Voikkaan koulun aamunavaus 19.1.2018
Pohdintoja aamunavauksen kulusta
Perjantaina 19.1.2018 kävin pitämässä aamunavauksen Voikkaan koululla.
Koulussa suunnitellaan jonkinlaisen oppilaiden ympäristöprojektin aloittamista. Tavoitteena oli siis alustaa aihetta ja antaa hiukan ideoita siihen mitä projekti esimerkiksi voisi käsitellä. Mielestäni tilaisuus oli onnistunut, mutta yllätyin itsekin hiukan siitä, kuinka voimakkaita reaktioita oppilaissa heräsi. Kerron tällä sivulla mitä teimme ja siihen liittyviä ajatuksia.
Terveisin - Leena.
Koulussa suunnitellaan jonkinlaisen oppilaiden ympäristöprojektin aloittamista. Tavoitteena oli siis alustaa aihetta ja antaa hiukan ideoita siihen mitä projekti esimerkiksi voisi käsitellä. Mielestäni tilaisuus oli onnistunut, mutta yllätyin itsekin hiukan siitä, kuinka voimakkaita reaktioita oppilaissa heräsi. Kerron tällä sivulla mitä teimme ja siihen liittyviä ajatuksia.
Terveisin - Leena.
Tutustuminen
Halusin aloittaa tuokion tutustumalla oppilaisiin sekä tekemällä itseni myös heille tutuksi.
Se että tiedämme toisistamme myös jotain henkilökohtaisempia asioita poistaa etäisyyttä puhujan ja kuuntelijoiden väliltä ja siten tekee sanomasta myös merkittävämmän. Halusin myös rentouttaa tunnelmaa ja kannustaa siihen että oppilaat voisivat kommentoida asioita yhteisessä tilaisuudessa vapaammin.
Kissa vai Koira?
Kyselin aluksi onko kaikilla ollut hyvä päivä, onko tämä heidän koulunsa mukava, ovatko he itse mukavia. Sitten selvitin ketkä ovat milläkin luokka-asteella sekä sen kuka tykkää enemmän kissoista ja kuka koirista. Tämä oli siis jonkinlaista alkulämmittelyä, jossa ilmaisimme myös mielipiteitämme.
Sitten kerroin hiukan itsestäni ja näytin muutamia valokuvia perheestäni. Kerroin Repoveden olevan suosikki kansallispuistoni. Myös kaikki lapset olivat käyneet siellä. Lisäksi kerroin harrastavani mehiläistenhoitoa ja kyselin lapsilta heidän harrastuksistaan.
Se että tiedämme toisistamme myös jotain henkilökohtaisempia asioita poistaa etäisyyttä puhujan ja kuuntelijoiden väliltä ja siten tekee sanomasta myös merkittävämmän. Halusin myös rentouttaa tunnelmaa ja kannustaa siihen että oppilaat voisivat kommentoida asioita yhteisessä tilaisuudessa vapaammin.
Kissa vai Koira?
Kyselin aluksi onko kaikilla ollut hyvä päivä, onko tämä heidän koulunsa mukava, ovatko he itse mukavia. Sitten selvitin ketkä ovat milläkin luokka-asteella sekä sen kuka tykkää enemmän kissoista ja kuka koirista. Tämä oli siis jonkinlaista alkulämmittelyä, jossa ilmaisimme myös mielipiteitämme.
Sitten kerroin hiukan itsestäni ja näytin muutamia valokuvia perheestäni. Kerroin Repoveden olevan suosikki kansallispuistoni. Myös kaikki lapset olivat käyneet siellä. Lisäksi kerroin harrastavani mehiläistenhoitoa ja kyselin lapsilta heidän harrastuksistaan.
YK:n kestävän kehityksen tavoitteet -video
Pohdintaa videosta
Seuraavaksi lopulta menin varsinaiseen aiheeseen.
Näytin oppilaille yllä olevan videon, joka kertoo YK:n kestävän kehityksen tavoitteista ja kannustaa kaikkia tekemään oman osansa tavoitteiden saavuttamiseksi. Video kuvaa sitä kuinka meillä on hieno maapallo, jossa on jonkinverran suuria ongelmia myös. Haasteenamme on yhdessä ratkaista näitä ongelmia. Tätä varten YK on laatinyt kestävän kehityksen tavoitteet, joita me kaikki voimme edistää.
