Maapallo voidaan jakaa lämpötiloiltaan erilaisiin alueisiin, lämpövyöhykkeisiin. Näiden alueiden rajat noudattelevat jossain määrin leveyspiirejä.

Lähimpänä pohjois- ja etelänapaa sijaitsevat alueet ovat kylmällä vyöhykkeellä. Näiltä alueilta kohti päiväntasaajaa on lauhkeat ja lämpimät vyöhykkeet. Päiväntasaajan tuntumassa on kuuma vyöhyke.

​
Lämpövyöhykkeet.

Lämpövyöhykkeiden rajat eivät ole näin suoria. Tämä johtuu siitä, että lämpövyöhykkeiden rajoihin vaikuttavat monet alueella vallitsevat tekijät. Näitä tekijöitä ovat esimerkiksi tuulet, merivirrat, etäisyys merestä ja pinnanmuodot. Tuulet siirtävät ilmaa ja saavat aikaan pintavesissä liikettä. Meren läheisyys tasoittaa lämpötiloja, kun meri jäähtyy talvella hitaammin kuin maa-alueet.

​​
Helmikuun keskilämpötiloja. Meren ja merivirtojen lämmittävä vaikutus ilmenee Vancouverin (5) ja Glasgow'n lämpötiloissa. Riikassa on väli-ilmasto kuten Suomessakin.

Korkealla sijaitsevat alueet, kuten vuoristot, voivat kuulua samalla leveyspiirillä kylmempään vyöhykkeeseen kuin alangolla sijaitsevat alueet.

Kun noustaan vuorta pitkin ylöspäin, lämpötila laskee noin 0,6 astetta sadalla metrillä. Tästä syystä vuoren huipulla on erilainen ilmasto kuin vuoren tyvellä.

Vuorilla on viileämpää kuin meren rannassa. Kun noustaan sata metriä ylöspäin, ilma viilenee lähes asteen verran. Kilometrin korkeudessa vuorilla onkin 6–10 astetta viileämpää kuin meren rannalla.


Oheisessa kartassa on kuvattu maapallon eri alueiden keskilämpötilaa. Huomioi, miten eri lämpötilojen rajat mutkittelevat ja miten esimerkiksi vuoristot vaikuttavat keskilämpötilaan.

​