Kummilapsi Benjamin

Tutkimme tässä esseessä Benjaminin elämänkaarta ja kehityspsykologian kehitystä kertomuksen ja psykologisten termien avulla. Benjamin elää suomalaisessa perheessä ja on sopeutuvainen lapsi ja haluaa olla pidetty ja miellyttää muita. Hänen perheensä on kaksikielinen, isä on venäjänkielinen ja äiti suomenkielinen. Benjaminin ollessa kahdestaan isänsä kanssa kielenä puhutaan venäjää kun taas äidin ja Benjamin välillä puhutaan suomea kuten myös hoidossa ja koulutehtävissä. Kun perhe on yhdessä koolla puhutaan venäjää. Benjaminin elämässä tapahtuu seuraavaksi esitetyssä kertomuksessa ylä- ja alamäkiä, mutta hän selviää niistä melko hyvin olosuhteisiin nähden.

Benjaminin äiti tuli jo 18 vuotiaana raskaaksi ja sai tietää että hän odottaa kaksosia. Hän ei tiennyt aluksi että pitäisikö kaksosia nuoren ikänsä vuoksi vai tekisikö abortin. Hän päätti kuitenkin pitää lapset ja hänen miehensä tuki päätöstä. Kohtu ikäisinä lapset saivat paljon hoivaa, heille puhuttiin paljon ja mahaa siliteltiin, jolloin heidän sosioemotionaaliset taidot kehittyivät. Koska lapsia oli kohdussa kaksi myös hyvät fyysismotoriset taidot kehittyivät paljon, koska he pysyivät kosketuksissa toistensa kanssa. Vanhemmat kävivät mielellään ultraääni kuvauksissa, koska he näkivät kuinka nopeasti lapset kasvoivat. Synnytys ei kuitenkaan sujunut hyvin, Benjaminin kaksoisveli kuoli synnytyksessä tapahtuneessa konfliktissa.

Vauvaikä

Kun Benjamin syntyi hän oli todella rauhallinen lapsi, hän oikeastaan vain nukkui ja söi rutiininomaisesti. Helpon vauvaiän vuoksi vanhemmat myös selvisivät toisen lapsen menetyksestä ja saivat kuitenkin uutta elämään Benjamin vauvan ansiosta. Kohdussa ollessaan Benjaminin ranne oli vääntynyt pienen tilan vuoksi ja rannetta jouduttiin jumppaamaan ensimmäiset 3kk joka hidasti aluksi hänen fyysismotorista kehitystään. Tämän vuoksi hän oppi kääntymään  ja ryömimään vasta myöhemmin ja konttaamaan hän oppi vasta 10kk iässä. joka auttoi ymmärtämäänn hänen ydinminuudesta eli olemasta olosta ja toimivuutensa ymmärtämisestä. Kannustuksen ja virikkeiden vuoksi hän kuitenkin oppi nopeasti seisomaan ja kävelemään. Hän otti ensiaskeleet 13 kk iässä.

Taaperona hän alkoi jokeltamaan jo kahden kuukauden ikäisenä. Hänen puhettaan harjoiteltiin protokeskustelun avulla, jossa vanhempi sanoo ensin asian ja odottaa lapsensa vastausta. Tämä edesauttaa vuoropuhelua ja puhumisen kehitystä. Hän alkoi sanomaan ensimmäisiä sanojaan kymmenen kuukauden ikäisenä ja ensimmäiset sanat olivat äiti, isi, vauvva ja kakka. Näin hänen kielellinen kehityksensä etesi. Benjamin oppi herkkyyskauden aikana eniten puhumaan, mutta välillä kun uusia ärsykkeitä tuli liikaa se esiintyi kiukkuisuutena. Vauvaikäisenä hänen hoitopöydän yllä oli kuva auringosta jolla oli hymynaama. Koska vauvat pitävät ihmiskasvoista se toi lisää ärsykkeitä ja kiinnostusta. 1,5 vuoden ikäisenä Benjamin oppi tunnistamaan itsensä peilistä ja tällöin hän alkoi ymmärtämään symbolifunktion. Benjaminin siirtymäobjekti oli hänen kummitädinsä antama syntymäpäivä lahjaksi ostettu pehmonalle jota hän kantoi aina mukanaan.

