Esiopetuksen katsomuskasvatuksessa yhteisen tutustumisen kohteena ovat lapsiryhmässä läsnä olevat uskonnot ja katsomukset. Uskonnottomuutta tarkastellaan esiopetuksessa muiden katsomusten rinnalla. Katsomuskasvatus liitetään arjen asioihin, juhliin ja ajankohtaisiin tapahtumiin, joilla on uskonnollista tai katsomuksellista merkitystä. Juhlien ja tapahtumien kautta lapsille tarjoutuu mahdollisuus katsomuskasvatukselle tärkeään kokemuksellisuuteen. Katsomuksilla on myös yhteisiä piirteitä esimerkiksi korkeamman voiman eli jumalan kunnioittaminen ja yhteydenottaminen jumalaan. Lisäksi hiljentyminen ja rauhan kokemus ovat katsomusksissa keskeisessä roolissa.

Tavoitteena on auttaa lapsia ymmärtämään ja kunnioittamaan sekä omia että toisten lasten ja perheiden erilaisia katsomuksellisia perinteitä sekä niihin liittyviä tapoja ja käsityksiä. Tällä tavoitellaan ajatusta, että ei ole olemassa oikeaa tai väärää uskontoa vaan on olemassa erilaisia uskontoja ja erilaisia tapoja. Erilaisiin tapoihin tutustumalla voidaan vähentää ennakkoluuloja ja vahvistaa ihmisten tasa-arvoista kohtaamista. Esiopetuksen arjessa lapset kohtaavat toisenlaisia tapoja ajatella ja toimia. Näiden teemojen käsittelyn pohjana on lapsista lähtevä ihmettely. Hyvin ryhmäytynyt lapsiryhmä on hedelmällinen pohja matkalla monimuotoisuuden ymmärtämiseen. Näin ollen ryhmäytymisharjoitukset ja tutustumisleikit ovat tärkeitä menetelmiä esiopetuksessa.

Lapsia rohkaistaan erilaisten elämänkysymysten pohdintaan yhdessä toisten kanssa toimien. Samalla heidän valmiutensa ymmärtää uskontoihin ja katsomuksiin liittyviä sanoja ja käsitteitä vahvistuvat. Opetuksessa hyödynnetään esimerkiksi vierailuja ja lähiympäristön tapahtumia.