Eedit itsenäistyi lähtiessään ammattikorkeaan opiskelemaan kauppatieteitä Tampereelle. Hän sai siellä viittomakielistä opetusta. Hän löysi sieltä uusia ystäviä ja sopeutui sinne erinomaisesti. Hän ihastui samassa kaveripiirissä olevaan Viljamiin. Heidän suhteensa alkoi syventyä ja he alkoivat seurustelemaan 23-vuotiaana. Pikkuhiljaa ihastus muuttui rakkaudeksi ja he päättivät luoda yhteisen tulevaisuuden. He menivät naimisiin kun Eedit oli 26-vuotias. Hän valmistui ammattikorkeasta 25-vuotiaana. Hänellä oli kuuroutensa takia vaikeaa saada töitä, mutta pääsi lopulta tamperelaiseen yritykseen töihin. Eedit ja Viljami asuivat kolmiossa Tampereen keskustassa. Viljami oli myös kuuro ja he kävivät yhdessä kuurojen vertaistukiryhmässä. He harrastivat kuntosalilla käymistä ja potkunyrkkeilyä. Urheilun avulla he pitivät yllä fyysistä toimintakykyään. He saivat lapsen, kun Eedit oli 29-vuotias. Lapsen nimeksi he antoivat Vanamon ja hän oli myös kuuro. Lapsen kasvatus vei paljon Eeditin huomiota, mutta Vanamo oli heille kaikki kaikessa.

Eeditin kognitiivinen kehitys oli kehittynyt lähes normaalille tasolle. Hän saavutti myös formaalisen ajattelun tason eli abstrakti ajattelu kehittyi. Hän oli oppinut käsittelemään ajatuksiaan ja tunteitaan metakognitiivisen kehityksen myötä.Hänen identiteettinsä kehittyi ja aikuisikään mennessä hänellä oli jo saavutettu identiteetti. Eeditille tuli myös kolmenkympin kriisi, mikä esiintyi erityisen rankkana. Eeditille ja Viljamille syntyi toinen lapsi, kun Eedit oli 31-vuotiaana, mikä auttoi hänet yli ikäkriisistä. Hänellä oli työ, asunto, aviomies ja kaksi lasta. Tästä seurasi vahva tyytyväisyyden kokemus.