Arviointi
Mitä numeroarvosana kertoo?
Koulussamme järjestetään kielten "isoja" kokeita vain yksi lukukaudessa. Tämä ei todellakaan ole ainoa asia, jonka mukaan numeroarvosana määräytyy. Kielissä erilaisia mahdollisuuksia osoittaa osaamistaan kyllä siunaantuu pitkin vuotta. Käyttämämme sanakokeet ovat kirjasarjan materiaalipaketista ja ne ovat osoittautuneet hyviksi. Ne eivät ole aivan perinteisimmällä tavalla sanakokeita, vaan käytännössä minikokeita, joissa testataan myös sanojen soveltamista. Ne antavat taitotasosta aika luotettavaa väliaikatietoa niin opettajalle kuin oppilaalle itselleenkin.
Muita eri tavoin arvioitavia suorituksia ovat kuullun- ja luetunymmärtämiskokeet, kirjoitelmat ja kappaleen kertomiset. Opettajalle kertyy yhdestä oppilaasta numerodataa kouluvuoden aikana yleensä oikeinkin mukavasti. Ison kokeen annamme hieman painottua enemmän siinä vaiheessa, kun keskiarvoja lopulta lasketaan numeroarvioinnin pohjaksi. Noita muita tulee niin paljon, että se hukkuisi sinne. Erilaisia numerolla arvioitavia suorituksia tulee itse asiassa niin paljon, että kirjoitelmille tai kappaleen kertomisille ei usein edes anneta numeroarvosanaa. On huomattu, että osa oppilaista alkaa ottaa niistä turhia paineita. Oman tuottamisen tehtävien keskeinen tarkoitus on kuitenkin opettaa kielen rinnalla työskentely- ja opiskelutapoja. Kirjoitelmista voidaan mieluummin antaa sanallinen palaute. Opettajan on hyvä myös varata itselleen liikkumavaraa käyttää numeron antamisessa omaa sormituntumaa, eikä sitoa arvosanoja kokeisiin tai niiden keskiarvoon liian tiukasti. Pitkä lista numeroarvosanoja antaa oppilaille herkästi väärän viestin siitä, mihin opiskellessa pitäisi keskittyä. Työskentelytavatkin pitäisi tässä kaikessa jotenkin huomioida.
Arviointikeskusteluja yritämme järjestää ainakin kerran vuodessa, mieluummin kahdesti. Ajattelutapoja on tietysti monia, mutta ensisijaisesti arviointikeskustelun tarkoitus ei ole kertoa oppilaalle seuraavan todistuksen arvosanaa etukäteen, vaan mieluummin käydä keskustelua siitä, miten mennyt lukukausi on sujunut ja minkälaisia viestejä todistuksen numeroarvosana tällä kertaa mahdollisesti pitää sisällään. Lähtökohtaisesti 6. ja 9. luokan kevättodistusten kuuluu olla vertailukelpoisia oppilaiden kesken, koska niitä käytetään oikeasti koulu- tai opiskelupaikan hakemiseen. Muita todistuksia ei tällainen vertailukelpoisuuden kriteeri rasita, ja opettajalla on liikkumavaraa sisällyttää arvosanaan enemmän ohjaavaa viestiä. Yleensä opettajat käyttävät tätä liikkumavaraa aika maltillisesti, joten todistusarvosanat seurailevat kyllä koesuoritusten arvosanoja ja saavutettu aineen osaaminen painottuu enemmän kuin työskentely. Jos näin ei olisi, yhdeksännen luokan kevät saattaisi tuoda mukanaan ikäviä yllätyksiä.
Opetussuunnitelma ei ohjaa oppilaita tavoittelemaan varsinaisesti jotain tiettyä arvosanaa. Tarkoitus on mieluummin, että oppilaat malttaisivat asettaa tavoitteensa kielitaidon ja opiskelutaitojen kautta. Tällainen on vielä monelle yläkoululaiselle aika abstraktia. On sittenkin usein helpompi puhua numeroista.
