Sukupuolittunut koulu
Tutustuin sukupuolittuneen koulun aiheeseen lukemalla Jakku-Sihvosen (2013) artikkelin Sukupuolenmukaista vaihtelua koululaisten oppimistuloksissa ja asenteissa. Artikkelin mukaan suomalaisessa peruskoulussa ei ole käytännön tasolla saavutettu sukupuolten välisen tasa-arvon tavoitetta, vaikka siihen onkin pyritty jo 1970-luvulta alkaen. Tämä näkyy niin oppimistuloksien välisissä eroissa kuin sukupuolittuneisuutta koskevissa asenteissakin.
Luokanopettajan työn kannalta koulun sukupuolittuneisuus asettaa vaatimuksia opettajan pedagogiikalle. Tärkeintä on, että opettaja tiedostaa sukupuolittuneisuuden ja omat käsityksensä, sillä usein opettajat saattavat huomaamattaan uusintaan toiminnallaan sukupuolittuneisuutta. Käsitykset tyttöjen tunnollisuudesta ja hyvistä arvosanoista ja poikien ”villeydestä” ja huonosta koulumenestyksestä ovat stereotyyppisiä, mutta usein myös tosia. Onkin tärkeää, että opettaja kykenee kriittisesti arvioimaan omaa toimintaansa ja eritoten suhtautumistaan tyttöihin ja poikiin.
Artikkelissa kerrotaan myös positiivisten asenteiden korreloivan positiivisesti oppimistulosten kanssa. Negatiivinen käsitys itsestä ja omasta oppimisesta voi siis näkyä myös huonona oppimisena, vaikka kyvyt riittäisivätkin parempaan. Siksi on tärkeää, että opettaja kiinnittää huomiota opettamisen ohella positiivisen asenneilmapiirin luomiseen ja kannustavan palautteen antamiseen, jotta negatiiviset asenteet eivät tule oppimisen esteeksi.
Lisäksi luokanopettaja joutuu työssään ottamaa huomioon myös sukupuolikasvatuksen. Vaikka sukupuolten välinen tasa-arvo tuodaan esiin useissakin oppiaineissa ja monissa eri yhteyksissä peruskoulun aikana, tulisi opettajan huomioida myös päivittäinen roolinsa sukupuolten väliseen tasa-arvoon kasvattajana. Hänen on niin ikään tarkasteltava myös omia asenteitaan ja olettamuksiaan, jotka heijastuvat oppilaisiin ja sitä kautta edelleen uusintavat sukupuolittuneisuutta.
Sinulla ei ole tarvittavia oikeuksia vastauksen lisäämiseksi.
Jenni Salmela
Minulle itselleni on jäänyt ala-asteelta mieleen se, kuinka opettajien asenteet tyttöjä ja poikia kohtaan erosivat toisistaan. Kuten Heidi totesi,stereotyyppisesti tyttöjen odotetaan menestyvän ja käyttäytyvän koulussa poikia paremmin, kun taas poikien kohdalla tietynlainen huonompi käytös on hyväksyttävämpää, vain siksi että he ovat poikia. Itse muistan, kuinka luokallamme oli muutamia villejä poikia, ja opettajien mielestä oli ihan ok jos he vähän puhuivat tunneilla, pääasia kunhan istuivat suurinpiirtein paikallaan. Tyttöjen kohdalla tunnilla puhumiseen suhtauduttiin tiukemmin, ehkä juuri siksi ettei tytöiltä odoteta tälläistä "huonoa" käytöstä.
Nykyään puhutaan paljon tasa-arvosta, ja se on tavoiteltava asia. Pelkkä puhe ei kuitenkaan riitä, vaan olen samaa mieltä siitä, että opettajien tulisi myös toteuttaa tätä tasa-arvoista kasvatusta kouluissa. Ikään kuin huomaamattaan opettaja saattaa siirtää sukupuolittuneet asenteensa luokkahuoneeseen, ja sitä kautta se näkyy hänen toiminnassaan. Myös oppimistulosten kannalta tasa-arvo on tärkeä asia, eikä opettaja saa antaa omien asenteidensa vaikuttaa esimerkiksi tyttöjen ja poikien väliseen arviointiin. Vaikka meillä on vielä tasa-arvosta paljon opittavaa, niin olen kuitenkin sitä mieltä, että moniin muihin maihin verrattuna Suomen koulujärjestelmä on melko tasa-arvoinen.
