslehtisillä kasveilla on yleensä pohjassa tukeva juurakko.

Ulpukka (kuvassa) ja lumme ovat tutuimmat kelluslehtiset kasvit.

Tutustu kelluslehtisiin.

5.8 Uposkasvit

Syvimmällä eli viimeisenä vyöhykkeenä on uposkasvien muodostama vyöhyke. Niiden koko verso kasvaa aina kokonaan vedenpinnan alapuolella.

Kukkiminen veden alla on mahdotonta. Tästä syystä siemenien avulla lisääntyvät uposkasvit kasvattavat pitkän kukkavarren veden pinnan yläpuolelle.

Kuvassa on matalia lahnaruohoja ja pitkäversoista ärviää.

Uposkasveja kasvaa niin syvälle kuin auringon valoa vain vedessä riittää. Karuissa kirkasvesisissä lammissa, erityisesti lähdelammissa, uposkasvien vyöhyke voi olla kymmenen metrin syvyydessäkin. 

Varsinaisten uposkasvien lisäksi kokonaan veden alla kasvaa suurikokoisiksikin kasvavia leviä. Erityisesti viherlevät voivat kasvaa suurina paljain silmin havaittavina kasvustoina peittäen rantakiviä ja kallioita. Näistä tunnetuin on ahdinparta, jota tavataan sekä makeasta että murtovedestä. 

Ahdinparran seassa viihtyvät useat pieneliöt, koska tuuhea kasvusto on oiva suoja ja ravinnonlähde. Ahdinparran runsastumista pidetään rehevöitymisen ensimerkkinä, koska se viihtyy hyvin ravinteikkaassa, mutta hyvin virtaavassa vedessä. 

Tutustu uposkasveihin.

5.9 Termejä

  • Johtosolukko kuljettaa vettä ja ravinteita juurilta lehdille sekä sokereita lehdistä juuriin.
  • Pölytyksessä siirtyy heteestä siitepölyä emiin.
  • Kukkakasvit lisääntyvät suvullisesti kukkien avulla. Kukkien siitepöly hedelmöittää kukissa olevan munasolun, jolloin syntyy siemen. Siemenestä voi kasvaa uusi kasvi.
  • Itiökasvit lisääntyvät suvuttomasti itiöillä. Jokaisesta itiöstä voi kasvaa uusi kasvi. Hedelmöitystä ei tarvita.
  • Suvullinen lisääntyminen tapahtuu sukusolujen avulla.
  • Suvuton lisääntyminen on lisääntymistä ilman sukusoluja esimerkiksi rönsyn avulla.
  • Kasvit tarvitsevat kasvuunsa ravinteita, kuten typpeä.
  • Yhteyttämisessä hiilidioksidista ja vedestä tehdään auringonvalon avulla sokeria ja happea.
  • Ilmaversoisen kasvin juuret ovat maassa ja iso osa kasvista veden päällä, mutta se kasvaa rantavedessä.
  • Kelluslehtisen kasvin juuret ovat maassa, ja pääosa lehdistä kelluu veden pinnalla.
  • Uposkasvit kasvavat täysin veden alapuolella. Vain kukka saattaa tulla pinnalle.
Quizlet