Osallistuin talvilomaviikolla teacheracademy.eu järjestämälle kurssille "Discovering the Cultural Heritage of Rome".

Kurssin tavoitteena oli perehtyä eurooppalaiseen arvo- ja kulttuuriperinteeseen niiden alkuperäisillä tapahtumapaikoilla huikeassa Unescon maailmanperintökohteessa, Rooman kaupungin keskustassa.

Rooma, joka tunnetaan myös ikuisena kaupunkina, on majesteettisten monumenttien, satojen kirkkojen ja upeiden suihkulähteiden aarrearkku, jotka muovaavat sen upeaa horisonttia, tehden siitä kaupungin, jossa on eniten historiallista, arkeologista, taiteellista ja arkkitehtonista perintöä maailmassa. (Ei, tämä ei ole matkailuesitteestä. :-)

Kurssin tavoitteena oli edistää kulttuuriperintökasvatuksen sisällyttämistä yhä syvemmälle koulujen opetussuunnitelmiin, jotta nuorempien sukupolvien tietoisuus yhteisestä historiasta ja arvoista kasvattaisi tunnetta kuulumisesta yhteiseen eurooppalaiseen kulttuuriseen ja poliittiseen yhteisöön.

Kurssilla ohjattiin löytämään kaupungin hämmästyttävän kulttuuriperinnön äärelle, tekemään havaintoja ja tulkitsemaan niitä omassa historiallisessa kontekstissaan sekä peilaamaan eri asiakokonaisuuksia nykypäivään.

Onneksemme kurssilla oli osallistujia laajasti eri puolilta eurooppaa; Espanjasta, Ranskasta, Saksasta, Unkarista ja Slovakiasta. Kurssin vetäjä oli italialainen. Kulttuurien ja osallistujamaiden kirjo jo itsessään vahvisti yhteiseurooppalaista tunnelmaa ja ajatustenvaihtoa.

Kurssin mukaansatempaavan ja omakohtaisen lähestymistavan ansiosta vahvistimme visuaalisen ja kriittisen ajattelun taitojamme, syvensimme tietoa kulttuuriperinnön suojelusta ja arvostamisesta etsiäkseemme eurooppalaista identiteettiä, joka liittyy yhteisiin ja konkreettisiin juuriimme.

Kurssi tarjosi opastettuja kierroksia Rooman keskustassa, joiden aikana tutustuttiin historiallisiin kohteisiin kuten Capitollini, Colosseum, Pantheon, Piazza Navona, Fori Imperial, Villa Farnecina, Castello de Sant Angelo.

Alla: Roomalaisen soturin jäämistö.


Pohdintaa kurssin jälkeen

Kulttuurihistoriallisten ja taide-elämysten lisäksi koin yhteiseurooppalaisen ajatustenvaihdon äärimmäisen tärkeäksi osana kurssia. Kun Euroopassa ja sen lähialueilla on paljon suuria epävarmuustekijöitä (sota, pandemia, ilmastokysymykset, terrorismi, talous), on helpottavaa muodostaa uusia ihmissuhteita ja kumppanuuksia uusien ihmisten kanssa. Se luo uskoa tulevaan.

Opetustyössä ollaan pohjimmiltaan hyvin samanlaisten kysymysten äärellä, olipa maa ja kulttuuri mikä tahansa. Opettajuus yhdistää.

Rooman kaupungissa historia, rakennushistoria ja taide linkittyvät hyvin vahvasti toisiinsa. Kukin aikakausi on jättänyt ja tuonut rakennettuun ympäristöön omat jälkensä ja tuntomerkkinsä muodostaen Rooman kaupungille tyypillisen aikojen ja aikakausien kerrostuman. Eikä pidä unohtaa, että tarina jatkuu edelleen.

Hyväksytäänkö ja arvostetaanko Suomessa kulttuurien kerrostumia riittävästi?

Mika Merilä