Sinulla ei ole tarvittavia oikeuksia vastauksen lisäämiseksi.
Heidi Mäkelä
Allekirjoitan Heidin toteamuksen stereotypisistä käsityksistä, millaisina oppilaina tyttöjä ja poikia pidetään. Joissakin tilanteissa opettaja voi jopa alkaa suosia tiettyjä oppilaita näiden piirteiden mukaan, esim. tytöt on kivempia oppilaita, koska istuvat tunnilla hiljaa. Miten ikävän epäammattimaista käytöstä. Erityisesti kokemattoman opettajan on ensiarvoisen tärkeää tiedostaa itsessään tällaisia piirteitä ja pyrkiä muuttamaan niitä. Opettaja on luokassa kuitenkin se auktoriteetti ja roolimalli lapsille, joten asenteen on oltava kunnossa tasa-arvon ja sukupuolikasvatuksen suhteen.
Kun luokassa vallitsee tasa-arvoinen ja positiivinen ilmapiiri, ovat oppimistulokset varmasti myös sen mukaisia. Ja VAIKKA edellämainitut stereotypiset käsitykset osassa oppilaissa toteutuisivatkin, ei opettajan tule silti "leimata" lapsia villeiksi, vaan suhtautua jokaiseen yksilöllisesti. Jokainen kohdataan yksilönä ja mietitään oppimista tukevia menetelmiä opetuksessa.
Sinulla ei ole tarvittavia oikeuksia vastauksen lisäämiseksi.
Viivi Saarikorpi
Kuten Heidi totesi, oman toiminnan kriittinen arviointi on opettajalle äärimmäisen tärkeää. Usein on hankala erottaa miksi toimii niin kuin toimii tai nähdä omat kaavamaiset ajatusmallinsa. Vaikka ei haluaisi kohdella lapsia vanhanaikaisten sukupuoliroolien mukaisesti, voi toisinaan olla hankala erottaa sukupuolesta johtuvat stereotypiat ja yksilön omat henkilökohtaiset ominaisuudet. Roolit ovat tiukassa ja näkyvät monilla sellaisilla hetkillä jolloin asiaa ei tule edes ajatelleeksi. Omaa toimintaa on tarkasteltava jatkuvasti. Asiat pitäisi nähdä lasten tasa-arvoisen kohtelun ja tasa-arvoisten odotusten kautta.
Veljeni sai aikoinaan paljon sanomista opettajilta vauhdikkaasta käyttäytymisestään, minun todistuksessani käytösnumero oli aina kymppi. Toisaalta minä todella olin persoonaltani rauhallinen ja kiltti, riippumatta mahdollisista sukupuoleeni kohdistuvista odotuksista. Ja toisaalta pukeuduin samaan aikaan mielelläni yläasteelle asti "poikien vaatteisiin" ja pelasin aina mieluummin jääkiekkoa kuin ringetteä. Sen erottaminen mikä on johtunut sukupuolirooleista ja mikä liittynyt minuun persoonana, on ainakin ulkopuoliselle haastavaa.
Sinulla ei ole tarvittavia oikeuksia vastauksen lisäämiseksi.
Elina Konttinen
Luin myös Jakku-Sihvosen artikkelin Sukupuolenmukaista vaihtelua koululaisten oppimistuloksissa ja asenteissa ja olen kanssasi samaa mieltä opettajan omien käsitysten ja asenteiden tiedostamisen tärkeydestä.
Koulun piilo-opetussuunnitelma saattaa toisintaa vallitsevia stereotyyppisiä käsityksiä sukupuolirooleista ja kasvattaa tiedostamatta lapsia stereotyyppiseen ajatteluun.
Jäin pohtimaan artikkelissa esiteltyä ja mainitsemaasi 70-luvulta alkaen tavoiteltua tasa-arvon tavoitetta. Artikkelissa todetaan nuorten ura-valintojen olevan edelleen sukupuolittuneita vaikka tasa-arvon tavoitetta on pyritty toteuttamaan. Mielestäni tasa-arvon tavoite on siksi edelleen ajankohtainen ja opettajan olisikin tuettava oppilaitaan heidän mielenkiinnonkohteensa ja taitonsa ensisijaisesti huomioiden.
Sinulla ei ole tarvittavia oikeuksia vastauksen lisäämiseksi.