Aamunavauksen päätteeksi tunnustelin vielä oppilaiden fiiliksiä. Useat oppilaat sanoivat edelleen olevansa surullisia. Tämä on toki hiukan kurja saavutus tuokiosta. Voisi kuitenkin todeta, että sain heidän tunteensa heräämään.

Huoli toiminnan moottoriksi
Seuraava, tärkeä vaihe, olisi tämän huolestuneisuuden kanavoiminen toiminnaksi ympäristön ja maailman puolesta. Toiveikkuus ja asioiden puolesta yhdessä tekeminen ovat vastalääkkeitä ympäristöahdistukselle, joka herkästi valtaa mielen näitä asioita pohtiessa. Liikaa asioita ei kannata murehtia eikä huolia lietsoa vaan ryhtyä innolla toimintaan ja nauttia hienosta maailmasta joka meillä on.

Onkin hienoa että koulussa ollaan aloittamassa projektia, jossa lapset pääsevät vaikuttamaan koulun ympäristöasioihin, tekemään asioille jotain ja prosessoimaan heränneitä huolia.