Iskelmää on monesti yritetty avata niin sanana kuin musiikinlajina. Se ei kuitenkaan ole kovin helppoa tai yksiselitteistä. Termin merkitys on myös vaihdellut eri aikakausina ja sitä käytetään nykyäänkin hieman eri tavoin esimerkiksi käyttäjänsä iän tai musiikkikäsityksen mukaan. Tässä artikkelissa avaan suuntaviivoja iskelmään ja sen historiaan sekä iskelmään musiikkiterminä.

Iskelmän on mainittu olevan "Keski- ja Pohjois-Euroopassa suosittu kevyen viihde- ja populaarimusiikin laji" (Wikipedia, iskelmämusiikki, viitattu 11.12.2016). Sen kerrotaan olevan eri maissa keskenään hieman erilaista - saksalainen schlager (schlagen; iskeä) eli "iskusävel" tai "iskijä" on eräänlainen iskelmän perusmuoto, tällä nimellä iskelmämusiikki tunnetaan myös kansainvälisesti. Englannin kielessä on käytetty termiä "hit tune" joka osoittaa iskelmän erään perusajatuksen - kyse on hittibiisien musiikinlajista; tyylistä, jolla on tavoiteltu suuren kansanjoukon suosiota. Tässä mielessä musiikinlaji on selvästi sukua popmusiikille, jonka nimi juontaa tietysti sanoista popular music, suosittu musiikki. Suomalainen iskelmä ei kuitenkaan muistuta mitenkään yksiselitteisesti Schlagereita tai hit tune -kappaleita, vaan on omaleimainen tyylilaji, jolla ei ole oikeastaan suoranaista kansainvälistä vastinetta.

Mitä siis on suomalainen iskelmä ja mistä sen perinne kumpuaa? Kuten totesin jo aluksi, yksinkertaista vastausta ei ole ja määritelmä on väljä. Joitakin suuntaviivoja kuitenkin voi antaa ja toisaalta pohtia, miten iskelmä eroaa lähimmistä "sukulaislajeistaan" popista ja rockista. Usein kyse on myös musiikkia esittävän artistin profiloitumisesta. Jos hänet on kerran mielletty iskelmäartistiksi, hyppy poppiin on tyypillisesti vaikea ja usein jopa mahdoton tehdä.

ISKELMÄN HISTORIAA

skelmä-sanan suomen kieleen toi R. R. Ryynänen, joka kehitti Georg Malmstenin kanssa ensiksi sanan iskusävelmä. Sittemmin termi lyheni helpommin sanottavaan muotoon iskelmä.

Suomen ensimmäisenä iskelmälaulajana mainitaan usein kaksi vaihtoehtoista laulajaa, 1910- ja 1920 luvuilla suosittu J. Alfred Tanneria tai oopperalaulaja Ture Araa jonka 1930-luvun taitteessa levyttämä Emma-kappale oli todellinen aikansa superhitti. Eräs varhainen mahtitekijä iskelmämusiikin alalla oli Georg Malstén ja hänen johtamansa Dallapé-orkesteri, joiden suurin suosio ajoittuu sotien väliseen aikaan. Malsten kirjoitti musiikkia myöhemminkin, mutta keskittyi virkaansa Poliisisoittokunnan kapllimestarin tehtävässä. Tässä tehtävässä toimiessaan hän kirjoitti mm. suositun Lasten liikennelaulun. Malmstenin suuria hittejä ovat esimerkiksi Särkynyt onni, Liisa pien ja Kukkivat kummut.

Olavi Virta oli 1930-luvun loppupuolelta alkaen kaikkien aikojen suosituimpia iskelmälaulajia ja useimpien tangon ystävien mielestä kaikkien aikojen merkittävin suomalainen tangolaulaja. Virta levytti noin 600 laulua, joista vajaat 150 oli tangoja. Hänen suuria menestyksiään ovat esimerkiksi laulut Punatukkaiselle tytölleni, Täysikuu, Ennen kuolemaa ja Tulisuudelma. Täysikuu on valittu vuonna 2006 kaikkien aikojen suomalaiseksi iskelmäksi. Olavi Virran elämä oli paitsi suurta menestystä ja ihailua, myös traaginen tarina alkoholismia sairastaneesta herkästä taiteilijasta. Voit lukea Virran elämää ansiokkaasti käsittelevän wikipedia-artikkelin täältä.
https://fi.wikipedia.org/wiki/Olavi_Virta

