8. Sammakkolammella
Luvun sisällys
8.2 Ovatko sammakot tuttuja?
8.3 Kurnutusta lammikolla
8.4 Sammakoiden elämä alkaa kudusta
8.5 Suomen sammakkolajit
8.6 Manterit ovat sammakkoeläimiä
8.1 Sammakko, maalla elävä vesieläin?
Tavallisesti sammakoita näkee kosteissa metsissä. Niiden kutua voi nähdä lammikoissa ja ojissa.
Onko sammakko maaeläin vai vesieläin? Mitkä tekijät puoltavat sitä, että pidät sammakkoa maaeläimenä ja mitkä sitä, että sammakko onkin vesieläin?
8.2 Ovatko sammakot tuttuja?
8.3 Kurnutusta lammikolla
Kun talvi taittuu kevääksi huhtikuussa ja rantavedet vapautuvat jääpeitteestä, kymmenet sammakot loikkivat kohti synnyinlampeaan. Kurnutuskuorot kohottavat ääntänsä, on sammakoiden lisääntymisaika.
Usein ihmiset huomaavat sammakoiden lisääntymisen vasta kudusta, joka on ilmaantunut yön aikana esimerkiksi ojaan. Sammakoiden lisääntymisjakso saattaa kestää vain muutaman päivän. Tämän jälkeen sammakot siirtyvät kohti metsiä ja aloittavat valmistautumisen seuraavaan talveen.
Sammakot kudulla.
Sammakot lisääntyvät vedessä, ja poikaset kehittyvät vedessä aikuisiksi sammakoiksi. Mutta sammakot ovat sopeutuneet myös maaelämään. Niillä on jalat, joilla ne voivat kävellä, sekä keuhkot, joilla ne hengittävät maalla ollessaan.
Suomessa elää kolme sammakkolajia: sammakko, viitasammakko ja rupikonna. Näiden lisäksi Lounais-Suomessa tavataan ilmeisesti ihmisen siirtämiä vihersammakoita.
8.4 Sammakoiden elämä alkaa kudusta
Uuden sammakon sukupolven kehitys alkaa kudusta. Muutamassa viikossa hedelmöittyneistä munista kehittyy sammakon toukkia.
Sammakonkutua, jossa on hedelmöittyneitä munasoluja.
Sammakon toukat ovat sopeutuneet hyvin vesielämään. Niillä on kidukset, jotka mahdollistavat hapen ottamisen vedestä. Lisäksi toukilla on pitkä pyrstö, jolla ne uivat.
Toukilla on isokokoinen eturuumis. Tämän vuoksi toukkia kutsutaan nuijapäiksi.
Nuijapäät ovat kasvissyöjiä. Ne syövät muun muassa leviä. Toukkien kehitys jatkuu vedessä 2–3 kuukautta. Tänä aikana niille kehittyvät muun muassa silmät.
Kehityksen loppuvaiheessa nuijapäille muodostuvat raajat ja keuhkot. Pyrstö kutistuu pois. Lopulta sammakonpoikaset siirtyvät maalle ja alkavat syödä eläinravintoa.
Sammakon kehittymistä munasta välivaiheiden kautta aikuiseksi sammakoksi kutsutaan muodonvaihdokseksi.
Sukukypsäksi kasvaminen kestää vähintään kaksi vuotta. Silloin ne palaavat takaisin synnyinlammellensa kutemaan.
8.5 Suomen sammakkolajit
Suomessa elää kolme varsinaista sammakkolajia: sammakko, viitasammakko ja rupikonna. Näiden lisäksi Lounais-Suomessa tavataan ilmeisesti ihmisen mukana levinneitä vihersammakoita. Sammakot ovat rauhoitettuja, ja rauhoitus koskee niin sammakoiden kutua, nuijapäitä kuin maalla eläviä yksilöitäkin. Siis edes sammakonkutua ei saa kerätä astiaan!
Sammakko (tieteellinen nimi Rana temporaria)
Sammakko on yleisin sammakkolaji. Sitä tavataan koko Suomessa. Varmimmin sammakon tunnistaa kutuaikana, kun koiraat kurnuttavat helposti tunnettavalla tavalla.
