Lähdimme matkalle Joensuusta Helsingin ja Amsterdamin kautta kohti Kroatian pääkaupunkia Zagrebia. Zagrebista matka jatkui vielä Cazman pieneen, idylliseen kaupunkiin, joka sijaitsee n. 60 km koilliseen Zagrebista. Cazmassa vietimme viikon tutustuen kaupungin kouluihin. Osnovna skola Cazmassa opiskeli yhteensä 650 oppilasta. 1.–4.-luokat (eli luokanopettajavetoinen alakoulu) opiskelivat kaikkiaan kuudessa eri koulurakennuksessa Cazman kaupungin lähiympäristössä. Viidennelle luokalle kaikki oppilaat tulivat kaupungin keskuskouluun, jossa opiskeltiin 8. luokkaan asti (eli aineenopettajavetoinen yläkoulu).  

Kaupungissa oppilasennuste oli hyvin samanlainen kuin monessa paikassa Suomessakin, eli lasten määrä oli vähenemässä rajusti. Toisaalta tällä hetkellä koulua käytiin kaikissa kouluyksiköissä kahdessa vuorossa, koska tiloja ei ollut riittävästi. Esimerkiksi keskuskoulussa käytiin koulua niin, että vuoroviikoin aamuvuorossa olivat yläkoululaiset ja vastaavasti taas iltavuorossa alakoululaiset. Sama järjestelmä toimi pienemmässä alakouluyksikössä, jossa vierailimme. Aamuvuorossa olivat tuolloin 2.- ja 3.-luokkalaiset, 1.- ka 4.-luokkalaiset tulivat iltavuoroon. Aamuvuoron aikataulu oli 7.45-12, iltavuoro klo 12.45-17. 

Seuraamillamme oppitunneilla oli mukava tunnelma, oppilaat osallistuivat aktiivisesti opetukseen. Kaikki tehtävät työt arvioitiin ja arvosanat kirjattiin meidän Wilmaa vastaavaan järjestelmään. Pääsimme seuraamaan oppiaineiden tunteja monipuolisesti, kroatian kielestä liikuntaan, kuvataiteesta matematiikkaan ja musiikkiin.  

Meidän vierailumme oli lähellä heidän kesälomansa alkamista, joten lähes kaikilla tunneilla opettaja oli jo joutunut vähän keksimään tikusta asiaa. Opetus keskittyi paljolti oppikirjojen ympärille, eikä kouluissa ollut kovinkaan paljon opetusteknologiaa käytettävissä. IPadeja oli jonkin verran, mutta niitä ei käytettä seuraamiemme tuntien aikana. Opettajilla oli käytössään sähköiset opetusmateriaalit ja kaikki löytyivät yhdestä paikasta, joten useita kirjautumisia ei tarvittu. Toisaalta oppimateriaalissa ei ollut myöskään valinnanvaraa. 

Koulussa oli tuen tiimi, johon kuuluivat psykologi, pedagogi ja logopedi. Pedagogia vastaa parhaiten Suomessa kuraattori. Tuen tiimin mukaan tukea tarvitsevien määrä kasvaa vuosi vuodelta, mutta resurssit tukea varten eivät lisäänny. Eniten tukea tarvitaan lukemisessa ja kirjoittamisessa. Logopedia tarvitaan, koska kroatian kielessä on paljon toisiaan lähellä olevia äänteitä. Puhelimien kanssa on paljon ongelmia, vaikuttaneeko sekin sitten tuohon tuen tarpeen lisääntymiseen. Koululla oli myös muutama koulunkäynninohjaaja. He toimivat henkilökohtaisina ohjaajina oppilaille, joilla oli suuria vaikeuksia koulunkäynnissä ja lähinnä käyttäytymisen hallinnassa.  

Jussi ja Tomi