8
Peruskoulun numeroarviointi on ankkuroitu "hyvän osaamisen" tasoon, jolla saavuttaa arvosanan 8. Arviointi ei siis lähde arvosanasta 10, jolloin alemmat numerot kuvaisivat jotenkin sitä, kuinka paljon kympin tavoitteesta on jääty. Hyvän osaamisen esimerkiksi kielissä saavuttaa, kun on opetetuista asioista aidosti jyvällä, mutta niissä ei ehkä tarvitse osoittaa "virheettömyyttä." Opiskelutapaa arvioidessa hyvä osaaminen tarkoittaa, että oppilas osoittaa tavanomaista sinnikkyyttä tehdä perusasiat kunnolla, mutta ei ehkä omistautuneisuutta. Kiitettävät arvosanat kertovat siis siitä, että perusopetuksen perustavoitteet ovat tulleet jotenkin ylitettyä. Arvosanat alle 8:n kertovat siitä, että hyvän osaamisen tasoa ei ole saavutettu. Kahdeksikkoja saavuttavat oppilaat ajattelevat yleensä, että heillä ei ole valtavia vaikeuksia kielen kanssa, mutta kielen hallinta ei ole heillä virheetöntä. Osaa tilanne harmittaa, koska heistä voi tuntua, että kiitettävät ovat kohtuuttoman työn takana. Hyvän osaamisen saavuttamiseen on lupa olla myös tyytyväinen. Kahdeksikko on sellainen tavoite, jonka lähes kenen tahansa pitäisi pystyä itselleen asettamaan, vaikka ponnistelisi joitakin kielellisiä oppimisvaikeuksia vastaan. Toisilta se saattaa vaatia paljon työtä.
9
Arvosana 9 kertoo siis jo siitä, että peruskoulun tavoitteet saavutetaan helpon oloisesti. Kielen ymmärtämisessä ja käyttämisessä näkyy jo sujuvuutta. Virheet eivät enää ole yleensä suuria. Siinä missä kasin saavuttaakseen täytyy osoittaa, että perusasioista ollaan selvästi kartalla, mutta suoritusvarmuutta ei ole vielä näytettäväksi, ysin kriteerinä on jo tietynlainen suoritusvarmuus. Yhdeksikkö on ehkä 20-40%:lle oppilaista jo sellainen tavoite, että mikään työmäärä ei sille tasolle veisi. Silloin sitä ei kannata tavoitteekseen myöskään asettaa. Loppujen 60-80%:n joukossa on iso osa, jolle kiitettävän saavuttaminen vaatii tai vaatisi selvästi omistautunutta työntekoa. On niitäkin, jotka saavuttavat kiitettäviä vähällä panostuksella opiskeluun. Heidän kohdallaan selittävistä tekijöistä on kaksi ylitse muiden: kielellinen lahjakkuus ja kielen omaehtoinen käyttö opiskelun rinnalla. Harmillisen suuri osa oppilaita näkee nämä kaksi ainoina reitteinä kiitettäviin numeroihin. Joskus myös sinällään lahjakkaille oppilaille on yllättävän vaikeaa hyväksyä ajatus, että hyvän arvosanan eteen joutuu tekemään enemmän kuin tavanomaisen määrän koulutyötä.
10
Kun englannin kielessä tavoitellaan kymppiä, huomio saisi olla jo hyvin selvästi siinä, kuinka sanat ja rakenteet yhdistyvät ja mitä kaikkea niillä voi tehdä asioiden ilmaisemiseksi. Yhdeksikön kriteereihin kuuluvan suoritusvarmuuden varaan pitäisi rakentua luovuutta. Tällainen näkyy eniten kirjoitelmissa ja tilanteissa joissa oppilaat kertovat kappaletta omin sanoin. Sana- ja muissa kokeissa kymppi taittuu herkimmin ysiksi lauseiden tuottamisessa, jota sanakokeissakin aina on. Kokeisiin lukiessa kannattaa irrallisten sanojen opettelun sijaan tai lisäksi keksiä lauseita, joissa käyttää pyydettyä sanaa. Ärsyttävästi, kymppiä tavoitellessaan joutuu tavoittelemaan suoritusvarmuuden lisäksi jonkin asteista virheettömyyttä. Se sotii hieman tuota luovaa sanojen ja rakenteiden yhdistelyä vastaan. Minkäs teet. Virheettömyys on toki se kympin kriteeri, joka ihmisten on yleensä helppo ymmärtää. Siinä on mukana se elementti, että oppilas on oppinut jotenkin "kaiken". Ei luovuutta alempienkaan arvosanojen tavoittelijoilta pyritä lannistamaan tai kitkemään pois. Päinvastoin, luovuudella ongelmia ratkaistaan kaikilla tasoilla, ja se saa palkintonsa koko skaalalla. Kuitenkin on myös niin, että vasta tehdessä eroa yhdeksikön ja kympin välillä tietynlainen kyky luovuuteen on edellytys arvosanalle. Alemmat arvosanat voi saavuttaa sellaisella raa'alla työllä, jossa luovuudesta tingitään.
