Koulussamme järjestetään kielten "isoja" kokeita vain yksi lukukaudessa. Tämä ei todellakaan ole ainoa asia, jonka mukaan numeroarvosana määräytyy. Kielissä erilaisia mahdollisuuksia osoittaa osaamistaan kyllä siunaantuu pitkin vuotta. Käyttämämme sanakokeet ovat kirjasarjan materiaalipaketista ja ne ovat osoittautuneet hyviksi. Ne eivät ole aivan perinteisimmällä tavalla sanakokeita, vaan käytännössä minikokeita, joissa testataan myös sanojen soveltamista. Ne antavat taitotasosta aika luotettavaa väliaikatietoa niin opettajalle kuin oppilaalle itselleenkin.

Muita eri tavoin arvioitavia suorituksia ovat kuullun- ja luetunymmärtämiskokeet, kirjoitelmat ja kappaleen kertomiset. Opettajalle kertyy yhdestä oppilaasta numerodataa kouluvuoden aikana yleensä oikeinkin mukavasti. Ison kokeen annamme hieman painottua enemmän siinä vaiheessa, kun keskiarvoja lopulta lasketaan numeroarvioinnin pohjaksi. Noita muita tulee niin paljon, että se hukkuisi sinne. Erilaisia numerolla arvioitavia suorituksia tulee itse asiassa niin paljon, että kirjoitelmille tai kappaleen kertomisille ei usein edes anneta numeroarvosanaa. On huomattu, että osa oppilaista alkaa ottaa niistä turhia paineita. Oman tuottamisen tehtävien keskeinen tarkoitus on kuitenkin opettaa kielen rinnalla työskentely- ja opiskelutapoja. Kirjoitelmista voidaan mieluummin antaa sanallinen palaute. Opettajan on hyvä myös varata itselleen liikkumavaraa käyttää numeron antamisessa omaa sormituntumaa, eikä sitoa arvosanoja kokeisiin tai niiden keskiarvoon liian tiukasti. Pitkä lista numeroarvosanoja antaa oppilaille herkästi väärän viestin siitä, mihin opiskellessa pitäisi keskittyä. Työskentelytavatkin pitäisi tässä kaikessa jotenkin huomioida.

Arviointikeskusteluja yritämme järjestää ainakin kerran vuodessa, mieluummin kahdesti. Ajattelutapoja on tietysti monia, mutta ensisijaisesti arviointikeskustelun tarkoitus ei ole kertoa oppilaalle seuraavan todistuksen arvosanaa etukäteen, vaan mieluummin käydä keskustelua siitä, miten mennyt lukukausi on sujunut ja minkälaisia viestejä todistuksen numeroarvosana tällä kertaa mahdollisesti pitää sisällään. Lähtökohtaisesti 6. ja 9. luokan kevättodistusten kuuluu olla vertailukelpoisia oppilaiden kesken, koska niitä käytetään oikeasti koulu- tai opiskelupaikan hakemiseen. Muita todistuksia ei tällainen vertailukelpoisuuden kriteeri rasita, ja opettajalla on liikkumavaraa sisällyttää arvosanaan enemmän ohjaavaa viestiä. Yleensä opettajat käyttävät tätä liikkumavaraa aika maltillisesti, joten todistusarvosanat seurailevat kyllä koesuoritusten arvosanoja ja saavutettu aineen osaaminen painottuu enemmän kuin työskentely. Jos näin ei olisi, yhdeksännen luokan kevät saattaisi tuoda mukanaan ikäviä yllätyksiä.

Opetussuunnitelma ei ohjaa oppilaita tavoittelemaan varsinaisesti jotain tiettyä arvosanaa. Tarkoitus on mieluummin, että oppilaat malttaisivat asettaa tavoitteensa kielitaidon ja opiskelutaitojen kautta. Tällainen on vielä monelle yläkoululaiselle aika abstraktia. On sittenkin usein helpompi puhua numeroista.