Benjamin kiintymyssuhde oli turvallinen, koska hän reagoi uusiin tilanteisiin mutta rauhoittui suhteellisen nopeasti ja pystyi jatkamaan leikkiä. Benjamilla oli lapsena paljon vierastamista ja uuden ihmisen kohdatessa hän meni vanhempiensa taakse piiloon tai tarttui jalkaan ettei nähnyt ihmistä. Mutta hetken päästä hän alkoi leikkiä ja tutustua uusiin ihmisiin, joka näkyy myös sosiaalisena ja emotionaalisena kehityksenä. Turvallisen kiintymysssuhteen ansiosta hänen sosiaaset taidot kehittyivät ja tunteet vahvistuivat eli kyky säädellä omia tunteita parani. Vauvaikäisenä Benjamin rakasti hoivaa ja ku hänelle hymyiltiin myös Benjamin kasvoille synty valloittava hymy jota kutsutaan vauva hymyksi.

Hänen sensomotorisia taitoja kehitettiin erilaisten leikkien ja pelien avulla. Yksi hänen lempi leikeistään oli laittaa eri kulmiosia palasia eri muotoisiin reikiin. Myös hän oppi ottamaan tavaroita etusormen ja peukalon väliin jossa ilmeni hienomotoriikkaa. Benjaminin yksi lempi leikeistä oli “kukkuu” leikki jossa vanhemmat menivät aina käsien taakse piiloon ja tulivat sieltä pois. Tämä kehitti hänen objektipysyvyyden taitoja ja jossai välissä hän tajusi etteivät vanhemmat oikeasti kadonneet vaan menivät vain vähäksi ajaksi kasvojen kohdalta piiloon piiloon. Hänen perheen iloisuus ja positiivisuus lisäsi uteliaisuutta, peuhaamista ja turvallista kiintymyssuhteita vanhempiinsa.

Benjaminin äiti on opettaja joka auttoi kehittämään hänen sosioemotionaalista kehitystä, mm. tavaroiden jakamista, odottamista ja tunteiden säätelyä harjoiteltiin paljon kotona.  Noin kaksi vuotiaana mielen teoria näkyi esimerkiksi siinä että jos vanhempi oli surullinen hän vei vanhemmalleen nallen ja yritti lohduttaa häntä sillä. Mallintaminen näkyi pimeän pelkona jonka hän oppi äidiltään. Benjamin näytti tunteensa erittäin selvästi itkuna ja kiukun purkauksena kun vanhemmat suuttuivat, tämä näkyy tunteisiin vastaamisena.

Päiväkoti-ikä

Benjamin meni päiväkotiin jo yhden vuoden ikäisenä. Hän sopeutui sinne hyvin, koska siellä oli mukavia ikätovereita ja hoitajia. Oppiminen tapahtuu skeemojen varassa, jolloin lapsi seuraa itse ja tekee tapahtuma päätelmiä tilanteesta. Kahden vuoden ikäisenä Benjaminin äiti ja isä huomasivat että lapsi osaa jäljittää heidän toimintaansa, joka näkyi sensomotorisena vaiheena. Kauppareissulla Benjamin ymmärsi jo heti alussa että ostokset laitetaan hihnalle yksitellen eikä koko koria. Hänestä oli erittäin mukava purkaa ostoksia ja antaa raha kassa myyjälle. Benjamin kävi myös isänsä kanssa pienestä pitäen kiekkokoulussa, josta Benjaminille tuli harrastus loppuiäksi. Se paransi myös paljon hänen koordinaatiota, aktiivisuutta ja fyysisiä taitoja. Kaveripiiri ja hänen muu ympäristö motivoivat häntä jatkamaan jääkiekon pelaamista. Kovan perhe kurin ja sosiaalisten suhteiden harjoittelun ansiosta hänestä tuli päiväkodissa pidetty ja hän sai paljon kavereita, myös hänellä oli jo muutamia kavereita kiekkokoulusta. Sosiaaliset suhteet näkyivät kaverisuosiona, koska heillä oli tiivis kaveriporukka.

