6.5 Mannerlaattojen liikkuminen

Laatat voivat liikkua toisiinsa nähden eri tavoin. Ylimmässä piirroksessa laatat erkanevat valtameren keskiselänteellä. Keskimmäisessä piirroksessa laatat liikkuvat sivuttain. Alimmassa piirroksessa kaksi laattaa törmää toisiinsa.

Atlantin keskiselänteellä Euraasian laatta ja Pohjois- Amerikan laatta erkaantuvat toisistaan muutaman sentin vuosivauhdilla. Kun litosfäärilaatat törmäävät, tuhoutuu laattaa, mutta litosfäärilaattojen erkaantuessa puolestaan syntyy uutta laattaa, kun merenpohjassa laattojen raosta pursuava magma jähmettyy. Joskus jähmettynyt laava kasvaa jopa merenpinnan tasolle ja synnyttää uuden saaren. Näin on saanut alkunsa esimerkiksi Islanti, joka on syntynyt laavasta kahden laatan loittonemiskohtaan.

Litosfäärilaatat voivat myös liukua toistensa ohi samalla hangaten toisiaan (keskimmäinen piirros). Tästä hyvänä esimerkkinä San Andreasin siirros Kaliforniassa. Siirroksen pituus on vajaa 1 300 kilometriä. Siirroksen kohdalla laatat liikkuvat eri suuntiin, mikä aiheuttaa voimakkaitakin maanjäristyksiä. Tällä alueella sijaitsee monia miljoonakaupunkeja

Kun laatat törmäävät toisiinsa, syntyy muun muassa tulivuoren purkauksia ja poimuvuoristoja (alin piirros). Laattojen liikkuessa havaitaan paljon myös maanjäristyksiä. Yksi törmäysvyöhyke kulkee esimerkiksi Välimeren halki Afrikan laatan liikkuessa kohti pohjoista. Törmäyksen tuloksena ovat syntyneet muun muassa Alpit, Karpaatit, Balkanvuoret ja Apenniinit. Näillä alueilla on myös aktiivisia tulivuoria, kuten Etna, Stromboli ja Vesuvius.


Tulivuori Ecuadorissa. Se on syntynyt kun kaksi mannerlaattaa ovat törmänneet toisiinsa, ja sulaa magmaa purkautuu maan pinnalle.