Mielestäni videossa on toimintaan kannustava henki mutta se on myös aika tunteisiin vetoava. Tunteiden herättäminen on yksi keskeinen ympäristökasvatuksen tavoite, mutta asiassa olisi toki pidettävä hyvä tasapaino, niin että nuoret eivät kuitenkaan huolestuisi liikaa. Ajattelin että video varmasti herättää oppilaissa ajatuksia. Niinpä annoin heidän hetken keskustella kaverin kanssa videon jälkeen ja kyselin esiin nousseita ajatuksia.
Ensin tuli suru
Aluksi vain muutama käsi nousi ylös. Ensimmäinen kommentti oli huolestunut kysymys: "Entä jos emme onnistu pelastamaan maailmaa?". Meinasin itsekin alkuun häkeltyä kysymyksestä, mutta kerroin sitten että uskon että me kyllä onnistumme siinä, mutta että huoli on oikein ymmärrettävä. Myös seuraava kertoi että tunne, joka hänellä nousi pintaan oli: "Suru!". Video oli siis vaikuttanut voimakkaasti moniin lapsiin.
Seuraavaksi nousi vielä useita käsiä ja nämä kommentoijat kertoivat ideoistaan sen suhteen mitä he yhdessä voisivat tehdä, mm. vähentää ruuan tuhlausta, olla roskaamatta luontoa yms. Video siis herätti useissa myös toiminnan halun vastaiskuna huolelle.
Omat voimaannuttavat kokemukseni
Halusin korostaa sitä kuinka me kaikki voimme todella tehdä vaikuttavia asioita jos haluamme, vaikka isossa maailmassa olo tuntuu välillä pieneltä. Siksi kerroin esimerkin siitä, kuinka itse nuorena huolestuin erityisesti sademetsien kohtalosta. Tuolloin en voinut asialle paljoa kuitenkaan tehdä, mutta pyrin vaikuttamaan lähellä oleviin asioihin ja lähdin opiskelemaan lopulta ympäristötieteitä. Jonkun ajan päästä minulle tarjoitui mahdollisuus olla mukana tekemässä projektia, jossa koulutimme Madagaskarilaisia mehiläishoitajia. Projektissa pyrittiin sekä parantamaan ihmisten toimeentuloa että vähentämään arvokkaiden suojelualueiden käyttöpaineita. Projektissa mukana oleminen tuntui todella hyvältä ja arvokkaalta asialta. Sain aivan valtavan upeita kokemuksia itse ja pystyin auttamaan sekä ihmisiä että luontoa. Tuokaan projekti ei olisi toteutunut, jos yksittäiset ihmiset eivät olisi olleet aktiivisia ja tehneet siitä totta.
Näytin oppilaille yllä olevan videon, joka kertoo YK:n kestävän kehityksen tavoitteista ja kannustaa kaikkia tekemään oman osansa tavoitteiden saavuttamiseksi. Video kuvaa sitä kuinka meillä on hieno maapallo, jossa on jonkinverran suuria ongelmia myös. Haasteenamme on yhdessä ratkaista näitä ongelmia. Tätä varten YK on laatinyt kestävän kehityksen tavoitteet, joita me kaikki voimme edistää.
Mielestäni videossa on toimintaan kannustava henki mutta se on myös aika tunteisiin vetoava. Tunteiden herättäminen on yksi keskeinen ympäristökasvatuksen tavoite, mutta asiassa olisi toki pidettävä hyvä tasapaino, niin että nuoret eivät kuitenkaan huolestuisi liikaa. Ajattelin että video varmasti herättää oppilaissa ajatuksia. Niinpä annoin heidän hetken keskustella kaverin kanssa videon jälkeen ja kyselin esiin nousseita ajatuksia.
Ensin tuli suru
Aluksi vain muutama käsi nousi ylös. Ensimmäinen kommentti oli huolestunut kysymys: "Entä jos emme onnistu pelastamaan maailmaa?". Meinasin itsekin alkuun häkeltyä kysymyksestä, mutta kerroin sitten että uskon että me kyllä onnistumme siinä, mutta että huoli on oikein ymmärrettävä. Myös seuraava kertoi että tunne, joka hänellä nousi pintaan oli: "Suru!". Video oli siis vaikuttanut voimakkaasti moniin lapsiin.
Seuraavaksi nousi vielä useita käsiä ja nämä kommentoijat kertoivat ideoistaan sen suhteen mitä he yhdessä voisivat tehdä, mm. vähentää ruuan tuhlausta, olla roskaamatta luontoa yms. Video siis herätti useissa myös toiminnan halun vastaiskuna huolelle.