Benjamin leikki usein kavereidensa kanssa sääntöleikkejä kuten “pollaria ja roistoa” ja jos joku ei totellut sääntöjä tai totellut oletettuja skriptejä tuli pientä kinaa. Kuitenkin vastoinkäymisten ansiosta itsekontrolli myös parantui jolloin tunteita ei voinut näyttää selvästi kiukun purkauksena. Sukupuoliroolit alkoivat hahmottua päiväkoti iässä hänelle siinä että tytöt leikkivät barbeilla ja pojat sotista. Myös eskarissa Benjamia ei pystytty enää harhauttamaan esimerkiksi kysymyksellä: “Onko poika tyttö jos hän käyttää kynsilakkaa tai onko poika tyttö jos hänelle on puettu mekko” Benjamin alkoi ymmärtämään sukupuoli-identiteetin tarkoituksen. Sosiaalinen sukupuoli alkoi näkyä sukupuolirooli odotuksina, äiti leipoo pullaa ja isi vaihtaa auton renkaat.

Esikoulussa alettiin harjoittelemaan rusetin tekemistä, joka oli benjaminille melkein mahdoton tehtävä, mutta lähikehityksen vyöhykkeen avulla eli tässä tapauksessa vanhempien ja lasten hoitajan avustuksella hän oppi sen. Päiväkodin loppuvaiheessa noin kuusi vuotiaana Benjamin tykkäsi ratkoa yhteenlasku toimituksia, koska hän pystyi haastamaan siinä itseään. Sormilla laskeminen esim. 6+4 pystyttiin ratkaisemaan sormien avulla jossa näköhavainto tuki tehtävien ratkaisua, tämä tapahtui esioperationaalisessa vaiheessa. Hän tajusi jo eskarissa laskuoperatioiden käänteisyyden eli 6-4 laskut. Vanhemmat tiesivät heti tässä vaiheessa jo että Benjaminilla on lahjakkuuksia matematiikassa. Benjamin tykkäsi kun vanhemmat tekivät hänelle iltaisin aina pikku kokeita jossa oli matemaattisia kysymyksiä, hän oppi mukavuuden ja leikkikoulun ohella “vahingossa” laskemaan. Kun hänelle alkoi olla helppoja yhteen ja vähennyslaskut vanhemmat opettivat muutaman helpon kertolaskutoimituksenkin.

Kouluikä

Benjaminia jännitti todella paljon ensimmäinen koulupäivä, he saapuivat kuitenkin yhdessä muutaman kaverinsa kanssa jotka pääsivät samalle luokalle. Kavereiden ansiosta hän unohti jännityksen ja nautti koulupäivästä. Kaksikielisyys alkoi näkyä haasteina kouluiässä. Kirjoittaminen oli hänelle vaikeaa venäläisten aakkosten takia. Hänen täytyi alkaa käymään suomenkielen tunneilla ja kaverit alkoivat ihmetellä tätä. Vaikka hänellä oli lahjakkuuksia muihin aineisiin, suomenkieleä oli opeteltava. Noin 3kk jälkeen Benjamin siirrettiin toiseen luokkaan, jossa oli muitakin kaksikielisiä oppilaita ja myös yksikielisiä. Luokan vaihdon lisäksi hänen täytyi alkaa käymään suomenkielen tunneilla. Luokka henki oli alkanu jo kolmessa kuukaudessa tiivistyä. Kun hän saapui luokkaan kesken lukuvuoden hän tunsi olonsa yksinäiseksi. Ensimmäisillä viikoilla hän meni aina vanhojen kavereidensa kanssa välitunniksi, mutta muutaman viikon jälkeen he unohtivat hänet ja hän meni aina istumaan yksin kiikkuun välituntisin ja raapusti jalalla hiekkaa. Benjamin itki iltaisin kotona, koska hänellä ei ollut koulukavereita, pahaan oloon kuitenkin auttoi harrastus kaverit koulun ulkopuolella. Hän kävi pelaamassa jääkiekkoa aina lähikaupungissa noin tunnin ajomatkan päässä. Myös äidin ja isän lohdutus auttoi, sillä he sanoivat että ykkös kouluvuoden jälkeen he muuttaisivat uudelle paikkakunnalle. Benjaminia ei jännittänyt ajatus uudesta koulusta sillä siellä oli hänen jääkiekko kaverinsa.