Lisääntymiskauden jälkeen sammakkoa voi olla vaikea erottaa viitasammakosta. Sammakko horrostaa talven joko vesien pohjamudissa tai kuivalla maalla sopivissa suojapaikoissa.
Viitasammakko (Rana arvalis)
Viitasammakko on tavallisempaa sammakkoa harvinaisempi. Sen levinneisyys Suomessa painottuu Etelä- ja Keski-Suomeen, ja se puuttuu Pohjois-Suomesta.
Varmimmin viitasammakon löytää ja tunnistaa lisääntymisaikana. Tällöin sopivilta reheviltä lammikoilta ja järvien lahdilta voi kuulla pulputtavaa ääntä.
Viitasammakko kutee vasta huhti–toukokuussa. Kutuaikana koiraat muuttuvat sinertäviksi. Laji horrostaa talvella vesien pohjamudissa. Laji on taantunut koko Euroopan alueella. Tämän vuoksi se on koko EU:n alueella suojeltu laji. Lain mukaan se on rauhoitettu. Sen elinympäristöjä ei saa tuhota.
Rupikonna (Bufo bufo)
Rupikonna on levinneisyydeltään eteläinen. Se puuttuu pohjoisimmasta Suomesta. Rupikonna poikkeaa ulkonäöltään sammakosta ja viitasammakosta. Se on jykevämpi, ja sen ihon pinta on rupimainen. Rupikonnan ääni on korkea kurnahdus, jota se toistaa sarjoina. Rupikonna kutee huhtikuussa. Ne hakeutuvat ennen talven tuloa sopiviin koloihin. Talven rupikonnat viettävät horrostamalla.
Vihersammakot (Pelophylax)
Suomessa tavataan nykyisin pikkuvihersammakkoa (Pelophylax lessonae) ja ruokasammakkoa (Pelophylax kl. esculentus). Aiemmin Suomessa on tavattu myös mölysammakkoa (Pelophylax ridibundus). Vihersammakot on luokiteltu Suomessa haitallisiksi vieraslajeina, eli niiden arvellaan levinneen nykyisille esiintymisalueille Lounais-Suomeen ihmisen mukana. Vihersammakot ovat nimensä mukaisesti tyypillisesti vihertäviä. Niillä on poskissa poskipussit, jotka näkyvät koiraan äännellessä. Lajien ääntely on kovaa mölyämistä. Mölyämisen kuulee pitkän matkan päähän. Lajit elävät muista Suomessa tavattavista sammakoista poiketen ympäri vuoden lammikoissa ja niiden läheisyydessä.
Yle: rupikonna Yle: sammakko8.6 Manterit ovat sammakkoeläimiä
Suomessa tavataan kahta alkuperäistä salamanterilajia.
Salamanterilla tarkoitetaan liskomaista, pyrstöllistä sammakkoeläintä. Salamanterilla pyrstö siis ei katoa, kun eläin siirtyy vedestä maalle.
Lajien elinkierto on muuten samanlainen kuin muillakin sammakoilla. Ne lisääntyvät vedessä ja viettävät suurimman osan ajasta maalla. Ne horrostavat maalla koloissa.
Manteri (Lissotriton vulgaris) eli vanhalta nimeltään vesilisko on yleisempi ja sitä tavataan Etelä- ja Keski-Suomessa. Helpoiten sen löytää lisääntymisaikaan huhti–toukokuussa pienistä lammikoista. Tämän jälkeen ne siirtyvät viettämään huomaamatonta elämää maalle.
Kuvassa on vesiliskopari kutuasussa. Koiraalle muodostuu kutuaikana komea harja.
Toinen Suomessa elävä salamanteri on rupimanteri (Triturus cristatus) eli vanhalta nimeltään rupilisko. Se on erittäin harvinainen, ja sitä tavataan vain Ahvenanmaalla ja Kaakkois-Suomessa.
Lounais-Suomeen on nykyisin levinnyt myös alppimanteri (Ichthyosaura alpestris) joka on luokiteltu haitalliseksi vieraslajiksi.