Kiitettävien arvosanojen tavoitteluun liittyy jollakin tavalla myös harrastuneisuuden kriteeri. Varsinkaan englannin kanssa tämä ei ole ongelma siinä mielessä, etteikö harrastuneisuutta, eli omaa omaehtoista kielen käyttöä olisi. Englannin käytön rikkaus ja moninaisuus tuottaakin opettajalle uuden haasteen, jota muissa vieraissa kielissä ei niin näy. Omaehtoista englannin käyttöä on hyvin monenlaista ja saavutetut hyödyt riippuvat siitä, mitä tekee. Pelien englanninkielisissä valikoissa liikkuminen tai räiskintäpainotteisen pelin juonen seuraaminen on eri asia kuin fantasiaroolipelin pelaaminen englanninkielisessä seurueessa. Opettajan on myös vaikea arvioida ja tai ottaa huomioon itsenäistä kielenkäyttöä, jos hän ei saa siitä tietää. On hassua tavoitella varsinkaan kunnianhimoisimpia arvosanoja opettajalta salaa, mutta niinkin aina välillä tapahtuu.
Myönteisen asenteen ja aktiivisuuden ei aina tarvitse näkyä esim. aktiivisena viittaamisena, jos oppilas sattuukin olemaan luonteeltaan hiljainen. Kun kymppiä tavoitellaan, minkään oppitunneilla vastaan tulevan asian ei kuitenkaan pitäisi olla valtava ongelma. Koetamme tarjota lukuvuoden aikana erilaisia tapoja osoittaa kiinnostuksensa. Oppilaan olisi tärkeää löytää itselleen sopivat mahdollisuudet, joihin tarttua. Tämä pätee kyllä kaikkiin oppilaisiin.
Harrastuneisuuden ja kiinnostuksen osoittamista varten kirjasarjat tarjoavat aika paljon lisätekstejä ("B-tekstejä", "hans/hennes" -tekstejä, "Read More" -tekstejä jne.), joita yritämme ohjata tekemään, jos yhteiset perustehtävät tulevat tehdyksi kovin nopeasti. Niissä on yleensä valinnanvaraa, mutta niissä on kuitenkin jotenkin standardoidusti haastetta. Lisätekstejä saa muutenkin aika vapaasti käsitellä omin päin. Perustehtävät tehdään mieluummin ohjatusti samaan tahtiin kuin muu ryhmä.
7
Arvosana 7 kertoo siitä, että hyvän osaamisen taso on joltain osin jäänyt saavuttamatta. Seiska kertoo silti siitä, että puutteet ovat melko pieniä ja asioissa voi luottavaisesti mennä eteenpäin. Usein kieli ei silloin tunnu helpolta. Oppilas, joka saavuttaa seiskoja pitää usein itseään vähintään hieman heikkona kielissä. Seiskan ja kasin välillä ponnistelevalle oppilaalle saatetaan tarjota jo yleisen tuen tukitoimia, tukiopetusta ja satunnaista laaja-alaista erityisopettajaa. Englannissa kannattaa harkita suomennosmonisteen käyttöä tueksi. Juuri kenenkään yleisopetuksen oppilaan ei kannattaisi asettaa tavoitettaan alle 7:n. Oppimisvaikeus varmasti monen oppilaan kohdalla selittää vaikeutta saavuttaa 8:aa, mutta reilulla osalla seiskan saavuttavista oppilaista olisi parantamisen varaa myös opiskelutavoissa.
