Tunnetuin aavikko on Saharan aavikko Afrikan pohjoisosissa. Aavikoita on monilla mantereilla ja ne peittävät kaikkiaan noin 20 prosenttia maapallon maapinta-alasta. Aavikoilla sataa harvoin, mutta täysin vedettömiä ne eivät kuitenkaan ole. Vettä voi esiintyä esimerkiksi keitaissa, jotka ovat syntyneet maanalaisten vesivarastojen seurauksena.

Perun Atacaman aavikolla väitetään olevan alueita, joissa ei olisi satanut koskaan. Etelä-Amerikan länsiosan aavikko on syntynyt, kun kylmä Perunvirta viilentää ilmaa, eikä kosteutta riitä pitkälle rannikolle asti, vaan sateet saadaan jo merellä.

Aavikoilla menestyvät kasvit ovat kehittäneet erilaisia keinoja säästää tai varastoida vettä, koska sadetta voi olla hyvin harvoin tarjolla. Esimerkiksi kaktukset varastoivat vettä varren, lehtien ja juuriston avulla. Kasvien on mahdollista myös hidastaa veden haihtumista esimerkiksi karvaisella varrella, jolloin karvat voivat kerätä kastetta.

Eläimistölle aavikon olosuhteet ovat vaativia. Matelijoita ja jyrsijöitä on myös aavikoilla. Koska päivät ovat kuumia, monet eläimet ovat liikkeellä öisin, jolloin on viileämpää. Hiekkamyrskyjen aikana eläimet ovat erilaisissa koloissa ja luolissa.

​​
© Shutterstock.com

​​