8

Peruskoulun numeroarviointi on ankkuroitu "hyvän osaamisen" tasoon, jolla saavuttaa arvosanan 8. Arviointi ei siis lähde arvosanasta 10, jolloin alemmat numerot kuvaisivat jotenkin sitä, kuinka paljon kympin tavoitteesta on jääty. Hyvän osaamisen esimerkiksi kielissä saavuttaa, kun on opetetuista asioista aidosti jyvällä, mutta niissä ei ehkä tarvitse osoittaa "virheettömyyttä." Opiskelutapaa arvioidessa hyvä osaaminen tarkoittaa, että oppilas osoittaa tavanomaista sinnikkyyttä tehdä perusasiat kunnolla, mutta ei ehkä omistautuneisuutta. Kiitettävät arvosanat kertovat siis siitä, että perusopetuksen perustavoitteet ovat tulleet jotenkin ylitettyä. Arvosanat alle 8:n kertovat siitä, että hyvän osaamisen tasoa ei ole saavutettu. Kahdeksikkoja saavuttavat oppilaat ajattelevat yleensä, että heillä ei ole valtavia vaikeuksia kielen kanssa, mutta kielen hallinta ei ole heillä virheetöntä. Osaa tilanne harmittaa, koska heistä voi tuntua, että kiitettävät ovat kohtuuttoman työn takana. Hyvän osaamisen saavuttamiseen on lupa olla myös tyytyväinen. Kahdeksikko on sellainen tavoite, jonka lähes kenen tahansa pitäisi pystyä itselleen asettamaan, vaikka ponnistelisi joitakin kielellisiä oppimisvaikeuksia vastaan. Toisilta se saattaa vaatia paljon työtä.

9

Arvosana 9 kertoo siis jo siitä, että peruskoulun tavoitteet saavutetaan helpon oloisesti. Kielen ymmärtämisessä ja käyttämisessä näkyy jo sujuvuutta. Virheet eivät enää ole yleensä suuria. Siinä missä kasin saavuttaakseen täytyy osoittaa, että perusasioista ollaan selvästi kartalla, mutta suoritusvarmuutta ei ole vielä näytettäväksi, ysin kriteerinä on jo tietynlainen suoritusvarmuus. Yhdeksikkö on ehkä 20-40%:lle oppilaista jo sellainen tavoite, että mikään työmäärä ei sille tasolle veisi. Silloin sitä ei kannata tavoitteekseen myöskään asettaa. Loppujen 60-80%:n joukossa on iso osa, jolle kiitettävän saavuttaminen vaatii tai vaatisi selvästi omistautunutta työntekoa. On niitäkin, jotka saavuttavat kiitettäviä vähällä panostuksella opiskeluun. Heidän kohdallaan selittävistä tekijöistä on kaksi ylitse muiden: kielellinen lahjakkuus ja kielen omaehtoinen käyttö opiskelun rinnalla. Harmillisen suuri osa oppilaita näkee nämä kaksi ainoina reitteinä kiitettäviin numeroihin. Joskus myös sinällään lahjakkaille oppilaille on yllättävän vaikeaa hyväksyä ajatus, että hyvän arvosanan eteen joutuu tekemään enemmän kuin tavanomaisen määrän koulutyötä.

10

Kun englannin kielessä tavoitellaan kymppiä, huomio saisi olla jo hyvin selvästi siinä, kuinka sanat ja rakenteet yhdistyvät ja mitä kaikkea niillä voi tehdä asioiden ilmaisemiseksi. Yhdeksikön kriteereihin kuuluvan suoritusvarmuuden varaan pitäisi rakentua luovuutta. Tällainen näkyy eniten kirjoitelmissa ja tilanteissa joissa oppilaat kertovat kappaletta omin sanoin. Sana- ja muissa kokeissa kymppi taittuu herkimmin ysiksi lauseiden tuottamisessa, jota sanakokeissakin aina on. Kokeisiin lukiessa kannattaa irrallisten sanojen opettelun sijaan tai lisäksi keksiä lauseita, joissa käyttää pyydettyä sanaa. Ärsyttävästi, kymppiä tavoitellessaan joutuu tavoittelemaan suoritusvarmuuden lisäksi jonkin asteista virheettömyyttä. Se sotii hieman tuota luovaa sanojen ja rakenteiden yhdistelyä vastaan. Minkäs teet. Virheettömyys on toki se kympin kriteeri, joka ihmisten on yleensä helppo ymmärtää. Siinä on mukana se elementti, että oppilas on oppinut jotenkin "kaiken". Ei luovuutta alempienkaan arvosanojen tavoittelijoilta pyritä lannistamaan tai kitkemään pois. Päinvastoin, luovuudella ongelmia ratkaistaan kaikilla tasoilla, ja se saa palkintonsa koko skaalalla. Kuitenkin on myös niin, että vasta tehdessä eroa yhdeksikön ja kympin välillä tietynlainen kyky luovuuteen on edellytys arvosanalle. Alemmat arvosanat voi saavuttaa sellaisella raa'alla työllä, jossa luovuudesta tingitään.

