Runoja
Vanha puu
Anne-Mari Kaskinen: Vanhuus on kaunista
Minä olen vanha puu.
ilo moninkertaistuu
joka ainut vuosi.
Syksyn väriloistostani juovun,
kunnes hiljaa siitä luovun,
lepään talven yli.
Hellä on sen syli.
Herään kevään ihanuuteen,
pukeudun taas mekkoon uuteen,
vihreyteen hentoon.
Ilo nousee lentoon.
Tulkaa tänne, linnut pienet,
juurilleni, marjat, sienet,
tulkaa rusakot ja ketut
ystäväni unohdetut.
Minä olen vanha puu,
joka yhä rakastuu.
Kulttuurin kude
Sari Summanen & AI eli tekoälyavusteisesti
Moniääninen virta, elävä kudos,
arvot, tavat, menneen kaiho.
Kieli kantaa, teokset henkii,
yhteinen polku, toisilleen kantaen.
Se on juhla, se on arki,
perinteen hauras pinta.
Piirros seinällä, sävel ilmassa,
yhteinen maisema, sykkivä sydän.
Sitä ei voi vangita yhteen,
se muuttaa muotoaan, elää kanssamme.
Jokainen kulttuuri, oma tarinansa,
tilkkutäkki maailma, yhdessä kudottuna.