Tehtäväkohtaiset tavoitteet:

• Eläytymisen ja draamallisen vuorovaikutuksen harjoittelu
• Havainto sosiaalisen ympäristön merkityksestä erilaisuuden arvottamisessa ”vääräksi” tai ”kelpaavaksi”

 

Toiminta:

• Mykkäimprovisaatioleikki siitä kuinka ympäristön asenneilmapiiri määrittelee outouden. Valitaan jokin yksinkertainen, monotoninen ja toistava toiminta, esimerkiksi pallon siirtäminen kädestä käteen ringissä seisten. Kaikki tekevät samaa toimintaa täsmälleen samalla tavalla, kunnes yksi (ennakolta sovittu) leikkijä yrittääkin jotain toista tapaa, esimerkiksi erilaista käden liikerataa pallon ojentamisessa.
• Käydään kolme kierrosta, joiden aikana muut reagoivat yhdenmukaisuudesta poikkeavaan toimintaan eri tavoin:
  • Vaihe 1: ympäristö suhtautuu kielteisesti, normista poikkeavalla tavalla toimivaa tyyppiä vieroksutaan, ehkä jopa suljetaan ulos, pilkataan karrikoiden tämän tapaa tehdä asia
  • Vaihe 2: ympäristö suhtautuu suvaitsevasti: erilaiselle tavalle tehdä kenties nyökytellään, joku voi puolivillaisesti kokeillakin sitä, suurin osa silti jatkaa toimintaansa aiemmalla tavalla
  • Vaihe 3: ympäristö aidosti hyväksyy erilaiset tavat olla ja tehdä, erilainen tapa innostaa muutkin luovaan kokeiluun, yhdessä tehdään tehtävää (pallon siirtoa kädestä käteen) monella eri tavalla ja ilahdutaan uusista versioista.

Purku:
Keskustellaan oppilaiden kokemuksista leikissä sekä leikin herättämistä ajatuksista ja tulkinnoista. Ovatko oppilaat joskus olleet tilanteessa, jossa jonkun erilaisuuteen tai normista poikkeavuuteen on suhtauduttu jollakin leikissä kokeilluista tavoista? Mikä saa ihmiset suhtautumaan ensimmäisellä tavalla (vieroksuen, kielteisesti), entä mikä voisi auttaa suhtautumaan normista poikkeavuuteen viimeisenä kokeillulla tavalla (hyväksyen, ilolla vastaanottaen)? Millaisen kokemuksen kolme eri suhtautumistapaa tuottivat sille, joka poikkesi normista? Kenellä on tilanteessa valtaa? Miksi ja millaista? Millaisissa tilanteissa oppilailla itsellään on samanlaista valtaa?

 

Arviointi ja palaute:  

Tehtävä antaa mahdollisuuden pohtia omaa roolia ja vallan kysymyksiä turvallisessa leikin ja draaman ympäristössä. Purkukeskustelussa tulevat näkyviin oppilaiden ajatukset ja kokemukset, joihin he yhdistävät leikissä läpikäytyjä reaktioita. Opettaja voi käyttää arvioinnin tukena esimerkiksi seuraavia kysymyksiä:

• Kuinka oppija sanoittaa ajatuksiaan?
• Pystyykö oppija osallistumaan keskusteluun ja reagoimaan toisten tuottamiin puheenvuoroihin mielekkäällä ja tilanteesen sopivalla tavalla?
• Miten oppija perustelee esittämiään ajatuksia?
• Tunnistaako oppilas leikin elementtejä tai rooleja omassa elämässään?