14. Suomalaisia ekosysteemejä
Luvun sisällys
14.1 Erilaisia ekosysteemejä14.2 Suomessa on paljon karuja ja vähän reheviä järviä
14.3 Suomalaiset metsät
14.4 Suot ovat tärkeä osa suomalaista luontoa
14.5 Lapin tunturit
14.6 Termejä
14.1 Erilaisia ekosysteemejä
Maaperä ja ilmasto-olosuhteet määrittelevät, millainen ekosysteemi alueelle voi kehittyä. Esimerkiksi Suomen ilmastossa on paljon järviä, soita ja havumetsiä.
Erilaisia ekosysteemejä: Karu ja rehevä järvi, kuiva ja tuore kangasmetsä, räme ja neva.
Alla on kuvattu Suomen yleisimpiä ekosysteemejä. Itämerta tarkastellaan seuraavassa luvussa. Metsiin ja soihin tutustutaan vielä tarkemmin seuraavassa biologian kurssissa.
14.2 Suomessa on paljon karuja ja vähän reheviä järviä
Järveen tulee sinne virtaavan veden mukana ravinteita. Tuottajien kannalta tärkeimpiä ravinteita ovat typpi ja fosfori. Niiden avulla kasvit pystyvät kasvamaan. Järvet voidaan jakaa kahteen järvityyppiin. Suomen järvistä valtaosa on karuja: niissä on melko vähän ravinteita. Osassa järviä on paljon ravinteita. Ne ovat reheviä järviä.
Alla olevassa taulukossa on esitetty karun ja rehevän järven piirteitä.
| Karu järvi | Rehevä järvi |
|---|---|
| vähän ravinteita | paljon ravinteita |
| kirkasvetinen | sameavetinen |
| kasvien tuotanto vähäistä | kasvien tuotanto (=kasvu) on runsasta, koska ravinteita on saatavilla paljon. |
| kasvillisuus niukka | runsas kasvillisuus |
| lohikaloja, mm. muikku, siika | särkikaloja |
| niukka, mutta monilajinen pohjaeliöstö | lajistoltaan yksipuolinen, mutta runsas pohjaeliöstö |
| vähän lintuja, mm. kalaa syöviä lintuja, kuten kuikka ja isokoskelo | paljon lintuja, mm. puolisukeltajasorsia |
| Ihmistoiminta voi uhata järven ekosysteemiä. | Rehevöityminen muuttaa karuja järviä reheviksi. |
14.3 Suomalaiset metsät
Maaperän ravinteiden määrä ja kosteus määräävät, millainen metsä paikalle kasvaa. Kuusi viihtyy kosteassa ja ravinteikkaassa maassa, mänty taas on kuivemman ympäristön puulaji.
© Juha Salminen
Hiekka ja sora läpäisevät vettä hyvin, jolloin tällainen maaperä on kuivaa. Vesi vie mennessään myös paljon ravinteita, jolloin ne eivät pääse kertymään maaperään. Tällaisille paikoille kehittyy kuiva kangasmetsä. Sen pääpuulajina on mänty. Kenttäkerroksessa metsän pohjalla on jäkäliä, puolukkaa ja kanervaa.
Kuiva kangasmetsä.
Jos maaperä on paremmin vettä sitovaa moreenia, ravinteita on enemmän kasvien käytettävissä. Tällöin paikalle kehittyy tuore kangasmetsä. Valtapuulajina on kuusi. Kenttäkerros on rehevä, ja siellä kasvaa mustikkaa, heiniä, oravanmarjaa ja metsätähtiä. Vanhimmat metsät ovat varjoisia, ja niiden pohjakerroksessa on runsaasti sammalia.
Tuore kangasmetsä.
Jos maaperä on ravinteikasta ja vettä sitovaa, paikalle voi kehittyä hyvin lehto. Lehdoissa on paljon kasvillisuutta. Kuolleista kasvin osista muodostuu multaa. Monet lehdoistamme on raivattu aikoinaan pelloiksi. Lehtoja suomalaisista metsistä on vain noin seitsemän prosenttia.
Erilaiset lehtipuut kuten koivut, haapa ja pihlaja ovat lehtojen puulajeja. Jos lehto sijaitsee eteläisessä Suomessa, siellä voi olla myös jaloja lehtipuita, kuten tammia, vaahteroita ja jalavia. Lehtojen aluskasvillisuudessa on paljon ruohoja ja pensaita, muun muassa pähkinäpensaita.
