Mikaelan fyysismotorinen kehitys vauvaiässä etenee normaalisti. Kolmen kuukauden ikäisenä hän alkaa reagoimaan ihmiskasvoihin hymyilemällä; sosiaalinen hymy, ja oppii silloin perustunteita, kuten ilon ja surun. Alkeellinen muisti on alkanut kehittyä, sillä nälkäitkua ei kestä niin kauan, kun Mikaela huomaa äitinsä lämmittävän maitoa, hän tajuaa saavansa pian ruokaa ja lopettaa itkunsa. Viiden kuukauden ikäisenä Mikaelan hienomotoriikka alkaa kehíttymään. Hän oppii ottamaan paremmin otteita leluistaan ja suuntaamaan liikkeitään. Syödessään Mikaela haluaisi väkisin syödä sormin, sillä hän on oppinut pinsettiotteen. Motorinen kehitys on hyvää ja Mikaela oivaltaa että motorisen toiminnan ohella ongelmaratkaisussa tarvitaan aistitietoja. Tästä käytetään nimitystä sensomotorinen vaihe. Puolivuotiaana Mikaela oppii istumaan ilman tukea. Vähitellen, noin kahdeksan kuukauden ikäisenä hän alkaa konttaamaan. Ympäristön tutkiminen on silloin hyvin kiinnostavaa hänelle. Tästä muutaman kuukauden kuluttua hän ottaa ensiaskeleensa. Ympäristön virikkeiden ja leikkien ansiosta Mikaela oppii paljo kehonhallintaa, esimerkiksi heittämään palloa ja rakentamaan torneja. Mikaelalle leikkien myötä kehittyi objektipysyvyys, sillä lelujen mennessä välillä hukkaan hän ei hätääntynyt, koska ymmärsi etteivät lelut katoa kokonaan. Kognitiivinen kehitys vauvaiässä kulki sujuvasti. Isänsä kanssa Mikaela jo varhain alkoi viestittelemään protokeskustelemalla. Toisen ikävuoden aikana Mikaela oppii jakamaan kokemuksiaan kielen avulla. Symboleidein käyttäminen vahvistuu. Herkkyyskauden ollessa suurimmillaan Mikaela alkaa erotamaan suomenkielen sanojen lisäksi hieman englanninkielisiä sanoa ja oppii regoimaan niihin, sillä äiti puhuu paljon englantia töidensä takia. Äidin ollessa paljon poissa, Mikaelaa hoitaa kotona lastenhoitaja Kerttu. Hän sai aluksi turvaa eroahdistukseen lempinallestaa, se toimi siirtymäobjektina.

Espoossa elinympäristö on suotuisa, jossa lapsi saa kasvaa turvallisesti ja hyvässä hoivassa. Asuinalue takaa erilaisia aktiviteettejä kuten leikkipuistoja, joten fyysinen lähiympäristö on lapselle suotuisa. Naapurin lasten kanssa toimiminen on lisännyt Mikaelan sosiaalisia taitoja.
Sosiaalisen mallintamisen avulla hän alkaa ymmärtämään myös kuinka tiettyihin asiihin kuuluisi suhtautua. Vanhempien talous tilanne suo myös hyvät oltavat Mikaelalle. Muutenkin vanhempien työt vaikuttavat hyvällä tavalla epäsuorasti Mikaelan elämään. Työpaikan tuoma etäympäristö on siis hänelle suotuisa. Hän on perimän myötä saanut äidiltään kirkkaansiniset silmät ja ruskean tukan. Kasvonpiirteissä on taas paljon isän näköä.

Temperamentiltaan Mikaela on aktiivinen, reipas ja ympäristöstään kiinnostunut sekä hänen on uusiin tilanteisiin helppo reagoida. Isänsä kanssa Mikaela on puuhaillut vauvaikäisenä paljon, mikä on juurikin auttanut ja opettanut Mikaelaa avautumaan uusiin tilanteisiin rohkeasti ja positiivisesti. Vauvaikäinen Mikaela on havainnut äidin tiukemman linjan joka osaltaan jo varhain opettaa hänelle arviointikykyä, joka vasta myöhemmin tarkemmin ilmenee Mikaelan käyttäytymisessä, kun hän alkaa kohtaamaan enemmän uusia ihmisä ympäristöstään. Mikaelalla on turvallinen kiintymyssuhde molempiin vanhempiinsa, jonka myötä myös protokeskustelu alkoi varhain.