6
Jos arvosanat liikkuvat 7:n alapuolella, ainakin osaselitystä voi hyvällä syyllä alkaa jo hakea oppimisvaikeudesta. Ei kuutonen sellaisesta automaattisesti kerro, mutta ilman oppimisen, keskittymisen tai muuta koulunkäynnin vaikeutta se kertoo jo jonkun asteisesta välinpitämättömyydestä aineen opiskelua kohtaan. Arvosana 6 on jo selvästi sellainen, että asioissa ei kannattaisi kertaamatta eteenpäin mennä. On jo syntynyt olennaisia puutteita jossakin. Tavoite kannattaa asettaa kuutoseen vain, jos on todettu melko selkeä oppimisen tai keskittymisen vaikeus. Niin oppimisen kuin keskittymisenkin ongelmiin tarjolla olevat ratkaisut ovat erilaisia ns. tukitoimia, ja ne usein tuottavat jonkin verran lisää työtä tai vaativat järjestelyjä tai paneutumista. Joskus ongelmaksi muodostuu se, että oppilas on haluton ottamaan vastaan tukitoimia sellaisina kuin koulu pystyy niitä tarjoamaan. Tukitoimiin suostuminen vaatii omien hankaluuksien tunnustamista ja kohtaamista, ja tästä asia usein pahiten kiikastaakin. Oppilailla ja joskus heidän vanhemmillaankin painaa joskus vaakakupissa vahva käsitys siitä, että tukitoimet leimaavat kaveripiirissä kielteisellä tavalla. Kokemus on osoittanut, että pelkoon on vähemmän syytä kuin usein luullaan. Seiskan alapuolella olevien arvosanojen kohdalla on usein kysymys oppimisen vaikeuden ja motivaatio-ongelmien itseään ruokkivasta noidankehästä, joka olisi hyvä saada mahdollisimman pian poikki.
5
Arvosana 5 kertoo tämän päivän peruskoulussa jo siitä, että sitkeisiin ongelmiin vastaaminen on ollut vaikeaa jo useamman vuoden. Sen lisäksi, että on ollut vaikeaa, on tarjolla oleviin ratkaisuihin jätetty tarttumatta. Tämä ei tietenkään päde oppilaisiin, joilla on todettu selvä oppimisen vaikeus ja jotka ovat jo voimakkaan tuen piirissä ja silti saavuttavat viitosia. Silloin koulun tarjoamaan tukeen on tartuttu ja kysymys on siitä, että vaikeudet ovat niin suuria, että tukitoimet eivät riitä nostamaan osaamista lähellekään hyvää. On vaikeaa kuvitella, että sellainen oppilas joka osallistuu opetukseen (eli ei ole suurimman osan aikaa poissa tunneilta) saisi viitosen, jolla ei olisi jotain oppimiseen tai keskittymiseen liittyvää hankaluutta.
Tämä sanottuna, tässä asiassa ruotsin ja englannin kokeen kuutoset tai viitoset, varsinkin sanakokeista, voivat kertoa hyvin eri asioista. Jos on mahdollista saada asiallisia arvosanoja englannin sana- ja muista kokeista, niitä on mahdollista saada myös ruotsista. Toisin päin arvosanoilla ei vastaavaa yhteyttä yleensä ole, koska englannissa liikutaan korkeammalla vaatimustasolla kuin ruotsissa. On ihan tavallista, että vaikeudet, jotka englanninopiskelussa ovat jo paljastuneet, eivät vielä ruotsissa ole tulleet esiin. Ruotsin opiskelu ei toisaalta pysty paljastamaan sellaista kielellisen oppimisen vaikeutta, joka ei englannissa jo näkyisi. Opiskelemisen tai keskittymisen vaikeus sen sijaan voi näkyä korostuneesti.
Kuinka suhtautua kielten kokeisiin?
Kielten kokeet ovat keskimäärin ihan hyviä välineitä saavutetun kielitaidon tason mittaamiseen.
Varsinkin jos katsoo lukukauden aikana tehtyjen monen erilaisen kokeen muodostamaa kokonaisuutta (sanakokeet, luetun- ja kuullunymmärtämiset, summatiiviset "isot" kokeet), pitäisi saada aika osuva kuva saavutetun kielitaidon tasosta.
Yksittäinen koe voi epäonnistua oppilaalta tai jokin yksittäinen koe voi olla epäonnistuneesti laadittu. Jos usean kokeen numerot osuvat samaan haarukkaan, ei voi enää olla kysymys yksittäistapauksista.
Joillakin oppilailla erilaiset kokeet tuovat esiin vahvuuksia tai heikkouksia jollain kielen tai opiskelun osa-alueella. Tällainen on mielenkiintoista informaatiota ja sen olisi hyvä ohjata omaa itsearviointia ja oman opiskelutavan valintaa.
"Isot" kokeet
Isojen kokeiden arvosanat painottuvat arvioinnissa.
Kokeet pyrkivät testaamaan lukuvuoden aikana opittuja asioita aika kattavasti.
Normaalisti kokeen arvosana kertoo melko paljon siitä, kuinka olet lukukauden aikana käsiteltyjä asioita omaksunut
Valmistautumisesta
Tarkoitus on, että koe mittaisi keskipitkän ajan opiskelua.
