Ida (Satu, Janina ja Hilla)

Teksti

+tekstin pituuteen nähden olette käyttäneet suuren määrän kehityspsykologian termejä ja käsitteitä. 
+Kertomus kummilapsen elämästä etenee loogisesti, ja kertomuksessanne on paljon mielenkiintoisia käänteitä. 
-Leikki-ikää olisi voinut käsitellä laajemminkin.

Kokonaisuudessaan hyvä työ!

21/30 p

Ida

HENKILÖTIEDOT

Kummilapsemme Ida on vaaleahiuksinen, sinnikäs tyttö, joka on syntynyt alkoholisoituneeseen perheeseen. Hänen isällään on ollut alkoholiongelma siitä asti kun Ida on ollut vauva, ja hänen äitinsä on luonteeltaan alistuva eikä ole tehnyt tilanteen hyväksi mitään. 

VAUVA-IKÄ
Idan vauva-iän kehityksessä huomasimme, että Idan hienomotoriikka on kehittynyt vajavaisesti, koska hänelle ei oltu tarjottu tarpeeksi virikkeitä, esimerkiksi taputus ja leuluista tarttuminen ilmeni vasta myöhemmässä vaiheessa. 
Vauvalle ei oltu osoitettu olosuhteisiin nähden tarpeeksi kiintymystä, mutta hän oli aina hyväntuulinen ja aktiivinen, mistä voi päätellä Idan temperamentin olevan hyvin palautuva ja "helppo". Ida oli tosin hyvin ärsykeherkkä, ja hän reagoi vahvasti voimakkaisiin ääniin ja yhtäkkiseen lähestymiseen/koskettamiseen. 
Idan vauva-iän aikana koettu vuorovaikutus vaikutti myös Idan myöhäiseen kielitaitoon/puhumiseen ja oppimiseen, ja kognitiiviset taidot olivat heikot vielä pitkälle leikki-ikään asti. 
Idan kiintymyssuhde hänen vanhempiensa välillä oli ristiriitainen, koska hän koki äidiltään toisinaan vahvaa kiintymystä, mutta isältään osaksi aggressiivisuutta ja välinpitämättömyyttä. Ida koki tietynlaisena siirtymäobjektina musiikin, ja rauhoittui esimerkiksi äidin lähtiessä kotoa kun hän jätti cd-levyn pyörimään. Se toi Idalle turvallisuuden tunteita ja apua eroahdistuksen käsittelyssä. Tämä johti vahvasti hänen musikaaliseen kehittymiseensä myöhemmällä iällä.

LAPSUUS
Varhaislapsuudessa Idan ja vanhempien ristiriitainen kiintymyssuhde näkyi edelleen; äidin palatessa kotiin Ida juoksi iloisesti äitiä vastaan mutta saattoikin sitten yhtäkkiä kääntyä pois. Kun Ida aloitti koulunkäynnin, hänen kotoa opittu sosiaalinen kognitio näkyi monissa tilanteissa. Ida ei aina ymmärtänyt muiden viestejä ja toimi välillä epäoikeudenmukaisesti muita luokkatovereita kohtaan, koska ei täysin ymmärtänyt millainen kohtelu on oikein ja mikä väärin. Ida omaa kuitenkin hyvin palautuvan temperamentin ja hyvän kiteytyneen älykkyyden, joten hän omaksui nopeasti opettajan antamat ohjeet ja ymmärsi, kuinka tietyissä tilanteissa käyttäydytään. 
Ida eli aina vähän omissa maailmoissaan, koska vauvasta asti oli oppinut keksimään itsellensä viihdykettä yksin. Hyvä mielikuvitus vaikutti siihen että hän rakasti roolileikkejä. Isältä opittu aggressiivinen käyttäytyminen hankaloitti kuitenkin koulunkäyntiä, koska Ida ei osannut käsitellä mielipahaa rauhallisesti, vaan oli usein hyvin äkkipikainen. 
 
NUORUUS
Koska Ida oli kokenut koko elämänsä ajan kaltoinkohtelua, alkoi hän murrosiässä katkeroitua ja "kapinoida" koulua ja perhettään vastaan. Hän aloitti kokeilemaan alkoholia ja hänen kaveripiirinsä vaikutti hyvin negatiivisesti hänen käyttäytymiseensä. Ihmissuhteiden radikaali vaihtuminen vaikutti entistä enemmän Idan minäkäsitykseen, ja kuinka hukassa hän oli henkilökohtaisen identiteettinsä kanssa. Kodin ja koulun välinen suhde oli erittäin huono ja Idan hyvästä potentiaalista koulunkäynnin suhteen huolimatta hänen arvosanansa alkoi laskea ja vanhemmilta geeniperimänä saatu taipumus alkoholiriippuvuuteen alkoi näkyä. Hän koki tarvetta testata erilaisia päihteitä ja niiden avulla karata todellisuutta, koska niin hänen perheessäänkin oltiin tehty. Ennen tilanteen muuttumista pahemmaksi, Ida sai inspiraatiota koulunkäyntiin ja päihteiden käytön lopettamiseen musiikista, koska se toi lohtua vaikeinakin hetkinä. Innostus jatko-opiskeluun musiikin saralla vei hänen ajatuksiaan muualle.

MITEN ELÄMÄ JATKUU
Vastoinkäymisistä huolimatta Ida menestyi musiikkiopintojen saralla erittäin hyvin ja nykyisin opettaa leikki-ikäisille musiikkikoulua ja on arvostetussa virassa paikallisessa musiikkiopistossa. Ida on saavuttanut identiteettinsä ja tuntee itsensä hyvin, sekä osaa käsitellä satunnaisesti koettua äkkipikaisuutta/aggressiivisuutta paremmin kuin nuorena. Hän on pystynyt käsittelemään lapsuuden traumoja psykoterapian avulla. Idan äiti on eronnut hänen isästään, ja voi paljon paremmin. Idan suhde äitiin on parantunut ja he pystyvät ymmärtämään toisiaan paremmin. Vaikka Ida on toipunut lapsuudestaan normaalia paremmin, niin silti lapsuuden kaltoinkohtelut näkyvät joskus vaikeina hetkinä.