Vesi on yksi elämän perusedellytyksistä. Tämän vuoksi veden läheisyydessä on usein vihreämpää kuin muualla. Veden äärellä kasvaa runsaasti erilaisia kasveja.

Osa näistä kasveista kasvaa rannalla vesirajan tuntumassa. Toiset kasvavat vedessä. Vesikasvien lehdet voivat olla pinnan yläpuolella, veden pinnalla tai pinnan alla. Kasvit muodostavat erilaisia vyöhykkeitä rannalta veteen.

Kasvit tuottavat energiaa yhteyttämällä. Yhteyttäminen vaatii auringonvaloa. Siksi kasvit pyrkivät kasvattamaan ja levittämään lehtiään mahdollisimman laajalle alueelle kaappaamaan auringonvaloa. Mitä syvemmälle vedessä mennään, sitä huonommin valo sinne kulkeutuu. Siksi syvemmälle mentäessä kasvien määrä vähenee ja syvillä alueilla vesikasveja ei ole lainkaan.

Valon ja veden lisäksi kasvit tarvitsevat lämpöä. Suomen oloissa talvella ja keväällä kasvien kasvua rajoittaa jääpeitteen lisäksi myös kylmyys. Viileässä vedessä yhteyttämistä ei tapahdu, ja siksi kasvit eivät kasva.

Kasvit tarvitsevat kasvuun myös ravinteita, kuten typpeä. Virtaavassa vedessä ravinteita on usein vähän, ja siksikin kasvillisuus on vähäisempää kuin seisovassa vedessä.

Pieniin lampiin, joissa vedenvaihtuvuus on vähäistä, kertyy helposti ravinteita. Niissä kasvien kasvu on voimakasta, ja kasvit voivat peittää koko lammen pinnan.