Sähköinen eliökokoelma tehdään kuvaamalla eliöitä luonnossa ja järjestämällä kuvat selattavaan muotoon. Tällaisesta kenties puuttuu perinteisen herbaarion arvokkuutta, mutta digitaalisuudessa on myös useita etuja, kuten seuraavat:

• Mukana voi olla kasvien lisäksi esimerkiksi sieniä, hyönteisiä, kaloja ja lintuja.
• Kuvaaminen luonnossa on jokamiehenoikeus.
• Kohteena voi olla myös rauhoitettuja lajeja.
• Mukaan saadaan myös kuvatietoa löytöympäristöstä.
• Saat oivallista harjoitusta myös kuvaamisesta ja kuvien käsittelystä.

Eliöiden kuvaaminen kokoelmaa varten onnistuu kännykällä tai taulutietokoneella. Niiden etuina on, että kuvien ottaminen, käsittely ja siirto kohdegalleriaan onnistuvat samalla laitteella.

Kameralla kuvaamisessa voi olla etuina esimerkiksi, että kuvaaminen isomman aukon ansiosta onnistuu vähemmässä valossa ja kamera toimii usein nopeammin. Esimerkiksi liikkuvia hyönteisiä kuvattaessa kuvanoton nopeus on hyödyllistä.

Digitaalista eliökokoelmaa tehdessäsi toimi näin:

• Laadi nimikylttejä, jollaisen voit sijoittaa kuvattavan kohteen viereen. Kyltissä ei tarvitse olla muuta kuin nimesi.
• Ota useampia kuvia, joista voit valita parhaat. Esimerkiksi kasvikuvissa myös kasvupaikkakuvat ovat hyödyllisiä. Joidenkin ohutrakenteisten kasvien, kuten heinien, esiin saaminen kuvasta voi olla haastavaa. Sitä voi auttaa sijoittamalla kasvin taakse mustan tai harmaan taustapahvin. Värillinen voi vääristää värejä ja valkoinen haitata kuvan valotusta.
• Kokoa lajikuvasi galleriaksi. Kuhunkin kuvaan tulee laittaa tiedot lajista, kuvauspaikasta ja -ajankohdasta.
• Digitaalisen kokoelman tekemiseen on useita alustavaihtoehtoja. Esimerkiksi Peda.net:in kuvagalleria sopii tähän hyvin. Opettajasi kertoo tarkemmat ohjeet sähköisen kokoelman tekemisestä.

Tehtävä sähköisestä eliökokoelmasta.