Seurausetiikka
- seurausetiikan muita nimityksiä ovat konsekventialismi ja teologinen etiikka
- normatiivisen etiikan teoria, jossa teon arvo määräytyy teon seuraksien mukaan: jos teosta seuraa ainoastaan hyvää tai enemmän hyvää kuin pahaa, se on yleensä seurausetiikan mukaan oikein, olipa teko mikä tahansa
- ei yleensä nähdä eroa aktin eli tietoisen teon ja omission eli tarkoituksellisen tekemättä jättämisen välille

Klassinen utilitarismi - seurausetiikan yleisin muoto
- utilitarismi = moraalissa kyse onnellisuuden maksimoinnista eli teko on moraalisesti oikein, jos siitä hyötyy mahdollisimman moni.
- Utilitarismin merkittävimmät edustajat Jeremy Bentham ja John Stuart Mill tiivistivät ajatuksensa ns. utiliteettiperiaatteeseen eli teoilla on pyrittävä maksimoimaan niiden ihmisten onnellisuutta, joihin teot vaikuttavat ja minimoimaan heidän kärsimystä.
- Benthamin utilitarismia kutsutaan klassiseksi utilitarismiksi

Hedonistinen kalikyyli
= Benthamin mukaa kaikki nautinnot ovat laadullisesti samanlaisia, joten hän muodosti tavan, jolla voidaan mahdollisesti laskea yhteen jokaisen teon haitat ja hyödyt, ja näin päättää kannattaako toimeen ryhtyä.
- Laskuissa pitää huomioida seuraavat asiat:
1. intensiteetti --> Kuinka voimakas nautinto on?
2. kesto --> Kuinka kauan nautinto kestää?
3. Varmuus --> Kuinka todennäköisesti saa nautintoa?
4. Etäisyys --> Kuinka pian nautintoa saa?
5. Hedelmällisyys --> Kuinka todennäköisesti tekoa seuraa lisää samanlaisia tunteita?
6. Puhtaus --> Kuinka todennäköisesti tekoa ei seuraa vastakkaiset tunteet?
7. Laajuus --> Kuinka moneen teko vaikuttaa?

Liberaaliutilitarismi
- John Stuart Millin kehittämä utilitaristinen suuntaus, jonka mukaan nautintojen välillä on laadullisia eroja (ns. korkeammat ja matalammat nautinnot).
- Korkeimpiin nautintoihin kuuluvat mm. henkiset nautinnot ja matalampiin mm. aistinautinnot. 

Myöhemmin Benthamin ja Millin jälkeen utilitarismi on jaettu kahteen luokkaan --> tekoutilitarismi ja sääntöutilitarismi
- tekoutilitarismi = jokaisen teon on noudatettava utiliteettiperiaateetta eli jokaisen teon moraalisuutta on arvioitava erikseen ja yksittäinen teko on hyvä, jos se edistää onnellisuutta mahdollisimman paljon.
- sääntöutilitarismi = tekojen on noudatettava sellaista yleistä sääntöä, joka edistää nautintoa ja hyötyä.

Tekoutilitarismin ongelmia
- mahdollistaa selvästi moraalittomat teot (teko on ns. oikea jos se vain hyödyttää mahdollisimman montaa)
- laskennan vaikeus (vaatii arvioimaan jokaisen teon seuraukset ja niiden vaikutukset)
- lyhytnäköisyys (arviointi perustuu hetkellisiin seurauksiin)
- vaikeus vertailla eri arvoja 
- vaikeus ennustaa seurauksia 
- sivuuttaa tunteet, motiivit ja oikeudenmukaisuuden

Sääntöutilitarismin ongelmia
- ongelmat samantyylisiä kuin velvollisuusetiikalla
- joustavuuden puute 
- sääntöjen määrittelyn vaikeus (mitkä säännöt tuottavat suurimman hyödyn?)
- sääntöjen liiallinen yksinkertaistaminen
- ristiriitaiset säännöt 
- täysi noudattaminen haastavaa todellisessa elämässä