Omat voimaannuttavat kokemukseni
Halusin korostaa sitä kuinka me kaikki voimme todella tehdä vaikuttavia asioita jos haluamme, vaikka isossa maailmassa olo tuntuu välillä pieneltä. Siksi kerroin esimerkin siitä, kuinka itse nuorena huolestuin erityisesti sademetsien kohtalosta. Tuolloin en voinut asialle paljoa kuitenkaan tehdä, mutta pyrin vaikuttamaan lähellä oleviin asioihin ja lähdin opiskelemaan lopulta ympäristötieteitä. Jonkun ajan päästä minulle tarjoitui mahdollisuus olla mukana tekemässä projektia, jossa koulutimme Madagaskarilaisia mehiläishoitajia. Projektissa pyrittiin sekä parantamaan ihmisten toimeentuloa että vähentämään arvokkaiden suojelualueiden käyttöpaineita. Projektissa mukana oleminen tuntui todella hyvältä ja arvokkaalta asialta. Sain aivan valtavan upeita kokemuksia itse ja pystyin auttamaan sekä ihmisiä että luontoa. Tuokaan projekti ei olisi toteutunut, jos yksittäiset ihmiset eivät olisi olleet aktiivisia ja tehneet siitä totta.
Mitä me voimme tehdä?
Tämän jälkeen halusin esitellä konkreettisia keinoja miten kukin sekä koululaiset yhdessä voisivat suojella luontoa. Vaikka kaikkeen ei ole helppo vaikuttaa, luontoa voivat kaikki suojella.
Pidä huolta tavaroista
Yksi hyvä tapa on pitää hyvää huolta omista tavaroista. Muistutin että kuten Minecraftissakin, materiaalit kaikkien tavaroiden tekemiseen tulevat luonnosta. Oikeassa maailmassa tavaroiden valmistamiseen kuluu keskimäärin 10 kertainen määrä luonnonvaroja, kuin mitä valmiissa tuotteessa näämme. Siksi esimerkiksi repusta kannattaa pitää hyvä huoli ettei se mene heti rikki ja kaikki siihen käytetyt materiaalit menisivät hukkaan.
Yhdessä tekeminen on kivointa
Mitä koulussa voisi tehdä? Esimerkiksi kampanjoida jonkun asian puolesta tai kerätä rahaa hyvään tarkoitukseen. Teemoina esimerkiksi koulun energiankulutus, ruokahävikin vähentäminen ja koulumatkaliikkuminen voisivat olla merkityksellisiä aiheita. Kerroin näistä pikaisesti muutaman esimerkin.
Energiankulutus
Keskimäärin noin 1/3 -osa meidän suomalaisten henkilökohtaisesta luonnonvarojen kulutuksesta syntyy asumisesta. Isona tekijänä tässä on asuntojen lämmittäminen. Vastaavasti myös kouluissa on mielekästä kiinnittää huomiota energiankulutukseen. Valoja ja koneita ei kannata jättää päälle jos niitä ei tarvita ja ovia ja ikkunoita ei pidetä talvella tarpeettomasti auki. Myös energialähteillä on merkitystä.
Ruoka
Muistutin että myös kaiken ruuan valmistaminen kuluttaa luonnonvaroja enemmän kuin mitä kyseisessä annoksessa näemme. Aivan turhaa tuhlausta on se, jos vaivalla valmistettua ruokaa ei syödä, vaan heitetään pois. Lisäksi on hyvä muistaa, että erityisesti lihaa ei kannattaisi valmistaa roskista varten. Eläin kasvaessaan on jo itse syönyt paljon, joten lihan tuotanto kuluttaa enemmän luonnonvaroja.
Koulumatkaliikunta
Luonnon kannalta parhaita tapoja liikkua paikasta toiseen on kävely tai pyöräily. Lisäksi koulu-tai harrastusmatkoilla itse liikkuen saa hyvää kuntoilua. Mikäli tämä ei ole mahdollista, niin yhteiskuljetukset tai bussi ovat nekin parempia vaihtoehtoja, kuin että kaikki kulkisivat erikseen omilla autoillaan. Yhdessä on mahdollista tsempata toinen toisiamme hyödyntämään nämä liikunnan mahdollisuudet.