Kokeeseen valmistautuminen parin viimeisen viikon aikana varmasti parantaa lopputulosta. Perustyö on kuitenkin tehty tai jätetty tekemättä koko lukukauden ja aiempien lukukausien aikana. Koealueen kappaleet ja sanastomonisteet kannattaa kerrata huolella. Kielioppi painottuu enemmän kuin sanakokeissa.Sanakokeet
Jos sinun on vaikea saada tavoittelemiasi numeroita isoista kokeista tai ymmärtämisen kokeista, panosta sanakokeisiin erityisesti. Niissä panostus näkyy pienimmällä viiveellä.
Valmistautumisesta
Muista, että sanakokeissa ei testata pelkkää sanojen osaamista. Valmistaudu myös soveltaviin tehtäviin (lauseisiin).
Sanakokeisiin valmistautuessaan voi myös kokeilla erilaisia opiskelutapoja. Älä juutu siihen tapaan valmistautua, joka tuottaa huonoja numeroita.
Luetunymmärtämiskokeet
Luetunymmärtämiskokeissa teksti on tarkoituksella vaikeampi kuin esim. kappaleen perustekstit. Teksteissä on myös tarkoituksella sanoja, joita ei ole opetettu. Niillä ei kuitenkaan varsinaisesti mitata sitä, mitä sanoja olet opetellut oppitunnin ulkopuolella, vaan joustavaa ja soveltavaa ymmärtämistä. Luetunymmärtämiskokeessa mitataan kykyäsi ja uskallustasi arvata ja päätellä. Toisaalta etenkin yhdeksännellä luokalla ja etenkin, jos tavoittelet kiitettäviä, ymmärtämisen pitäisi olla lisäksi tarkkaa. Luetunymmärtämiskokeissa jotkut pääsevät näyttämään sellaista osaamista, joka muuten ei ehkä pääse esiin.
Valmistautumisesta
Seuraavana päivänä olevaan luetunymmärtämiskokeeseen voi olla vaikea valmistautua mitenkään täsmällisesti tai tehokkaasti, koska luetunymmärtämiskokeissa testataan pidemmällä ajalla kertynyttä kielitaitoa. Tästä syystä luetunymmärtämiskoe voi tulla vaikka yllätyksenä ilman, että se vaikuttaa tulokseen. Koeta pitkin lukuvuotta ehtiä käsittelemään myös kirjojen EXTRA- ja B-tekstejä. Mitä enemmän niitä ehtii lukemaan, sitä paremmin on valmistautunut. Melkein mikä tahansa itse valittu englanninkielinen sisältö auttaa myös. Luetunymmärtämiskokeiden aiheet seurailevat kappaleissa käsiteltyjä aiheita, joten siinä mielessä kirjan tekstien käsittely auttaa kokeisiin suoremmin.
Kuullunymmärtämiskokeet
Kuullunymmärtämiskokeessa mitataan pidemmällä ajalla kertynyttä ymmärtämisen taitoa samankaltaisesti kuin luetunymmärtämisessä.
Joillekin sanojen tunnistaminen kuullun perusteella tarpeeksi nopeasti saattaa olla vaikeaa. Joillekin se vuorostaan on helppoa.
Valmistautumisesta
Samalla tavoin kuin luetunymmärtämiskokeeseen, kuullunymmärtämiskokeeseen on vaikea varautua lyhyessä ajassa.
Jos kuullunymmärtäminen on sinulle vaikeaa, malta kuunnella kappaleita kotona.
Muista olla aktiivisesti mukana silloin kun tunneilla harjoitellaan ääntämistä. Ääntäminen vaikuttaa yllättävän paljon siihen, kuinka nopeasti tunnistat sanat oikein.
Myös kuullunymmärtämiskokeiden aiheet seurailevat kappaleiden aiheita.
Kappaleen kertomiset
Kappaleen kertominen on jotain koesuorituksen ja ohjatun harjoitteen väliltä. Siinä yhdistyy monta kielen ja opiskelun osa-aluetta.
Kappaleen kertomisesta et saa arvosanaa, vaan arviointi on hyväksytyn ja hylätyn (tai suorittamattoman) välillä.
Oppilaita joskus hämmentää se, että opettaja kehuu kertomista, vaikka itsestä tuntuu, että oma kieli on virheellistä. Kyllä opettajakin sinun virheesi kuulee. Suullisen kielitaidon tavoitteena ei ole vielä kovinkaan suuri virheettömyys. Kappaletta kertoessa harjoittelet rohkeutta aukaista suusi ja käyttää kielitaitoasi, vaikka se ei tuntuisikaan vielä valmiilta.