Kiitettävien arvosanojen tavoitteluun liittyy jollakin tavalla myös harrastuneisuuden kriteeri. Varsinkaan englannin kanssa tämä ei ole ongelma siinä mielessä, etteikö harrastuneisuutta, eli omaa omaehtoista kielen käyttöä olisi. Englannin käytön rikkaus ja moninaisuus tuottaakin opettajalle uuden haasteen, jota muissa vieraissa kielissä ei niin näy. Omaehtoista englannin käyttöä on hyvin monenlaista ja saavutetut hyödyt riippuvat siitä, mitä tekee. Pelien englanninkielisissä valikoissa liikkuminen tai räiskintäpainotteisen pelin juonen seuraaminen on eri asia kuin fantasiaroolipelin pelaaminen englanninkielisessä seurueessa. Opettajan on myös vaikea arvioida ja tai ottaa huomioon itsenäistä kielenkäyttöä, jos hän ei saa siitä tietää. On hassua tavoitella varsinkaan kunnianhimoisimpia arvosanoja opettajalta salaa, mutta niinkin aina välillä tapahtuu.

Myönteisen asenteen ja aktiivisuuden ei aina tarvitse näkyä esim. aktiivisena viittaamisena, jos oppilas sattuukin olemaan luonteeltaan hiljainen. Kun kymppiä tavoitellaan, minkään oppitunneilla vastaan tulevan asian ei kuitenkaan pitäisi olla valtava ongelma. Koetamme tarjota lukuvuoden aikana erilaisia tapoja osoittaa kiinnostuksensa. Oppilaan olisi tärkeää löytää itselleen sopivat mahdollisuudet, joihin tarttua. Tämä pätee kyllä kaikkiin oppilaisiin.

Harrastuneisuuden ja kiinnostuksen osoittamista varten kirjasarjat tarjoavat aika paljon lisätekstejä ("B-tekstejä", "hans/hennes" -tekstejä, "Read More" -tekstejä jne.), joita yritämme ohjata tekemään, jos yhteiset perustehtävät tulevat tehdyksi kovin nopeasti. Niissä on yleensä valinnanvaraa, mutta niissä on kuitenkin jotenkin standardoidusti haastetta. Lisätekstejä saa muutenkin aika vapaasti käsitellä omin päin. Perustehtävät tehdään mieluummin ohjatusti samaan tahtiin kuin muu ryhmä.

7

Arvosana 7 kertoo siitä, että hyvän osaamisen taso on joltain osin jäänyt saavuttamatta. Seiska kertoo silti siitä, että puutteet ovat melko pieniä ja asioissa voi luottavaisesti mennä eteenpäin. Usein kieli ei silloin tunnu helpolta. Oppilas, joka saavuttaa seiskoja pitää usein itseään vähintään hieman heikkona kielissä. Seiskan ja kasin välillä ponnistelevalle oppilaalle saatetaan tarjota jo yleisen tuen tukitoimia, tukiopetusta ja satunnaista laaja-alaista erityisopettajaa. Englannissa kannattaa harkita suomennosmonisteen käyttöä tueksi. Juuri kenenkään yleisopetuksen oppilaan ei kannattaisi asettaa tavoitettaan alle 7:n. Oppimisvaikeus varmasti monen oppilaan kohdalla selittää vaikeutta saavuttaa 8:aa, mutta reilulla osalla seiskan saavuttavista oppilaista olisi parantamisen varaa myös opiskelutavoissa.