Pidä huolta tavaroista
Yksi hyvä tapa on pitää hyvää huolta omista tavaroista. Muistutin että kuten Minecraftissakin, materiaalit kaikkien tavaroiden tekemiseen tulevat luonnosta. Oikeassa maailmassa tavaroiden valmistamiseen kuluu keskimäärin 10 kertainen määrä luonnonvaroja, kuin mitä valmiissa tuotteessa näämme. Siksi esimerkiksi repusta kannattaa pitää hyvä huoli ettei se mene heti rikki ja kaikki siihen käytetyt materiaalit menisivät hukkaan.
Yhdessä tekeminen on kivointa
Mitä koulussa voisi tehdä? Esimerkiksi kampanjoida jonkun asian puolesta tai kerätä rahaa hyvään tarkoitukseen. Teemoina esimerkiksi koulun energiankulutus, ruokahävikin vähentäminen ja koulumatkaliikkuminen voisivat olla merkityksellisiä aiheita. Kerroin näistä pikaisesti muutaman esimerkin.
Energiankulutus
Keskimäärin noin 1/3 -osa meidän suomalaisten henkilökohtaisesta luonnonvarojen kulutuksesta syntyy asumisesta. Isona tekijänä tässä on asuntojen lämmittäminen. Vastaavasti myös kouluissa on mielekästä kiinnittää huomiota energiankulutukseen. Valoja ja koneita ei kannata jättää päälle jos niitä ei tarvita ja ovia ja ikkunoita ei pidetä talvella tarpeettomasti auki. Myös energialähteillä on merkitystä.
Ruoka
Muistutin että myös kaiken ruuan valmistaminen kuluttaa luonnonvaroja enemmän kuin mitä kyseisessä annoksessa näemme. Aivan turhaa tuhlausta on se, jos vaivalla valmistettua ruokaa ei syödä, vaan heitetään pois. Lisäksi on hyvä muistaa, että erityisesti lihaa ei kannattaisi valmistaa roskista varten. Eläin kasvaessaan on jo itse syönyt paljon, joten lihan tuotanto kuluttaa enemmän luonnonvaroja.
Koulumatkaliikunta
Luonnon kannalta parhaita tapoja liikkua paikasta toiseen on kävely tai pyöräily. Lisäksi koulu-tai harrastusmatkoilla itse liikkuen saa hyvää kuntoilua. Mikäli tämä ei ole mahdollista, niin yhteiskuljetukset tai bussi ovat nekin parempia vaihtoehtoja, kuin että kaikki kulkisivat erikseen omilla autoillaan. Yhdessä on mahdollista tsempata toinen toisiamme hyödyntämään nämä liikunnan mahdollisuudet.
Lopuksi
Aamunavauksen päätteeksi tunnustelin vielä oppilaiden fiiliksiä. Useat oppilaat sanoivat edelleen olevansa surullisia. Tämä on toki hiukan kurja saavutus tuokiosta. Voisi kuitenkin todeta, että sain heidän tunteensa heräämään.
Huoli toiminnan moottoriksi
Seuraava, tärkeä vaihe, olisi tämän huolestuneisuuden kanavoiminen toiminnaksi ympäristön ja maailman puolesta. Toiveikkuus ja asioiden puolesta yhdessä tekeminen ovat vastalääkkeitä ympäristöahdistukselle, joka herkästi valtaa mielen näitä asioita pohtiessa. Liikaa asioita ei kannata murehtia eikä huolia lietsoa vaan ryhtyä innolla toimintaan ja nauttia hienosta maailmasta joka meillä on.
Onkin hienoa että koulussa ollaan aloittamassa projektia, jossa lapset pääsevät vaikuttamaan koulun ympäristöasioihin, tekemään asioille jotain ja prosessoimaan heränneitä huolia.
Huoli toiminnan moottoriksi
Seuraava, tärkeä vaihe, olisi tämän huolestuneisuuden kanavoiminen toiminnaksi ympäristön ja maailman puolesta. Toiveikkuus ja asioiden puolesta yhdessä tekeminen ovat vastalääkkeitä ympäristöahdistukselle, joka herkästi valtaa mielen näitä asioita pohtiessa. Liikaa asioita ei kannata murehtia eikä huolia lietsoa vaan ryhtyä innolla toimintaan ja nauttia hienosta maailmasta joka meillä on.
Onkin hienoa että koulussa ollaan aloittamassa projektia, jossa lapset pääsevät vaikuttamaan koulun ympäristöasioihin, tekemään asioille jotain ja prosessoimaan heränneitä huolia.