Valmistautumisesta
Kerrontamonisteen vihjeet viittaavat lähes aina joihinkin sanontoihin, joita kappaleessa käytettiin. Aloita etsimällä ne tekstin seasta ja koeta löytää monisteen punainen lanka. Se yleensä seurailee kappaleen tarinaa.
Muistiinpanojen tekeminen esim. vihkoon on hyvä idea.
Muista kuitenkin, että harjoitteen tarkoitus ei varsinaisesti ole lukea ulkoa etukäteen opeteltua juttua, vaan harjoitella sitäkin, kuinka kieltä tuotetaan lennosta.
Kappaleen sanontoja ei ole pakko käyttää.
Harjoitellaan tasapainoa kahden toisilleen vastakkaisen asian välillä:
A) kielenkäyttötilanteeseen voi tulla valmistautuneena, muttaB) lopputuloksessa ei tavoitella täydellisyyttä.
Kirjoitelmat / projektit
Kirjoitelmia tai muita oman tuottamisen töitä tehdessä harjoitellaan opittujen asioiden siirtämistä aktiiviseen käyttöön.
Kirjoitelmaa tehdessä harjoitellaan vähän kaikkea yhtä aikaa: työskentelytapoja, kielellistä ongelmanratkaisua ja tietenkin itse kieltä.
Kirjoitelma on myös mahdollisuus osoittaa sellaista kielitaitoa, joka ei muilla tunneilla tai ohjattuja tehtäviä tehdessä ehkä pääse esiin.
Kirjoittamasi teksti kertoo opettajalle aika paljon siitä kielitaidon tasosta, jonka olet saavuttanut.
Kirjoitelmaa ei yleensä arvioida numerolla vaan saat lyhyen kirjoitetun sanallisen palautteen, jossa opettaja ottaa kantaa siihen, kuinka olet kirjoittamiselle asetettuja tavoitteita saavuttanut. (Tässä asiassa opettajilla on eri tapoja.)
Valmistautumisesta
Toisaalta harjoittelet ”tyytymään vähempään” ja laatimaan tekstiä sillä kielitaidolla, joka sinulla on.
Toisaalta projektia tehdessä harjoittelet ottamaan selvää siitä, kuinka asiat sanotaan. Tekstin tuottaminen on mieluummin sen ”laatimista” kuin että teksti ”pulppuaisi.”
Lisäksi harjoittelet suunnitelmallisuutta. Malta suunnitella tekstiäsi. Saman tekstin voi myös kirjoittaa uudestaan useammin kuin kerran, korjaten joka kierroksella. Siinä ei mene edes kauan.Mitä arvosanat kertovat?
- Mitä se pitää sisällään? Mitä kaikkea ei tarvitse osata, mutta saa silti kasin?
- Opetetuista asioista pitää olla aidosti jyvällä, mutta ei tarvitse saavuttaa "virheettömyyttä"
- Osoittaa sinnikkyyttä, mutta ei ehkä omistautuneisuutta
Jos tavoite on 9 tai 10, minkälaista opiskelun ja saavutetun osaamisen pitäisi olla?
- Tasalaatuisuutta
- Virheettömyyttä. (Huom! Ei tarvitse olla virheetön. Omissa suorituksissa kuuluu näkyä "virheettömyyttä" = Ei tee helppoja virheitä tai tekee niitä korkeintaan vähän.)
- Helppoutta (tietenkin ymmärtämisessä, mutta myös omassa tuottamisessa)
- Kiinnostusta siihen, millä eri tavoilla saman asian voi sanoa ja mitä pieniä eroja silloin merkitykselle aiheutetaan
- Kykyä soveltaa ja käyttää sanoja ja rakenteita luovasti
Mikä olisi oikea minimitavoite (yleensä 7) ja miksi?
Arvosana 7 kertoo yleensä siitä, että vaikka "hyvän osaamisen" tasoa ei ole saavutettu, asioista ollaan sellaisella tavalla perillä, että voi melko luottavaisin mielin mennä eteenpäin. Yleensä kieli ei silti tunnu helpolta, varsinkaan oma tuottaminen. Arvosanat alle 7:n kertovat sellaisista puutteista, että aiempia asioita pitäisi vielä kerrata ennen eteenpäin menemistä.
