Seuraavaksi lopulta menin varsinaiseen aiheeseen.

Näytin oppilaille yllä olevan videon, joka kertoo YK:n kestävän kehityksen tavoitteista ja kannustaa kaikkia tekemään oman osansa tavoitteiden saavuttamiseksi. Video kuvaa sitä kuinka meillä on hieno maapallo, jossa on jonkinverran suuria ongelmia myös. Haasteenamme on yhdessä ratkaista näitä ongelmia. Tätä varten YK on laatinyt kestävän kehityksen tavoitteet, joita me kaikki voimme edistää.

Mielestäni videossa on toimintaan kannustava henki mutta se on myös aika tunteisiin vetoava. Tunteiden herättäminen on yksi keskeinen ympäristökasvatuksen tavoite, mutta asiassa olisi toki pidettävä hyvä tasapaino, niin että nuoret eivät kuitenkaan huolestuisi liikaa. Ajattelin että video varmasti herättää oppilaissa ajatuksia. Niinpä annoin heidän hetken keskustella kaverin kanssa videon jälkeen ja kyselin esiin nousseita ajatuksia.

Ensin tuli suru
Aluksi vain muutama käsi nousi ylös. Ensimmäinen kommentti oli huolestunut kysymys: "Entä jos emme onnistu pelastamaan maailmaa?". Meinasin itsekin alkuun häkeltyä kysymyksestä, mutta kerroin sitten että uskon että me kyllä onnistumme siinä, mutta että huoli on oikein ymmärrettävä. Myös seuraava kertoi että tunne, joka hänellä nousi pintaan oli: "Suru!". Video oli siis vaikuttanut voimakkaasti moniin lapsiin.

Seuraavaksi nousi vielä useita käsiä ja nämä kommentoijat kertoivat ideoistaan sen suhteen mitä he yhdessä voisivat tehdä, mm. vähentää ruuan tuhlausta, olla roskaamatta luontoa yms. Video siis herätti useissa myös toiminnan halun vastaiskuna huolelle.

Omat voimaannuttavat kokemukseni
Halusin korostaa sitä kuinka me kaikki voimme todella tehdä vaikuttavia asioita jos haluamme, vaikka isossa maailmassa olo tuntuu välillä pieneltä. Siksi kerroin esimerkin siitä, kuinka itse nuorena huolestuin erityisesti sademetsien kohtalosta. Tuolloin en voinut asialle paljoa kuitenkaan tehdä, mutta pyrin vaikuttamaan lähellä oleviin asioihin ja lähdin opiskelemaan lopulta ympäristötieteitä. Jonkun ajan päästä minulle tarjoitui mahdollisuus olla mukana tekemässä projektia, jossa koulutimme Madagaskarilaisia mehiläishoitajia. Projektissa pyrittiin sekä parantamaan ihmisten toimeentuloa että vähentämään arvokkaiden suojelualueiden käyttöpaineita. Projektissa mukana oleminen tuntui todella hyvältä ja arvokkaalta asialta. Sain aivan valtavan upeita kokemuksia itse ja pystyin auttamaan sekä ihmisiä että luontoa. Tuokaan projekti ei olisi toteutunut, jos yksittäiset ihmiset eivät olisi olleet aktiivisia ja tehneet siitä totta.