Suomalaisen iskelmän historiassa on ollut lukuisia hienoja naislaulajia. Laila Kinnunen ja Annikki Tähti olivat 1950-luvun suursuosikkeja. Annikki Tähden ura alkoi 1950-luvun alkupuolella. Monissa hänen kappaleistaan tekijänä on Erik Lindström, joka on eräs suomalaisen iskelmän merkittäviä säveltäjiä. Tähden 1955 levyttämä Muistatko Monrepos´n oli ensimmäinen suomalainen kultalevy. Muita kultalevymyyntiin yltäneitä Tähden esittämiä kappaleita olivat esimerkiksi Balladi Olavinlinnasta ja Kuningaskobra. Huomattava osa Annikki Tähden esittämistä kappaleista oli Sauvo Puhtilan (Saukin) sanoittamia. Annikki Tähti jäi pitkälle lomalle musiikista äidiksi tultuaan 1960-luvulla, mutta palasi lavoille 1978. Esiintyminen Aki Kaurismäen elokuvassa Mies vailla menneisyyttä (2002) nosti hänet uuteen suosioon. Keväällä 2008 saamansa aivoinfarktin jälkeen hän ei ole ollut julkisuudessa tai keikkaillut. Hän asuu edelleen kotonaan Länsi-Vantaan Martinlaaksossa.
Laila kinnunen oli Annikki Tähden tapaan 1950-luvun lopulta alkaen menestynyt laulaja, joka ammensi musiikissaan monista kansainvälisistä musiikkivirtauksista. Hän esitti niin tangoa, bossa novaa kuin jazzia. Kinnusen ura loppui jo 1960-luvulla yksityiselämän ongelmien vuoksi. Hän teki pienimuotoisen paluun vielä 1980, mutta ei keikkaillut juurikaan tämän jälkeen. Myös hänen tuhokseen koitui alkoholismi Olavi Virran ja monen muun taiteilijan tapaan.

1960-luvulta lähtien suuria iskelmätähtiä oli esimerkiksi Juha Vainio, joka oli erityisesti rakastettujen laulujen säveltäjä-sanoittaja, mutta myös erittäin suosittu esiintyvä muusikko. "Junnu" Vainion tuotannon helmiä ovat esimerkiksi Albatrossi, Matkalla pohjoiseen, Vanha salakuljettaja Laitinen ja Vanhoja poikia viiksekkäitä. Myös esimerkiksi Jukka Kuoppamäki teki läpimurtonsa lauluntekijänä jo 1960-luvun lopulla. Hänen suuria hittejään ovat esimerkiksi Jari Sillanpään tunnetuksi tekemä Satulinna ja suomalaisuuslaulu Sininen ja valkoinen. Kuoppamäkeä on myös tituleerattu Suomen ensimmäiseksi hipiksi.

1970-luvun suuria tähtiä olivat (osa uransa jo -60-luvulla aloittaneita) Fredi, Paula Koivuniemi, Katri-Helena, Lea Laven ja Reijo Taipale.

1980-luvun iskelmämusiikin suuria nimiä olivat monet Seinäjoen Tangomarkkinoilta ponnistaneet laulajat, kuten Arja Koriseva ja Teuvo Oinas.

Nykyisistä iskelmälaulajista kaikkein suosituin lienee popin ja esimerkiksi musikaalismusiikin puolelle vierailuja tehnyt Jari Sillanpää. Tangokuningas Marko Maunuksela on erittäin suosittu lavaesiintyjä, samoin Leif Lindeman.

MIKÄ EROTTAA ISKELMÄN POPISTA JA ROCKISTA

Joskus iskelmän erottaminen popista ja rockista on vaikeaa. Onko Anna Eriksson poppia vai iskelmää? Onko Kirkan musiikki rockia vai iskelmää? Onko Juha Tapio pop- vai iskelmäartisti vai jotain muuta?
Iskelmän piirteiksi on kerrottu mm. se, että se sopii paritanssien tanssimiseen. Sen sanojen on sanottu olevan tyypillisesti "kevyehköä" runoutta - ei kovin syvällistä tai vaikeasti avautuvaa. Yö-yhtye on palkittu iskelmä-Finlandialla, mutta useimmiten Yön musiikki mielletään rockiksi. Pohdi, mikä tekee iskelmästä iskelmää. Onko se esitystapa, sanat, musiikki, sovitus, esittämispaikka tai kuulijakunta?