Lehto.
| Piirre | Kuiva kangas | Tuore kangas | Lehto |
|---|---|---|---|
| Maalaji | hiekka, sora | moreeni | multa |
| Veden saatavuus | huono | hyvä | hyvä |
| Valon määrä kenttäkerroksessa | suuri | pieni | keväällä suuri, kesällä pieni |
| Pääpuulajit | mänty | kuusi | lehtipuut |
| Aluskasvillisuus | jäkäliä, sammalia, puolukka | varpuja, mm. mustikka | pensaita, heiniä, vuokkoja jne. |
| Eläimistö | melko niukka | kuusimetsän lajistoa | runsas |
| Levinneisyys | koko Suomi, mm. harju- ja kallioalueet | koko Suomi | Etelä-Suomi |
Puiston eläimiä ja kasveja. Kuva: Viinikan puisto Tampereelta. © Juha Salminen, kuva soveltuu myös VR-laseilla katsottavaksi.
14.4 Suot ovat tärkeä osa suomalaista luontoa
Eräillä soilla kasvaa puita. Räme on Suomen yleisin suotyyppi. Rämeellä kasvaa harvakseltaan mäntyjä. Rämeelle tyypillisiä kasveja ovat suopursu, vaivaiskoivu ja kanerva.
Räme.
Korpi on toinen puustoinen suotyyppi. Korpi on rehevää suota, jossa kuuset ja lehtipuut kasvavat ohuessa turpeessa.
Korpi.
Neva on avosuo, eli siellä ei kasva juurikaan puita. Nevan paksu turvekerros on kertynyt tuhansien vuosien aikana heikosti hajonneesta rahkasammaleesta. Nevan keskeltä voi löytyä myös avovesialueita, rimpiä.
Neva.
14.5 Lapin tunturit
Tunturit ovat Pohjois-Suomen vuorimaisia muodostumia. Mielikuvissa tyypillinen tunturi on usein pyöreähuippuinen kero. Tunturin laki on puuton paljakka. Paljakka syntyy karujen sekä kylmien ilmasto-olosuhteiden takia.
Lapin korkeat huiput ovat alttiita kovalle pakkaselle ja tuulelle. Koska puut eivät menesty tällaisissa olosuhteissa, eliöstöllä on entistä vähemmän suojaa sääilmiöitä vastaan. Siksi paljakan kasvisto on sopeutunut olosuhteisiin usein pienellä maanmyötäisellä kasvutavallaan. Myös eläimet ovat pieniä ja pääsevät suojaan lumen alle tai kivenkoloihin.
Halti on Suomen korkein kohta.
Tunturin rinteellä on erilaisia kasvillisuusvyöhykkeitä. Aivan tuntureiden juurella kasvaa havumetsää. Kun noustaan korkeammalle, tunturikoivusta tulee valtapuu. Puurajan tuntumassa tunturikoivut vaihtuvat vaivaiskoivuiksi. Mitä pohjoisemmassa ollaan, sitä matalammalta puuraja alkaa.
Kiiruna viihtyy tunturin laella.
14.6 Termejä
- Maaperä on kallioperän päällä oleva irtonainen maa-aines.
- Metsän kasvillisuus voidaan jakaa kasvillisuuskerroksiin: puukerros, pensaskerros, kenttäkerros ja pohjakerros.
- Valtapuulaji on alueen runsaslukuisin puulaji.
- Moreeni on lajittumatonta maa-aineista, jossa on niin suuria kiviä kuin hyvin hienoa saveakin.
- Kuiva kangasmetsä on mäntyvaltaista, usein talouskäytössä olevaa metsää.
- Tuore kangasmetsä on kuusivaltainen, kostea moreenin päällä kasvava metsä.
- Lehto on kostea ja hyvin ravinteikas, usein lehtipuuvaltainen metsä.
- Turve on heikosti hajonnutta hapanta kasvijätettä.
- Räme on mäntyvaltainen suo.
- Korpi on kuusivaltainen rehevä suo.
- Neva on puutonta suota.
- Paljakka on puuton tunturin laki.
- Puuraja tulee vastaan tunturilla, kun siirrytään niin korkealle, että puut eivät enää menesty.