Kootusti:
Jos tavoittelet "Juuri ja juuri selviämistä", tavoittelet arvosanaa 7
Jos tavoittelet arvosanaa 8, tavoittelet "hyvää osaamista", mutta et välttämättä panosta virheettömyyteen tai virheettömyys on sinulle jostain syystä vaikea saavuttaa.
Jos tavoittelet arvosanaa 9 tai 10, tavoittelet jonkinasteista virheettömyyttä
Mitä tavoitella englannissa?
Eikö riitä, että kielen kanssa selviytyy?
Hyvin harva jää peruskoulun jälkeen englannissa sellaiselle tasolle, ettei selviytyisi kielensä avulla turistiluonteisista tilanteista. Suurin osa on saavuttanut tällaisen tason 6. luokan kevääseen mennessä. Tämä on (epäsuorasti) kirjoitettu opetussuunnitelman tavoitteisiinkin (arvosanan 8 kriteerinä taitotaso A2.1 / A2.2). Tämä ei tarkoita sitä, että oppilas, joka tämän tavoitteen on saavuttanut, tuntisi olonsa itsevarmaksi englantia käyttäessään.
Mitä yläkoulun englannissa tavoitellaan?
Jatkokoulutettavuus
- Väylä auki lukioon asti mahdollisimman monelle
- Opiskelutekniikat, menipä mihin jatkokoulutukseen tahansa
Kielellinen ongelmanratkaisukyky / selviytyminen vaativan tekstin kanssa / pitkäkestoinen pärjääminen englanninkielisessä ympäristössä
On aivan varmaa, että peruskoulun jälkeen ihminen kohtaa englannin kielen parissa valtavan määrän uusia asioita, joihin häntä ei ole mitenkään mahdollista valmistaa yksityiskohtaisesti. Tavoitteena kuitenkin on kielitaito, jolla pärjäisi, vaikka asuisi, työskentelisi tai opiskelisi englanninkielisessä ympäristössä.
Karkeasti: Alakoulun tavoite hyvälle osaamiselle on selviytyminen turistina. Yläkoulun vastaava tavoite on selviytyminen vaihto-oppilaana.
Arvosanoiksi muutettuna:
Jos tavoittelet (ja saavutat) yläkoulussa kielitaitoa, jolla pärjää turistina, tavoittelet arvosanoja 7:n ja 8:n välillä.
Jos tavoittelet kiitettävää, joudut asettamaan tavoitteeksi kielen melko taitavan hallinnan.
Pitääkö kielissä tavoitella virheettömyyttä?
Eikö riitä, että oma ratkaisu on sinnepäin?
Eikö riitä, että tulee ymmärretyksi?
Saako nolla pistettä, jos lauseessa on yhdessä sanassa yksi kirjoitusvirhe?
- Artikkeli puuttuu?
- Aikamuoto väärin?
- Sanajärjestys on väärä?
Opettajalla voi olla kaksi periaatetta, joita toteuttaa tehtävää arvioidessa
- Arvioidaanko juuri opetettua asiaa?
- Sanasto sanakokeessa
- Jokin (vasta käsitelty) rakenneasia
- Tällöin pienetkin yksityiskohdat merkitsevät
- Arvioidaanko yleisesti ymmärrettävyyttä?
- Kokeen itse tuotettavat lauseet
- Kappaleen kerronta suullisesti
- Tällöin etsitään tasapainoa viestinnällisyyden ja virheiden laskemisen väliltä
Mitä tarkoittaa, että vastaus on kielissä "oikein"?
- Hyvällä tahdolla ymmärrettävä?
- Kyllä, omassa vapaassa puheessa ja tiettyyn rajaan asti kirjoittaessa
- Jos lukijalta tai keskustelukumppanilta vain löytyy hyvää tahtoa, todella rikkonaisella kielellä voi pärjätä.
- Periaatteessa kieliopillinen jossain tilanteessa?
- Miksei, jos tehtävässä kysellään irrallisia fraaseja, joilla ei ole asiayhteyttä.
- Varsinkin kielioppitehtävässä, jossa on lyhyitä lauseita ja niissä täydennettäviä aukkoja, voi syntyä tilanne, että monikin ratkaisu olisi jossain tilanteessa mahdollinen.
- Välittyykö opettajalle vaikutelma, että tiedät, mitä olet sanomassa?
- Oikeakielinen ja merkitykseltään mielekäs?
- Mieluiten näin
Kuinka suhtautua omiin virheisiin harjoitustehtäviä tehdessä ja tarkastaessa?
- Korjaa kaikki, mutta älä pahoita mieltäsi virheistäsi (liikaa).
