Maapallon ilmasto-olosuhteet vaihtelevat sijainnista riippuen. Auringon säteilyn tulokulma aiheuttaa erilaisten lämpövyöhykkeiden jakautumisen maapallolla. Lämpötilan ja sademäärän mukaan voidaan luokitella ilmastotyyppejä, joiden mukaan myös maapallon kasvillisuusvyöhykkeet jakautuvat.





Paikalliseen pienilmastoon vaikuttavat myös monet paikalliset tekijät, kuten pinnanmuodot, vesistöjen läheisyys, maanpinnan kaltevuus, vallitsevien tuulten suunta ja pohjaveden pinnan taso. Kylmällä ja lauhkealla ilmastovyöhykkeellä voidaan erottaa toisistaan myös mannerilmasto ja meri-ilmasto. Meri-ilmasto on rannikkoalueilla vallitseva ilmastotyyppi, jolle on tyypillistä se, että talven ja kesän lämpötilaerot eivät ole kovin suuria. Mannerilmasto esiintyy sisämaan manneralueilla, joissa kesän ja talven lämpötilaerot ovat suuria.

Kasvien elämä Suomessa

Suomen pohjoinen sijainti asettaa monia rajoituksia täällä eläville kasveille. Suomessa kasvukausi on lyhyt ja talvet usein kylmiä. Erot Etelä-Suomen ja Pohjois-Suomen ilmasto-olosuhteissa ovat suuria.

Suomessa kasvien on oltava sopeutuneita talvehtimaan kylmien kuukausien ajan. Myös lumipeitteen paksuus vaikuttaa kasvien selviämiseen talvesta: lumi suojaa kovilta pakkasilta, mutta toisaalta lumen paino voi vahingoittaa kasveja esimerkiksi katkomalla puiden oksia. Toisaalta lumiset ja kylmät talvet pitävät kurissa monien tuhohyönteisten kantoja, koska ne eivät pysty talvehtimaan Suomessa.

Paikallisesti ilmenevät, toistuvat ilmiöt, kuten kevät- ja syystulvat, halla ja maan jäätyminen asettavat nekin rajoituksia sille, millaiset kasvilajit ja -lajikkeet voivat menestyä kyseisillä kasvupaikoilla.

Suomen ilmastoon sopeutuneiden viljelykasvilajikkeiden tutkimus ja suojelu on kasvigeenivaratyön keskeisin tavoite. Suomi on allekirjoittanut kansainvälisen sopimuksen, joka myös velvoittaa Suomen osallistumaan omien paikallisten viljelykasvilajien ja -lajikkeiden geneettisen monimuotoisuuden tutkimukseen ja suojeluun.