Oppimisen tueksi: Maatiaiskasvit ja paikallislajit/-lajikkeet

Maatiaiskasvit ovat vanhoja viljelykasveja

Maatiaiskasvit ovat viljelykasveja, joita on viljelty pitkään jollakin tietyllä alueella ja jotka ovat kehittyneet viljelykasveiksi risteytys- ja valintajalostuksen avulla ennen teollisen, kaupallisen lajikejalostuksen aikakautta. Koska maatiaiskasvit ovat kehittyneet pitkien aikojen kuluessa ja melko luonnonmukaisella tavalla, ovat ne usein lähempänä luonnonvaraisia kantamuotojaan eli luonnossa eläviä esi-isiään kuin kaupallisesti jalostetut lajikkeet.

Maatiaiskasvien taudin- ja säänkestävyys on usein erinomainen. Eri paikkakunnilla kehittyneet maatiaiskasvikannat ovat myös hyvin monimuotoinen ryhmä. Tämä johtuu siitä, että toisin kuin kaupallisesti jalostettuja lajikkeita, maatiaiskasvilajikkeita ei ole jalostettu kerralla hyvin suuria määriä ja kuljetettu näitä kasveja pitkiä matkoja laajoille alueille. Tästä syystä jokainen paikallinen pieni kanta eroaa toisten paikkakuntien vastaavista populaatioista.

Maatiaiskasvien määrä viljelyssä on pienentynyt ja monet maatiaislajikkeet uhkaavat hävitä sukupuuttoon. Maatalouden teollistuminen ja nykyinen tehokas kasvinjalostus on johtanut siihen, että viljelyssä käytetään suuria määriä uusia, teollisesti jalostettuja viljelykasvilajikkeita. Maatiaiskasvien geenit pyritään säilyttämään suojelun ja kasvigeenivarojen tutkimuksen avulla. Näin maatiaiskasvien monimuotoisuus ja niiden arvokkaat geenit saadaan myös tulevien ihmissukupolvien käyttöön; esimerkiksi viljelykasvien jalostustyössä käytettäviksi.