Suomen kielen tunneilla hän oppi puhumaan ja kirjoittamaan pikkuhiljaa aina paremmin ja paremmin. Hänellä oli tunteja joka arkipäivä kaksi tuntia. Ykkösluokan lopussa hän alkoi olla jo melkein samalla tasolla kuin yksikieliset ikätoverinsa. Vaikka koulussa kehotettiin vaihtamaan heidän perheensä yhteinen puhekieli suomeksi, he pitivät venäjän kielestä kiinni mutta tekivät kaikki koulutehtävät ja kirjojen lukemisen suomenkielellä. Benjaminille annettiin paljon suomenkielisiä tekstejä ja kirjoitus harjoitteita kotiin joita he kävivät vanhempien avustuksella läpi, joka tehosti kielten oppimista. Opettajat haastoivat kehitystä vaikeilla tehtävillä, jolloin oppiminen myös parani. Puuduttavan ykkösluokan jälkeen vihdoin muuttoautot saapuivat pihaan. Benjamin auttoi kantaan suuria boxeja ja häntä ei harmittanut jättää vanhaa kotia taakseen sillä uusi koti näytti kotoisammalta. Benjamin sai itse vaikuttaa huoneensa ja kotinsa sisustukseen ja he tekivät uudesta kodista turvallisen ja mukavan oloisen. Vaikka hän kiisti jännityksen uudesta koulustaan hänellä oli ensimmäisenä päivänä perhosia vatsassa. Hänen täytyi tehdä itsestään esittely luokan edessä, jännitys loppui kun esitys oli ohi ja kaikki hymyilivät ja taputtivat ja hänen jääkiekko kaverinsa huusivat: “hyvä benkkuuuu.” Uusi luokka tuntui ihan uuden elämän alusta. Välitunneilla ei tarvinnut enää kiikkua yksin vaan sai pelata ja leikkiä muiden kanssa. Paritehtäviä ja ruokatunteja ei tarvinnut enää jännittää sillä luokassa oli kavereita eikä tarvinnut olla yksin. Vanhemmat aina nauroivat että onko benjaminilla edes vapaa aikaa kun koulussa oltiin kavereiden kanssa ja samoin vapaa-ajalla. Hänestä huokui onnellisuus. Ala-aste vieri sormien lävitse koska aika lensi nopeasti hauskuuden ja kavereiden ansiosta. Metakognition kehitys alkoi näkyä noin kymmenen vuotiaana Benjaminilla. Kun jääkiekkoharjoituksissa valmentaja antoi kritiikkiä, sen avulla parannettiin suoritusta seuraavassa harjoituksessa ja otettiin opiksi. Skriptit ovat osana konkreettisten operaatioiden vaihetta. Esimerkiksi koulussa piti ottaa muutkin lapset mukaan ja leikeissä totellaan yhteisiä sääntöjä. Viimeisinä ala-asteen kouluvuosina isä alkoi kertomaan että hänestä olisi mukavaa jos hänestä tulisi samanlainen kuin isästään eli business mies, mutta pikkuhiljaa painostus hyvistä kouluarvosanoista ja painostus tulevaisuuden ammatista alkoi muotoutua Benjaminin päähän. Hän alkoi tottua ajatukseen ja loi sen avulla jo mielikuvan tulevaisuudestaan. Hyvien kouluarvosanojen vuoksi vanhemmat odottivat häneltä myös tulevaisuudessa hyviä arvosanoja joka toi paljon paineita. Tässä esiintyy valmiina omaksuttu identiteetti. Viimeinen päivä ala-asteella koitti, oli kevätjuhlan aika. Vanhemmat kokoontuivat yleisöön ja heidän lapsensa lauloivat tunnetun ylä-asteelle laulun. Tämä tarkoitti uuden aikakauden alkua Benjaminille.

Kesälomalla Benjamin ja hänen kaverinsa touhusivat ulkona ja pitivät hauskaa. Kuitenkin jännitys uudesta luokasta vaivasi häntä. Yhtenä päivänä luokka listat julkaistiin kirjaston seinälle ja benjamin kavereineen lähti katsomaan niitä. Kaveritoiveet toteutuivat ja lätkä kaveriporukka pääsi samalle luokalle. Kesälomalla myös Benjamin ja hänen vanhempansa katsoivat vanhoja valokuvia, oli lomamatkoista, vauvaiästä, juhlista ja muista muistoista. Benjamin näytti jo vauvana ihan isältään Hän oli siis ihan selvästikin perinyt ulkonäöllisiä geenejä isältään. Myös nyt nuoruusiän ydinvaiheessa kolmetoista vuotiaana hänellä oli selvästikin samoja piirteitä, kullan ruskeat hiukset, kulmikkaat kasvonmuodot ja pitkä pituuskasvu.