6

Jos arvosanat liikkuvat 7:n alapuolella, ainakin osaselitystä voi hyvällä syyllä alkaa jo hakea oppimisvaikeudesta. Ei kuutonen sellaisesta automaattisesti kerro, mutta ilman oppimisen, keskittymisen tai muuta koulunkäynnin vaikeutta se kertoo jo jonkun asteisesta välinpitämättömyydestä aineen opiskelua kohtaan. Arvosana 6 on jo selvästi sellainen, että asioissa ei kannattaisi kertaamatta eteenpäin mennä. On jo syntynyt olennaisia puutteita jossakin. Tavoite kannattaa asettaa kuutoseen vain, jos on todettu melko selkeä oppimisen tai keskittymisen vaikeus. Niin oppimisen kuin keskittymisenkin ongelmiin tarjolla olevat ratkaisut ovat erilaisia ns. tukitoimia, ja ne usein tuottavat jonkin verran lisää työtä tai vaativat järjestelyjä tai paneutumista. Joskus ongelmaksi muodostuu se, että oppilas on haluton ottamaan vastaan tukitoimia sellaisina kuin koulu pystyy niitä tarjoamaan. Tukitoimiin suostuminen vaatii omien hankaluuksien tunnustamista ja kohtaamista, ja tästä asia usein pahiten kiikastaakin. Oppilailla ja joskus heidän vanhemmillaankin painaa joskus vaakakupissa vahva käsitys siitä, että tukitoimet leimaavat kaveripiirissä kielteisellä tavalla. Kokemus on osoittanut, että pelkoon on vähemmän syytä kuin usein luullaan. Seiskan alapuolella olevien arvosanojen kohdalla on usein kysymys oppimisen vaikeuden ja motivaatio-ongelmien itseään ruokkivasta noidankehästä, joka olisi hyvä saada mahdollisimman pian poikki.

5

Arvosana 5 kertoo tämän päivän peruskoulussa jo siitä, että sitkeisiin ongelmiin vastaaminen on ollut vaikeaa jo useamman vuoden. Sen lisäksi, että on ollut vaikeaa, on tarjolla oleviin ratkaisuihin jätetty tarttumatta. Tämä ei tietenkään päde oppilaisiin, joilla on todettu selvä oppimisen vaikeus ja jotka ovat jo voimakkaan tuen piirissä ja silti saavuttavat viitosia. Silloin koulun tarjoamaan tukeen on tartuttu ja kysymys on siitä, että vaikeudet ovat niin suuria, että tukitoimet eivät riitä nostamaan osaamista lähellekään hyvää. On vaikeaa kuvitella, että sellainen oppilas joka osallistuu opetukseen (eli ei ole suurimman osan aikaa poissa tunneilta) saisi viitosen, jolla ei olisi jotain oppimiseen tai keskittymiseen liittyvää hankaluutta.

Tämä sanottuna, tässä asiassa ruotsin ja englannin kokeen kuutoset tai viitoset, varsinkin sanakokeista, voivat kertoa hyvin eri asioista. Jos on mahdollista saada asiallisia arvosanoja englannin sana- ja muista kokeista, niitä on mahdollista saada myös ruotsista. Toisin päin arvosanoilla ei vastaavaa yhteyttä yleensä ole, koska englannissa liikutaan korkeammalla vaatimustasolla kuin ruotsissa. On ihan tavallista, että vaikeudet, jotka englanninopiskelussa ovat jo paljastuneet, eivät vielä ruotsissa ole tulleet esiin. Ruotsin opiskelu ei toisaalta pysty paljastamaan sellaista kielellisen oppimisen vaikeutta, joka ei englannissa jo näkyisi. Opiskelemisen tai keskittymisen vaikeus sen sijaan voi näkyä korostuneesti.