- Oppilaan suhtautuminen virheisiin voi olla ongelmallista kahdella eri tavalla:
- Voi pahoittaa mielensä jokaisesta tekemästään virheestä
- Tavoittelee täydellisyyttä, vaikka sen saavuttaminen on itselle vaikeaa
- Virheettömyyden tavoitteleminen on kova tavoite kenelle tahansa, eikä sinällään mielekäs tavoite kaikille. Joillekin kylläkin.
- Voi suhtautua niin, että virheitä ei kannata korjata, jos vastaus on tarpeeksi paljon sinnepäin. Ymmärretyksi tulee kuitenkin
- Ymmärretyksi voi tulla äärimmäisen rikkonaisella kielellä.
- Tavoitteelliseen opiskeluun kuuluu jonkin asian tavoittelu. On outoa ajatella, että kielesi olisi jo valmis ja sinulla ei ole enää uutta opittavaa.
- Rakenteiden harjoittelun ja virheiden kautta kielitaito menee eteenpäin. Harjoittelemista ei pidä vältellä.
- Voi pahoittaa mielensä jokaisesta tekemästään virheestä
- Yksi tavoite saattaa olla liian vähän
- Ei ole ehkä mielekästä tavoitella tiettyä numeroa
- …koska numero on latistettu monen tekijän keskiarvo
- Ei ole ehkä mielekästä tavoitella täydellisyyttä
- …koska silloin alkaa varoa liikaa ja saattaa jättää hyviä asioita tekemättä sen takia
- Ei ole ehkä mielekästä tavoitella pelkkää selviytymistä
- …koska se on tavoitteeksi yleensä liian matala.
- Mielekästä on muodostaa ajatuksen kanssa mielipide näihin kaikkiin kolmeen omalta kohdaltasi.
- Ei ole ehkä mielekästä tavoitella tiettyä numeroa
Kirjoitelman arviointi
Vieraalla kielellä kirjoittaminen etenee suurin piirtein seuraavanlaisissa vaiheissa.
- Luettelomainen (6-7)
- Sidosteinen, mutta ei täysin luonteva (7-8)
- Luonteva ja omaleimainen (9-10)
- Luettelomainen (6-7)
- Saa tarpeeksi tekstiä aikaan, mutta lauseet ovat erillisiä päälauseita. Osa lauseista voi olla rakenteellisesti vajaita.
- Yhtä aihetta käsitellään yhdellä lauseella ja käsittely jää ohueksi.
- Kirjoittaja keksii lauseita yksi kerrallaan tekstissä edetessään, mistä seuraa, että juonenkäänteet saattavat poukkoilla ja teksti on epäjohdonmukainen.
- On selvästi aiheita ja asioita, joita ei voi käsitellä.
- Verbin taivutus ja lauseen rakentaminen monesti horjuu. Ei välttämättä käytä muuta kuin preesensiä.
- Sidosteinen, mutta ei täysin luonteva (7-8)
- Kirjoittamisessa sujuvuutta. Kirjoittaja käyttää sivulauseita ja / tai ainakin joitain eri lausestrategioita. (Apuverbirakenteet, there is- ja it is –lauseet).
- Pystyy säilyttämään tekstissä tietyn johdonmukaisuuden.
- Ratkaisut ovat usein selvästi kömpelöitä. Kieltä tuotetaan vielä usein ”jääräpäisesti”
- Kirjoittaja ei malta pysähtyä ottamaan selvää (tai ei osaa ottaa selvää), kuinka hänen tarkoittamansa asia ”oikeasti” sanotaan, vaan kääntää suomenkieliset sanonnat sana sanalta.
- Preesens ja imperfekti yleensä sujuvat. Perfektiaikamuodot tai muut harvinaiset rakenteet horjuvat tai niitä ei käytetä.
- Pikkusanojen hallinta horjuu, mutta menee usein oikeinkin.
- Luonteva ja omaleimainen (9-10)
- Kieli selvästi tottelee kirjoittajaa.
- Luontevia ja idiomaattisia ratkaisuja.
- Malttia ja taitoa käyttää lähteitä oikein
- Ei välttämättä pysty kirjoittamaan mistä vain, mutta löytää luontevasti sellaisia aiheita, joista pystyy. Osaa luontevasti väistää vaikeat aiheet.
- Perusaikamuotojen ja verbimuotojen hallinta suvereenia. Horjumista voi näkyä harvinaisemmissa rakenteissa, joita ei ole vielä paljon käsitelty.