Yläaste ikä

Ensimmäinen päivä yläasteella sujui hyvin ja luokka tuntui mukavalta. Yläaste tuntui vapaammalta kuin ala-aste ja uusia sääntöjä tuli paljon. Benjamin ja hänen kaverinsa eivät ymmärtäneet tarkoitusta miksi koulu oli rakennettu kaupan viereen mutta kaupassa ei saanut käydä. Heistä oli hauskaa juosta ruokailuun ja kuunnella kun opettajat huusivat “Ei saa juosta käytävillä”. Kokeilta oli tietenkin enemmän, mutta oli mukavaa kokea olla vanhempi. Tuntui oudolta siirtyä ala-asteen korkeimmalta luokalta taas koulun nuoremmiksi oppilaiksi. Koulun vanhimmat oppilaat vaikuttivat todella cooleilta ja isoilta tyypeiltä. Yläasteella huomasi että koulun vanhimmat olivat parhaassa asemassa ja he saivat etuilla ruokajonoissa ja saivat huudella muille oppilaille käytävillä. Benjamin ja hänen kaverinsa alkoivat suunnitella jo seiskaluokalla, että heistä tulisi samanlaisia kui nykyisistä yseistä.

7-luokalla Benjaminilla alkoi murrosikä. Pubertiteetti alkoi näkyä nopeana pituus kasvuna, äänen murroksena ja muina biologisina ja fyysisinä muutoksina. Murrosiän myötä hänen ruokahalu kasvoi. Hän pystyi syömään suurempia annoksia lisääntyvien jääkiekko harjoitusten ja pituuskasvun vuoksi. Hänen lihas massa kasvoi ja hän pystyi parempiin suorituksiin. Monesti iltaisin Benjami ja hänen kaverinsa pelasivat yömyöhään playstationilla, jolloin seuraavana päivänä kognitiivinen kehitys oli hitaampaa, koska aivot ja keho eivät saaneet tarpeeksi unta. Fyysinen kehitys käynnisti myös Benjaminin nuoruusiän. Sukupuoli hormonien eritys sukupuoli rauhasissa lisääntyi joka mahdollisti sukukypsyyden saavuttamisen. Hän sai ulkonäköönsä enemmän miehisyyttä. Fyysinen kehitys mahdollisti myös hypotalamuksen kehittymisen joka näkyi kiinnostuksena naispuolisia henkilöitä kohtaan, itsesuojeluna ja ruoan tarpeen lisääntymisenä. Hormoni tuotannon lisääntyminen lisäsi Benjaminilla mieliala vaihteluita. Hän hermostui helpommin ja ovien paiskominen kotona lisääntyi. Äiti ja isä kuitenkin ymmärsivät murrosiän toiminnan ja hyväksyivät tavallaan käytöksen.

Benjaminilla kaveriporukat säilyivät, mutta hän halusi alkaa itsenäistymään vanhemmistaan enemmän jolloin hän ei enää niin paljon viettänyt heidän kanssaan aikaa. Kaveriporukan samanikäisten eli vertaisten merkitys vahvistui. Nämä näkyvät sosiaalisina kehityksinä. Benjamin oppi myös ajattelemaan asioista kypsemmin ja katsomaan asioita monilta eri kanteilta, jolloin Benjaminin kognitiivinen kehitys parani. Benjaminilla oli nuoruusiässä hyvä itsetunto, koska hänellä oli tukeva kaveriporukka, hänen kaverinsa tukivat häntä ryhmätilanteissa , joka auttoi hänen sosiaalisen identiteetin muodostumisessa. Hän koki ystäviensä ympärillä itsensä riittäväksi sellaisena kuin oli. Kuitenkin alaasteen kiusaamisesta jäi hänelle välillä huonoa oloa ja se näkyi jännityksenä uusissa tilanteissa. Murrosiässä hän alkoi rakentamaan identiteettiä ja omakuvaa itsestään eli hänen minuuttaan. Benjamin uskoi ettei kenelläkään teini ikäisellä ole täysin hyvä itsetunto, mutta se kehittyy aikuisuuteen kasvaessa.

