Puhtaissakin luonnonvesissä on aina mikroskooppista elämää, jota paljain silmin ei juuri huomaa. Nämä hyvin pienet levät ja eläimet muodostavat veden planktonin.

Jos otat kirkkaaseen lasiin vettä järvestä tai vaikka ojasta, voit nähdä valoa vasten alle millimetrin mittaisia vilistäjiä, eläinplanktoniin kuuluvia vesikirppuja ja muita pieniä eläimiä.

Kunnolla niitä tutkiakseen tarvitaan kuitenkin apuvälineitä:

• planktonhaavi
• suljettavia purkkeja näytteitä varten
• pipettejä
• läpivalaisumikroskooppi
• preparaattilaseja, mielellään kammiollisia, joihin mahtuu vettä enemmän
• säilöntäainetta / väriainetta, esim. Lugol:in reagenssi tai metyleenisini

Planktonia on helppo pyydystää, kun käytettävissä on planktonhaavi, jossa eliöt kertyvät haavin alaosassa olevaan säilöön tai purkkiin.

Ota näytteitä useammasta paikasta ja sulje näytteet purkkeihin. Tutki näytteet mahdollisimman pian.

Jos tutkimaan ei päästä heti, laita purkit jääkaappiin tai lisää purkkiin siihen tarkoitettua säilöntäainetta. Esimerkiksi Lugol:n reagenssi tai metyleenisini tappaa planktoneliöt, jolloin niitä on liikkumattomina helpompi tutkia.

Tutki eliöitä mikroskoopilla ja yritä tunnistaa niitä.

Esimerkkejä mahdollisista tutkimusaiheista:

1. Sinilevien esiintyminen eri paikoista otetuissa näytteissä. Sinilevät eli syanobakteerit on usein helppo tunnistaa toisiinsa kiinnittyneiden bakteerien ketjuista ja kiekuroista. Jos sinileviä on runsaasti, se kertoo veden rehevyydestä. Osa sinilevistä on myrkyllisiä, joten niitä runsaasti sisältäviä vesiä ei tule käyttää. Tutki eri kohteiden näytteitä ja merkitse ylös, mistä syanobakteereita löytyi. Voit tehdä tutkimuksesta laskennallisen esimerkiksi siten, että lasket yksittäisten mikroskooppinäkymien bakteeriketjut, merkitset luvun ylös ja toistat. Jos sinibakteereita on näytteissä vähän, laske näytteiden kaikki ketjut.

 

2. Planktoneläinten määrä eri näytteissä. Planktonnäytteissä on yleisesti vesikirppuja, hankajalkaisia ja rataseläimiä. Laske yksittäisten mikroskooppinäkymien planktoneläinten määriä ja vertaile näytteitä toisiinsa. Jos näytteissä on vain vähän yksilöitä, laske kunkin näytteen kaikki yksilöt.

3. Erilaisten planktoneliöiden tunnistaminen ja kuvaus. Etsi näytteistä vesikirppuja, hankajalkaisia, piileviä, sinileviä ym. ja yritä tunnistaa ne. Kuvaa mikroskooppinäkymiä, jos mahdollista, tai piirrä näkemiäsi eliöitä.

Palauta ottamiasi planktonkuvia palautuskansioon.