Vieraalla kielellä kirjoittaminen etenee suurin piirtein seuraavanlaisissa vaiheissa.

• Luettelomainen (6-7)
• Sidosteinen, mutta ei täysin luonteva (7-8)
• Luonteva ja omaleimainen (9-10)

Kun tunnistat, missä vaiheessa olet, katso seuraavan vaiheen kuvauksesta, mihin asioihin kannattaa kiinnittää huomiota. Numerohaarukat alkavat osua kohdalleen vasta ysien ja ehkä kasien kohdalla. Seiskaluokkalaisen kohdalla ei kannata panikoida, jos tavoitteet tuntuvat kovilta.

1. Luettelomainen (6-7)
   • Saa tarpeeksi tekstiä aikaan, mutta lauseet ovat erillisiä päälauseita. Osa lauseista voi olla rakenteellisesti vajaita.
   • Yhtä aihetta käsitellään yhdellä lauseella ja käsittely jää ohueksi.
   • Kirjoittaja keksii lauseita yksi kerrallaan tekstissä edetessään, mistä seuraa, että juonenkäänteet saattavat poukkoilla ja teksti on epäjohdonmukainen.
   • On selvästi aiheita ja asioita, joita ei voi käsitellä.
   • Verbin taivutus ja lauseen rakentaminen monesti horjuu. Ei välttämättä käytä muuta kuin preesensiä.
2. Sidosteinen, mutta ei täysin luonteva (7-8)
   • Kirjoittamisessa sujuvuutta. Kirjoittaja käyttää sivulauseita ja / tai ainakin joitain eri lausestrategioita. (Apuverbirakenteet, there is- ja it is –lauseet).
   • Pystyy säilyttämään tekstissä tietyn johdonmukaisuuden.
   • Ratkaisut ovat usein selvästi kömpelöitä. Kieltä tuotetaan vielä usein ”jääräpäisesti”
   • Kirjoittaja ei malta pysähtyä ottamaan selvää (tai ei osaa ottaa selvää), kuinka hänen tarkoittamansa asia ”oikeasti” sanotaan, vaan kääntää suomenkieliset sanonnat sana sanalta.
   • Preesens ja imperfekti yleensä sujuvat. Perfektiaikamuodot tai muut harvinaiset rakenteet horjuvat tai niitä ei käytetä.
   • Pikkusanojen hallinta horjuu, mutta menee usein oikeinkin.
3. Luonteva ja omaleimainen (9-10)
   • Kieli selvästi tottelee kirjoittajaa.
   • Luontevia ja idiomaattisia ratkaisuja.
   • Malttia ja taitoa käyttää lähteitä oikein
   • Ei välttämättä pysty kirjoittamaan mistä vain, mutta löytää luontevasti sellaisia aiheita, joista pystyy. Osaa luontevasti väistää vaikeat aiheet.
   • Perusaikamuotojen ja verbimuotojen hallinta suvereenia. Horjumista voi näkyä harvinaisemmissa rakenteissa, joita ei ole vielä paljon käsitelty.