Abstrakti ajattelu oli olennaista nuoruuden ikävaiheessa. Benjamin alkoi ymmärtämään eri näkökulmien ja vaihtoehtojen punnitsemista, eikä enään kärjistänyt tiettyä asiaa vääräksi. Hän alkoi myös ymmärtämään vaikeita ja monimutkaisia ilmiöitä. Benjaminin kaveriporukassa abstrakti ajattelu näkyi sarkastisena viestintänä joka oli hänen mielestään osa nuoruutta. Yhdeksännellä luokalla Benjamin alkoi viestitellä samanaikäisen tytön kanssa, jonka nimi oli Nea. Viestittely alkoi mennä eteenpäin ja he alkoivat nähdä vapaa-ajalla. Muutaman kuukauden jälkeen he alkoivat seurustella. Seksuaaliset mielihalut myös kasvoivat ja myös alkuhuuman jälkeen he olivat onnellisia yhdessä. Hän avautui siitä, että hänen vanhempansa yrittivät tyrkyttää hänelle valmiiksi omaksuttua identiteettiä eli business uraa. Hän kertoi kuitenkin haluavansa olla lääkäri, jotta voisi auttaa muita ihmisiä. Nea auttoi häntä päästämään irti vanhempiensa mielipiteistä ja tukemaan Benjaminin omia tulevaisuuden haaveitaan. Nea tuli hyvin myös Benjaminin perheen kanssa toimeen ja yhtenä päivänä he ottivat ruokapöydässä esille Benjaminin ura toiveen. Nea tuki Benjamini  mielipiteitä ja näin hän pystyi kertomaan asiasta vanhemmilleen. Benjaminin isä oli hyvin pettynyt ja poistui ruokapöydästä, kuitenkin äiti tuli ja halasi Benjaminia ja kertoi tukevansa hänen päätöstään oli se mikä tahansa. Hän myös perusteli sitä sillä että Benjamin oli ollut aina niin sopeutuvainen, kiltti ja vanhempiaansa miellyttävä lapsi. Kuitenkin äiti keskusteli Benjaminin isän kanssa ja muutaman viikon sulattelun jälkeen, myös isä ymmärsi hänen haaveensa ja pyysi anteeksi hänen aikaisempaa käytöstään.

Lukio ikä

Benjamin ja hänen kaverinsa, mukaan lukien tyttöystävä hakivat samaan lukioon. He pääsivät samaan kouluun, mutta osa meni eri luokalle. Suurin osa hänen jääkiekko kavereistaan oli samalla luokalla, mutta osa lähti lukemaan lyhyttä matematiikkaa, mukaan lukien hänen tyttöystävänsä, mutta se ei huonontanut kenenkään heidän välejään vapaa-ajan vieton ja harrastuksien takia. Lukiossa oli keskityttävä opiskeluun ja tämän takia Benjamin kavereineen vaihtoivat harrastusryhmään jääkiekossa. Hänen oli myös helpompi aloittaa lukio, koska hän sai itse valita aineensa koska nyt hän tiesi ja sai päättää tulevaisuuden työnsä. Myös hänen postformaalinen ajattelunsa alkoi kehittyä, joka näkyi esimerkiksi siinä että hän ei välittänyt muiden mielipiteistä, vaan tuki omia ajatuksia ja tulevaisuuden haaveitaan. Hänen opintonsa suoriutui hyvin ja jännityksestä huolimatta ylioppilas kirjoitukset menivät hyvin. Benjaminille tärkeitä lukion kohokohtia olivat ehdottomasti Wanhojen tanssit tyttöystävänsä kanssa, Penkkaripäivä ja ylioppilasjuhla, jossa hän sai tuulettaa onnistumistaan. Benjamin haki ja pääsi kotikaupunkiinsa Helsinkiin lääkikseen suuren opiskelu määrän ansiosta ja tyttöystävänsä pääsi/joutui vaasaan opiskelemaan opettajaksi. Muutaman kuukauden jälkeen he huomasivat ettei heillä toiminut välimatka suhteessaan ja näin ollen he erosivat. Saman kaveri porukkansa takia (yläaste ja lukio ajoilta) he pysyivät kavereina ja olivat loppupeleissä onnellisia päätöksestään.

Varhaisaikuisuus/ yliopisto ajat/ aikuisuus