Kansankuvauksissa henkilöhahmot ovat usein köyhiä ja vähäosaisia kansanihmisiä, joilla on läheinen suhde luontoon.
Henkilöhahmoihin suhtaudutaan myötätuntoisesti ja monesti humoristisesti, mutta heitä kuvataan realistisesti kaikkine vajavaisuuksineen.
Teoksissa huumoria synnyttävät:
ironia = tarkoitetaan yhtä mutta sanotaan toista
parodia = kohde tehdään naurunalaiseksi jäljittelemällä ja liioittelemalla sille tyypillisiä piirteitä
yksilölliset puhetavat, kuten murre korostivat henkilöiden persoonallisa luonteenpiirteitä
vastakohtaisuudet, kuten virkaintoisuus ja kansanomaisuus, aiheuttavat koomisia tilanteita
intertekstuaalisuus eli toisiin teksteihin viittaaminen saa aikaan koomisia mielleyhtymiä
Ilmari Kianto
Kiannon Punainen viiva (1909) on kertomus, jonka tapahtumat liittyvät vuoden1907 ensimmäisiin eduskuntavaaleihin. Alituista raskasta työtä tekevät sekä luontoa että köyhyyden vastaan kamppailevat Topi ja Riika innostuvat Helsingistä Kainuun korpiin tulleen agitaattorin puhetta kuultuaan ja herää toive, että elämä vihdoin muuttuisi helpommaksi. Äänestyksen jälkeen karhu raatelee perheen ainoan lehmän ja Topi kuolee kostoretkellään karhua vastaan.
Veikko Huovinen
Huovisen romaaneissa ja novellikokoelmissa ihmistä ja hänen toimintaansa tarkastellaan pilke silmäkulmassa.
Romaanin Havukka-aho ajattelija (1952) päähenkilö Konsta Pylkkänen on yhteisölleen naurun aihe erikoisuutensa vuoksi. Konstan tapa tarkastella ympäristöään ja ilmiöitä "laatikon ulkopuolelta", uudenlaisesta näkökulmasta saa lukijan kysymään, kuka lopulta on naurettava - pilkan kohde vai pilkkaajat.
Arto Paasilinna
Paasilinna on yksi tuotteliaimmista ja suosituimmista suomalaisista romaanikirjailijoista.
Jäniksen vuosi (1975) kertoo toimittaja Vatasesta, joka loukkaantuneen jäniksenpojan työmatkallaan tien varressa kohdattuaan valitsee tympivän arjen sijaan vapauden ja lähtee jänis toverinaan etsimään kadonnutta elämäniloaan.
